9 varoitusmerkkiä suhteessa, jossa toinen sysää omat vastuunsa puolisolle

Parisuhteen työnjako voi ajoittain kallistua, eikä avun tarvitse aina mennä tasan. Hälytysmerkki on se, jos toinen pitää puolison aikaa ja työtä itsestäänselvyytenä sekä käyttää painostusta välttääkseen omat velvollisuutensa.

Puolisot auttavat toisiaan, ja sairaus, työttömyys tai ruuhkavuodet voivat muuttaa vastuunjakoa pitkäksikin aikaa. Hyväksikäyttävä asetelma on eri asia: siinä toisen jousto muuttuu oletukseksi, päätösvalta kapenee ja kieltäytymisestä seuraa rangaistus, syyllistäminen tai pelko.

YourTangon Zayda Slabbekoorn kuvasi yhdeksän piirrettä miehissä, jotka käyttävät vaimoaan omien velvollisuuksiensa hoitamiseen. Käytöstä on hyödyllisempää arvioida sukupuolesta riippumatta. Yksittäisestä teosta ei voi päätellä persoonallisuutta, mutta toistuva kokonaisuus ansaitsee huomiota.

1. Totuutta muokataan oman edun mukaan

Epärehellisyys voi näkyä menojen, rahankäytön, lupausten tai oman toiminnan peittelynä. Erityisen kuluttavaa on se, jos keskustelun jälkeen toinen alkaa epäillä omaa muistiaan, koska tapahtumia kiistetään järjestelmällisesti.

Luottamus ei palaudu uusilla selityksillä vaan läpinäkyvyydellä ja muuttuneella toiminnalla. Jos sama asia toistuu, kannattaa tarkastella kaavaa eikä vain uusinta tekosyytä.

2. Suojelu muuttuu kontrolliksi

Välittäminen kunnioittaa toisen päätösvaltaa. Kontrolli taas voi esiintyä huolena, jonka varjolla rajoitetaan ystäviä, pukeutumista, rahankäyttöä, liikkumista tai puhelimen yksityisyyttä.

Eristäminen tekee puolustautumisesta vaikeampaa, koska ulkopuolisia näkökulmia ja käytännön apua on vähemmän. Siksi omista turvallisista ihmissuhteista kannattaa pitää kiinni myös parisuhteessa.

3. Reaktiot ovat pelottavan arvaamattomia

Mielialan vaihtelu ei tee kenestäkään pahaa. Turvattava tilanne syntyy, jos puoliso joutuu jatkuvasti ennakoimaan, aiheuttaako tavallinen kysymys raivon, mykkäkoulun tai uhkauksen.

Kun kodin rauha riippuu yhden ihmisen mielialasta, muut alkavat helposti pienentää itseään. Käytöksen vaikutus on tärkeämpi kuin selitys sille.

4. Omista teoista ei oteta vastuuta

Vastuun välttelijä saattaa selittää jokaisen laiminlyönnin toisen vaatimuksilla, huonolla ajoituksella tai olosuhteilla. Anteeksipyyntö voi puuttua kokonaan tai sisältää ehdon: olen pahoillani, että loukkaannuit.

Aito vastuunotto nimeää oman teon ja korjaa seuraukset. Kotityön, laskun tai sovitun asian hoitaminen ei muutu toisen vastuuksi vain siksi, että asiasta huomauttaminen tuntuu epämukavalta.

5. Kiintymystä käytetään vaihtokauppana

Hellyys ja huomio voivat muuttua välineiksi, jos niitä annetaan vain suostumuksen saamiseksi tai vedetään pois rangaistuksena. Tällöin rakkauden osoitus ei tunnu vapaalta vaan ehdolliselta palkkiolta.

Terveessä suhteessa läheisyys ei velvoita vastapalvelukseen. Kummallakin on oikeus rajoihin myös silloin, kun toinen on ollut ystävällinen tai antelias.

6. Toisen aikaan ja energiaan suhtaudutaan omistavasti

Oikeutuksen tunne näkyy oletuksena, että puoliso järjestää, muistaa, siivoaa, selittää ja pelastaa tilanteen. Samalla omaa aikaa saatetaan suojella tarkasti.

Usein ongelma ei ole vain yksittäinen tehtävä vaan näkymätön suunnitteluvastuu. Työnjakoa kannattaa tarkastella myös sen perusteella, kuka huomaa tarpeet ja kantaa seuraukset, jos asia jää tekemättä.

7. Hän asettuu aina uhriksi

Omasta pettymyksestä saa puhua, mutta uhrikertomus voi muuttua keinoksi välttää vastuuta. Raja tai pyyntö kuvataan silloin hyökkäykseksi, ja alkuperäinen asia katoaa puolustautumisen alle.

Keskustelua voi palauttaa tapahtumiin: mitä sovittiin, mitä tehtiin ja mitä nyt tarvitaan? Jos faktapohjainenkin keskustelu johtaa aina kostoon tai pelotteluun, turvallisuus tulee ennen sovittelua.

8. Pienet rajat herättävät suhteettoman aggression

Aggressio ei tarkoita vain fyysistä väkivaltaa. Nimittely, tavaroiden rikkominen, uhkailu, taloudellinen rankaiseminen ja tarkoituksellinen hiljaisuus voivat kaikki pakottaa toisen myöntymään.

Rajan pitäisi voida aiheuttaa pettymys ilman pelkoa. Jos kieltäytyminen ei tunnu turvalliselta, kyse on vallasta eikä tavallisesta kompromissista.

9. Jatkuva arvostelu murentaa toimintakykyä

Rakentava palaute kohdistuu tiettyyn tekoon ja jättää tilaa muutokselle. Jatkuva kritiikki kohdistuu ihmiseen: mikään ei riitä, osaaminen kyseenalaistetaan ja onnistumiset ohitetaan.

Kun itseluottamus heikkenee, puoliso voi alkaa uskoa, ettei pärjää ilman arvostelijaa. Tämä vahvistaa riippuvuutta ja tekee epätasaisesta työnjaosta entistä vaikeamman haastaa.

Katso kaavaa, seurauksia ja mahdollisuutta sanoa ei

YourTangon kärjekäs puhe tummista persoonallisuuspiirteistä ei ole kliininen arviointiväline. Käytännössä olennaisempia kysymyksiä ovat: saako suhteessa kieltäytyä, jakautuvatko vastuut sovitusti, voiko ongelmista puhua ilman pelkoa ja näkyykö anteeksipyyntö muutoksena?

Jos keskustelu on turvallista, työnjaon voi kirjata näkyviin ja sopia seurannasta. Jos suhteessa on kontrollia, uhkailua tai väkivaltaa, yhteinen neuvottelu ei välttämättä ole turvallinen ensiaskel. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä luotettavaan läheiseen tai väkivaltatyön ammattilaiseen ja tehdä ratkaisuja oma turvallisuus edellä.