Jatkuva anteeksipyytely voi näyttää kohteliaisuudelta, mutta usein sen taustalla on jotakin syvempää: konfliktin pelkoa, turvattomuutta, miellyttämistä tai opittu tapa pienentää itseään.

Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito. Se korjaa suhteita, osoittaa vastuuta ja kertoo, että ihminen kykenee näkemään vaikutuksensa muihin. Mutta jos anteeksi-sana lipsahtaa suusta jatkuvasti tilanteissa, joissa ihminen ei ole tehnyt mitään väärää, kyse ei ole enää pelkästä hyvästä käytöksestä.

Joku sanoo anteeksi, kun pyytää apua. Anteeksi, kun vie hetken toisen aikaa. Anteeksi, kun kysyy tarkentavan kysymyksen. Anteeksi, kun joku törmää häneen kaupassa. Anteeksi, kun hän on väsynyt, surullinen, eri mieltä tai tarvitsee tilaa.

Pikkuhiljaa anteeksipyynnöstä tulee tapa olla olemassa mahdollisimman vähän vaivaksi.

1. He ovat oppineet, että oma olemassaolo häiritsee muita

Jatkuva anteeksipyytely voi syntyä kokemuksesta, jossa ihminen on tottunut olemaan varovainen. Ehkä lapsuudessa häntä moitittiin helposti. Ehkä kotona piti lukea muiden mielialoja. Ehkä jokainen tarve, kysymys tai virhe johti ärsytykseen.

Silloin anteeksi voi muuttua ennaltaehkäiseväksi suojaksi.

Ihminen ei pyydä anteeksi siksi, että hän olisi oikeasti tehnyt väärin. Hän pyytää anteeksi, jotta toinen ei suuttuisi. Hän yrittää pienentää itseään ennen kuin joku muu ehtii tehdä sen.

Aikuisena sama tapa voi jatkua tilanteissa, joissa vaaraa ei enää ole. Keho muistaa vanhan säännön: ole varovainen, älä vie liikaa tilaa, pyydä anteeksi jo etukäteen.

2. He pelkäävät konfliktia

Jotkut ihmiset pyytävät anteeksi kaikkea, koska riita tuntuu heistä sietämättömältä. He eivät halua, että kukaan pettyy, ärsyyntyy tai tulkitsee heitä väärin.

Anteeksipyyntö toimii silloin pienenä rauhanlippuna.

"Anteeksi, mutta voisinko..."
"Anteeksi, että kysyn..."
"Anteeksi, jos tämä kuulostaa tyhmältä..."
"Anteeksi, mutta olen eri mieltä..."

Tällainen ihminen yrittää usein pehmentää omaa olemassaoloaan. Hän ei halua vaikuttaa vaativalta, hankalalta tai itsekkäältä, vaikka pyytäisi jotakin täysin kohtuullista.

Ongelma on, että jatkuva pehmentäminen voi alkaa kertoa muille, ettei hänen tarpeitaan tarvitse ottaa yhtä vakavasti.

3. He kantavat vastuuta muiden tunteista

Jatkuvasti anteeksi pyytävä ihminen saattaa uskoa, että hänen tehtävänsä on pitää kaikki muut hyväntuulisina.

Jos toinen on hiljainen, hän miettii, tekikö jotain väärin. Jos toinen on stressaantunut, hän yrittää helpottaa. Jos toinen pettyy, hän kokee epäonnistuneensa. Jos keskustelu käy kireäksi, hän pyytää anteeksi silloinkin, kun kyse ei ole hänen vastuustaan.

Tämä on raskas tapa elää.

Ihminen ei voi olla vastuussa kaikkien tunteista. Hän voi olla ystävällinen, huomioiva ja empaattinen, mutta hän ei voi estää muita koskaan kokemasta pettymystä, ärtymystä tai epämukavuutta.

Jos yrittää, anteeksi pyytämisestä tulee keino hallita muiden reaktioita.

4. He sekoittavat kohteliaisuuden ja itsensä mitätöimisen

Anteeksi voi joskus olla pieni kohteliaisuuden ele. Jos astuu toisen eteen, keskeyttää vahingossa tai tekee virheen, anteeksipyyntö on paikallaan.

Mutta moni käyttää anteeksi-sanaa tilanteissa, joissa "kiitos" olisi terveempi.

"Anteeksi, että jouduit odottamaan" voisi olla "kiitos kun odotit".
"Anteeksi, että kuuntelit tätä" voisi olla "kiitos kun kuuntelit".
"Anteeksi, että pyydän apua" voisi olla "kiitos, jos ehdit auttaa".
"Anteeksi, että vastaan myöhään" voisi olla "kiitos kärsivällisyydestä".

Ero on suuri. Anteeksi asettaa ihmisen helposti syyllisen paikalle. Kiitos tunnistaa toisen panoksen ilman, että oma tarve muuttuu rikokseksi.

5. Heillä on vahva sisäinen kriitikko

Jatkuva anteeksipyytely voi kertoa siitä, että ihminen kuulee sisällään ankaran äänen.

"Miksi sanoit noin?"
"Olit liian hidas."
"Vaivasit muita."
"Kysyit tyhmästi."
"Nyt ne ärsyyntyivät."
"Sinun pitäisi osata paremmin."

Jos sisäinen kriitikko on jatkuvasti äänessä, ihminen alkaa pyytää anteeksi jo ennen kuin kukaan muu on edes ajatellut hänen tehneen mitään väärää.

