Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka tuntuvat imevän energian huoneesta heti saapuessaan paikalle. Elämä kohtelee meitä kaikkia välillä kovakouraisesti, mutta ratkaisevaa on se, miten siihen suhtautuu.

Your Tangon artikkelissa toimittaja Nia Tipton kuvaa, kuinka kaikkein onnettomimmat ihmiset ajautuvat usein itseään ruokkivaan kierteeseen eli tapoihin, jotka eivät ainoastaan ärsytä muita, vaan tekevät myös omasta elämästä raskaampaa.

Nämä piirteet ovat yllättävän yleisiä ihmisillä, jotka kokevat kroonista tyytymättömyyttä, vaikka he eivät itse aina tunnista sitä.

1. Jatkuva valittaminen

Onnettomat ihmiset löytävät vikaa lähes kaikesta. Vaikka purkautuminen silloin tällöin on tervettä, jatkuva negatiivisuudessa vellominen opettaa aivot keskittymään vain siihen, mikä on pielessä. Hyvät asiat alkavat tuntua merkityksettömiltä.

2. Muiden syyttäminen kaikesta

Vastuun välttely suojaa hetkellisesti itsetuntoa, mutta estää kasvun. Kun syy on aina muissa, omia virheitä ei tarvitse kohdata, eikä niistä voi silloin oppiakaan.

3. Kaunojen kantaminen

Kaunan pitäminen tuntuu helpommalta kuin anteeksianto, mutta se sitoo ihmisen menneeseen. Uhriajattelussa pysyminen ylläpitää tunnetta siitä, että elämä on jatkuvasti epäreilu.

4. Jatkuva kateus

Toisten onnistumiset muistuttavat onnettoman ihmisen omista puutteista. Sen sijaan että iloitsisi toisen puolesta, kateus muuttaa hyvät uutiset uhkaksi ja ajaa ihmiset loitommalle.

5. Ylenpalttinen arvostelu

Liiallinen kriittisyys muita kohtaan kumpuaa usein omasta epävarmuudesta. Kun omaa sisäistä työtä ei tehdä, huomio siirtyy jatkuvasti muiden virheisiin.

6. Jatkuva lykkääminen

Prokrastinaatio ei ole laiskuutta, vaan usein pelkoa epäonnistumisesta tai arvostelusta. Ironista kyllä, lykkääminen lisää stressiä ja vahvistaa kokemusta epäonnistumisesta.

7. Itsensä yliselittäminen

Kaiken perusteleminen ja selittäminen kertoo usein ahdistuksesta ja tarpeesta tulla hyväksytyksi. Kun oma arvo haetaan jatkuvasti muiden reaktioista, vuorovaikutus muuttuu kuormittavaksi.

8. Anteeksipyynnöistä kieltäytyminen

Kyvyttömyys sanoa "olen pahoillani" rikkoo ihmissuhteita tehokkaasti. Ylpeys menee yhteyden edelle, ja muut kokevat tulevansa sivuutetuiksi.

9. Täydellisyyteen takertuminen

Perfektionismi ei ole kunnianhimoa, vaan usein häpeän naamio. Kun mikään ei kelpaa, elämä muuttuu jatkuvaksi epäonnistumisen kokemukseksi, vaikka todellisuus olisi aivan muuta.

10. Oman kasvun laiminlyönti

Uusien kiinnostusten ja haasteiden välttely tekee elämästä pysähtynyttä. Vaikka tuttu tuntuu turvalliselta, syvällä sisällä kytee usein kaipuu johonkin enempään.

Lopuksi

Onnettomuus ei synny yhdessä yössä. Se rakentuu hitaasti toistuvista ajattelu- ja toimintamalleista, jotka tuntuvat tutuilta mutta kuluttavat sisältäpäin.

Näiden piirteiden tunnistaminen ei ole tuomitsemista, vaan mahdollisuus katkaista kierre ja valita toisin.