Harhaluulo: älykäs ihminen käyttäytyy muita paremmin

Ajatus on sitkeä: jos joku on älykäs, hänen täytyy myös käyttäytyä muita paremmin. Hän on varmasti rauhallinen, kohtelias, harkitseva ja moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut. Todellisuudessa tämä mielikuva ei kestä tarkempaa tarkastelua.

Älykkyys ja käytös eivät ole sama asia. Ne voivat kulkea yhdessä, mutta usein ne kulkevat täysin eri suuntiin. Tämä harhaluulo aiheuttaa väärinymmärryksiä niin työelämässä, ihmissuhteissa kuin arjen kohtaamisissa.

Mistä harhaluulo syntyy?

Älykkyys yhdistetään helposti kypsyyteen, itsehillintään ja parempaan päätöksentekoon. Kun joku osaa puhua vakuuttavasti, käyttää laajaa sanavarastoa tai menestyy akateemisesti, hänelle annetaan usein automaattisesti muitakin positiivisia ominaisuuksia.

Kyse on klassisesta halo-efektistä. Yksi vahva piirre saa meidät olettamaan, että kaikki muukin on kunnossa. Todellisuudessa älykkyys kertoo lähinnä kognitiivisista kyvyistä, ei siitä, miten ihminen kohtelee muita.

Älykkyys ei ole sama kuin tunneäly

Korkea älykkyysosamäärä ei tarkoita korkeaa tunneälyä. Ihminen voi olla loistava analysoimaan monimutkaisia ongelmia, mutta täysin kyvytön lukemaan huoneen tunnelmaa, ottamaan toiset huomioon tai säätelemään omia reaktioitaan.

Moni älykäs ihminen käyttäytyy huonosti juuri siksi, ettei ole koskaan joutunut kehittämään vuorovaikutustaitojaan. Äly on saattanut kantaa pitkälle ilman, että sosiaalista kasvua on tarvittu.

Älykkyys voi myös ruokkia ylimielisyyttä

Joillekin älykkyys muuttuu identiteetiksi. Kun oma arvo rakentuu sen varaan, että on "muita fiksumpi", syntyy helposti tarve korostaa tätä myös käytöksessä.

Tällöin näkyy vähättelyä, sarkasmia, toisten korjaamista ja tarvetta voittaa keskustelut. Ulospäin tämä näyttäytyy huonona käytöksenä, vaikka taustalla on usein epävarmuus ja tarve vahvistaa omaa asemaa.

Hyvä käytös vaatii erillistä harjoittelua

Kohteliaisuus, empatia ja kyky olla rakentava ristiriidoissa eivät synny automaattisesti älyn mukana. Ne vaativat tietoista harjoittelua, palautteen sietämistä ja halua nähdä vaivaa ihmissuhteiden eteen.

On täysin mahdollista olla keskimääräistä älykkäämpi ja silti impulsiivinen, loukkaava tai itsekeskeinen. Ja aivan yhtä mahdollista on olla älykkyydeltään keskitasoinen ja silti poikkeuksellisen miellyttävä, turvallinen ja kypsä ihminen.

Miksi tämä harhaluulo on haitallinen?

Kun oletamme älykkään ihmisen käyttäytyvän automaattisesti hyvin, annamme hänelle helpommin anteeksi huonon käytöksen. Samalla asetamme kohtuuttomia odotuksia ihmisille, jotka eivät täytä älykkyyden stereotypioita.

Tämä vääristää vallan, vastuun ja hyväksynnän jakautumista. Hyvä käytös jää liian usein palkitsematta, jos se ei tule "oikeanlaiselta" ihmiseltä.

Lopuksi

Älykkyys on kyky ajatella. Hyvä käytös on valinta. Ne voivat tukea toisiaan, mutta toinen ei takaa toista.

Kun tämän harhaluulon purkaa, ihmissuhteet selkeytyvät ja ihmiset nähdään realistisemmin sellaisina kuin he ovat, ei sellaisina kuin heidän oletetaan olevan.