Moni herää aamulla ilman innostusta päivää kohtaan. Tulevaisuus ei näytä lupaavalta, motivaatio on kateissa ja mieli kallistuu helposti pessimismin puolelle.
Mitzi Bockmann kirjoittaa Let Your Dreams Begin -blogissa, että tällainen olo on yllättävän yleistä, eikä se useimmiten johdu yhdestä suuresta virheestä tai henkilökohtaisesta epäonnistumisesta.
Usein taustalla on useita pieniä, hiljaisia tekijöitä, jotka yhdessä painavat mieltä alaspäin, usein huomaamatta.
1. Ulkomaailma tuntuu pelottavalta
Bockmann muistuttaa, että elämme poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa. Uutiset täyttyvät kriiseistä, luonnonkatastrofeista, poliittisista vastakkainasetteluista ja taloudellisesta epävarmuudesta.
Kun maailma ympärillä tuntuu kaoottiselta ja hallitsemattomalta, on vaikea pysyä tasapainossa omassa elämässä. Moni syyttää itseään pahasta olosta tai ihmissuhdeongelmista, vaikka todellinen kuormitus tulee ympäristöstä, johon ei voi vaikuttaa.
Vaikka maailman tapahtumia ei voi hallita, omaa pientä arkea voi. Bockmann korostaa, että juuri siihen kannattaa keskittää energia.
2. Negatiivinen ajattelumalli on päässyt vallalle
Kun ympäristö tuntuu raskaalta, myös mieli alkaa helposti korostaa negatiivisia asioita. Pessimismi ei ole sairaus, vaan usein seurausta toistuvista pettymyksistä, epäonnistumisista tai jatkuvasta altistumisesta huonoille uutisille.
Ajatukset voivat alkaa pyöriä itseä vastaan: ei ole tarpeeksi hyvä, ei riitä, ei onnistu. Bockmann muistuttaa, että aivot ovat tässä armottomia, ne toistavat kielteisiä viestejä väsymättä.
Yksi keino katkaista kierre on vastata ajatuksille tietoisesti. Kun mieleen nousee kielteinen väite, sen totuudenmukaisuutta voi kyseenalaistaa. Toinen keino on pitää mieli hetkellisesti kiireisenä: liikkua, lukea, tavata ihmisiä tai tehdä jotain, mikä vie huomion pois sisäisestä monologista.
3. Itsestä huolehtiminen ei ole etusijalla
Bockmann kehottaa tarkastelemaan arkea rehellisesti. Liikkuuko keho? Nukkuuko mieli? Tuleeko syötyä ja nähtyä muita ihmisiä?
Alavireisyys ja itsestä huolehtimisen laiminlyönti ruokkivat toisiaan. Kun olo on huono, rutiinit rapautuvat ja kun rutiinit katoavat, olo pahenee entisestään. Syntyy noidankehä, jossa kumpi oli ensin, on vaikea sanoa.
Pienikin muutos voi riittää: kävelylenkki, kahvi ystävän kanssa tai yksi parempi yö uniensa puolesta. Optimistisempi mieli rakentuu usein arkisista teoista.
4. Menneisyyden katumus painaa mieltä
Moni kantaa mukanaan katumusta valinnoista, jotka tuntuivat silloin oikeilta mutta näyttävät nyt vääriltä. Bockmann muistuttaa, että jokainen tekee päätöksiä sen tiedon ja voiman varassa, joka sillä hetkellä on käytettävissä.
Ajatus siitä, että elämä olisi varmasti parempaa, jos jokin valinta olisi tehty toisin, on harhaa. Vaihtoehtoinen polku olisi voinut johtaa myös huonompaan lopputulokseen.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Juuri siksi katseen siirtäminen eteenpäin on välttämätöntä, vaikka se tuntuisi vaikealta.
5. Tulevaisuudelta puuttuu suunta
Kun olo on synkkä, tulevaisuus näyttää helposti tyhjältä tai uhkaavalta. Aivot siirtyvät varovaisuusmoodiin, joka ruokkii epävarmuutta ja pessimistisiä ajatuksia.
Bockmann ehdottaa paradoksaalisesti menneisyyteen katsomista, ei katumuksen, vaan selviytymisen näkökulmasta. Useimmat ovat jo aiemmin selvinneet hetkistä, jolloin kaikki tuntui toivottomalta.
Muistamalla nämä hetket voi rakentaa uudelleen uskoa siihen, että myös tämä vaihe menee ohi, ja että tulevaisuudessa on tilaa uusille mahdollisuuksille.
Itseään voi tukea
Alavireinen olo ei tarkoita, että jokin olisi pysyvästi pielessä. Usein se on seurausta ympäristöstä, ajatuksista, uupumuksesta ja suuntaa vailla olevasta mielestä.
Mitzi Bockmann korostaa, että vaikka maailmaa ei voi korjata, itseään voi tukea. Huolehtimalla perusasioista, hellittämällä menneisyydestä ja rakentamalla edes pienen vision tulevasta voi olo alkaa keventyä, askel kerrallaan.