Ikääntyminen on väistämätöntä, mutta tapa, jolla siihen suhtaudumme, ei ole. Sue Johnson kuvaa blogissaan hetkeä, joka sai hänet näkemään kasvonsa täysin uudessa valossa.

Hän istui kahvilassa ja huomasi ympärillään naisia, joiden kasvot näyttivät täydellisiltä. Ei ryppyjä, ei epätasaisuuksia, ei merkkejä ajasta. Kaikki oli siloiteltua ja viimeisteltyä.

Ja juuri siinä hetkessä jokin muuttui.

Täydellisyyden hinta voi olla suurempi kuin uskomme

Johnsonin mukaan kyse ei ole vain ulkonäöstä.

Hän muistuttaa tutkimuksista, joiden mukaan kasvojen liikkeet ovat keskeinen osa tunteiden kokemista ja ymmärtämistä. Kun ilmeet jäykistyvät, myös kyky tunnistaa ja jakaa tunteita voi heikentyä.

Toisin sanoen, kun yritämme näyttää "paremmilta", saatamme samalla etääntyä toisistamme.

Kulttuuri, joka pelkää ikääntymistä

Nykykulttuuri viestii jatkuvasti samaa asiaa: nuoruus on tavoite, ja ikääntyminen on ongelma.

Mainokset, suodattimet ja kauneusihanteet luovat kuvaa siitä, että kasvot pitäisi säilyttää muuttumattomina. Ikääntymisen merkit nähdään helposti virheinä, jotka pitäisi korjata.

Johnson kuitenkin kysyy: entä jos nämä merkit ovatkin jotain arvokasta?

Ryppyihin kätkeytyy eletty elämä

Kirjoittaja muistaa isoäitinsä kasvot.

80-vuotiaana tämä oli täynnä elämää, huumoria ja persoonallisuutta. Jokainen juonne kertoi tarinaa. Jokainen ryppy oli osa elettyä elämää.

Tällainen kauneus ei ole täydellistä, mutta se on aitoa.

Hetki, jolloin kaikki muuttui

Palattuaan kotiin Johnson teki päätöksen.

Hän päätti lopettaa hiustensa värjäämisen ja kohdata luonnollisen ulkonäkönsä sellaisena kuin se on. Ensimmäinen hetki peilin edessä oli järkytys: kuka tämä valkotukkainen nainen on?

Vastaus oli yksinkertainen: hän itse.

Viisaus, jonka olemme unohtaneet

Artikkelissa viitataan ajatukseen, että todellinen viisaus löytyy vanhemmista sukupolvista.

"Meidän isoäitimme", kuten eräs feministi totesi. Monissa kulttuureissa vanhenemista ei piilotella, vaan arvostetaan. Kasvot nähdään tarinana, ei ongelmana.

Tämä näkökulma on lähes kadonnut modernista kulttuurista.

Miksi luonnollinen ikääntyminen on yllättävän voimakas valinta

Johnsonin viesti on selkeä: ikääntymistä ei tarvitse peittää.

On jotain hiljaisen voimakasta ihmisessä, joka näyttää ikänsä eikä yritä piilottaa sitä. Se kertoo hyväksynnästä, kokemuksesta ja siitä, että elämä on eletty.

Ehkä suurin kysymys on tämä: miksi yrittäisimme pyyhkiä pois merkit elämästä, joka on ollut täynnä tunteita, kokemuksia ja tarinoita?