Hän ennakoi tuomiota, koska tuomitsee itseään koko ajan.

Tällöin anteeksipyyntö ei aina ole kommunikaatiota toiselle ihmiselle. Se on oman sisäisen kriitikon rauhoittelua.

6. He ovat tottuneet miellyttämään

Miellyttäjä oppii nopeasti, että anteeksi on tehokas sana. Se voi rauhoittaa tilanteen, pehmentää toisen reaktiota ja saada ihmisen näyttämään yhteistyöhaluiselta.

Mutta jos anteeksipyyntöä käytetään jatkuvasti miellyttämiseen, ihminen menettää helposti kosketuksen siihen, mitä hän oikeasti ajattelee.

Hän pyytää anteeksi, vaikka olisi eri mieltä.
Hän pyytää anteeksi, vaikka olisi oikeassa.
Hän pyytää anteeksi, vaikka toinen ylitti hänen rajansa.
Hän pyytää anteeksi, vaikka hänellä olisi täysi oikeus sanoa ei.

Tällöin anteeksipyynnöstä tulee tapa luopua omasta paikasta ennen kuin kukaan edes pyytää sitä.

7. He eivät luota siihen, että heitä siedetään keskeneräisinä

Jotkut pyytävät anteeksi kaikkea, koska he pelkäävät olevansa liikaa tai liian vähän. Liian hidas, liian tunteellinen, liian epäselvä, liian vaativa, liian väsynyt, liian hiljainen, liian kovaääninen.

He kokevat, että heidän pitäisi olla aina helppoja.

Kun ihminen uskoo, että hyväksyntä riippuu täydellisestä harmittomuudesta, hän alkaa pyytää anteeksi kaikkea inhimillistä. Väsymystä. Tarpeita. Virheitä. Mielipidettä. Tilaa. Haavoittuvuutta.

Mutta läheisyys ei voi rakentua siihen, että yksi ihminen yrittää olla mahdollisimman vähän olemassa.

Miksi jatkuva anteeksipyytely voi olla haitallista?

Jatkuva anteeksipyytely voi tehdä ihmisestä pienemmän omissa ja muiden silmissä. Jos pyydät anteeksi jokaisesta tarpeesta, alat ehkä itsekin uskoa, että tarpeesi ovat häiriö.

Se voi myös hämärtää todelliset anteeksipyynnöt. Kun anteeksi kuuluu joka lauseessa, se menettää painoaan juuri silloin, kun sillä olisi oikeasti merkitystä.

Lisäksi jatkuva anteeksipyytely voi vaikuttaa ihmissuhteiden dynamiikkaan. Muut voivat tottua siihen, että sinä väistät, joustat ja kannat syyn. Kaikki eivät käytä tätä hyväkseen, mutta jotkut käyttävät.

Siksi anteeksipyytelyn vähentäminen ei ole epäkohteliaisuutta. Se on omien rajojen palauttamista.

Miten opetella pois turhasta anteeksipyytelystä?

Ensimmäinen askel on huomata, missä tilanteissa sana tulee automaattisesti. Kirjoita vaikka viikon ajan ylös, milloin pyysit anteeksi. Oliko kyse oikeasta virheestä vai siitä, että tarvitsit jotakin?

Toinen askel on vaihtaa osa anteeksipyynnöistä kiitokseksi.

"Anteeksi, että avauduin" muuttuu muotoon "kiitos, että kuuntelit".
"Anteeksi, että olen myöhässä" muuttuu muotoon "kiitos, kun odotit".
"Anteeksi, että kysyn" muuttuu muotoon "kiitos, jos voit selventää".

Kolmas askel on harjoitella suoria lauseita ilman pehmustetta.

"Tarvitsen apua."
"En ehdi tänään."
"Minulla on eri näkemys."
"Voitko toistaa?"
"Tarvitsen hetken omaa aikaa."

Nämä eivät ole hyökkäyksiä. Ne ovat normaaleja ihmisen lauseita.

Milloin anteeksi kannattaa oikeasti pyytää?

Tarkoitus ei ole lopettaa anteeksipyytämistä kokonaan. Aito anteeksipyyntö on arvokas asia.

Anteeksi kannattaa pyytää, kun olet loukannut, jättänyt sovitun tekemättä, toiminut epäreilusti, ohittanut toisen tunteet, valehdellut, rikkonut rajan tai tehnyt virheen, jolla oli vaikutus toiseen.

Hyvä anteeksipyyntö on selkeä. Se ei ole "anteeksi jos sinusta tuntui siltä", vaan "anteeksi, että sanoin noin. Se oli loukkaavaa." Siinä on vastuu, ei vain tilanteen silottelu.

Kun turhat anteeksipyynnöt vähenevät, oikeat anteeksipyynnöt vahvistuvat.

Et ole vaivaksi vain siksi, että olet olemassa

Jos pyydät anteeksi kaikkea, saatat olla tottunut ajattelemaan, että sinun tarpeesi, äänesi ja tilasi ovat muille rasite.

Ne eivät ole.

Sinulla on lupa kysyä. Lupa tarvita. Lupa olla eri mieltä. Lupa vastata myöhemmin. Lupa olla väsynyt. Lupa olla ihminen, joka ei aina tee kaikkea täydellisesti.

Kaikkea ei tarvitse aloittaa anteeksipyynnöllä.

Jos et ole satuttanut ketään, et rikkonut mitään etkä toiminut väärin, ehkä sinun ei tarvitse sanoa anteeksi.

Ehkä riittää, että sanot: "Kiitos."