Kun puhutaan tunneälystä, monelle tulee mieleen empatia ja sosiaaliset taidot. Todellisuudessa tunneäly on myös kykyä tunnistaa oma sisäinen tila, säädellä reaktioita ja ottaa vastuuta siitä, miten kohtelee muita.
Matalan tunneälyn haaste ei aina näy isoina draamoina. Usein se näkyy pieninä arjen tapoina, jotka toistuvat työssä, parisuhteessa ja ystävyyksissä.
Jos tunnistat näitä piirteitä itsessäsi tai lähipiirissäsi, se ei tarkoita että ihminen olisi "huono". Se tarkoittaa, että jokin taito kaipaa harjoitusta, kirjoittaa Your Tango.
1. Kaikesta syytetään muita
Kun jokainen ongelma on jonkun toisen vika, oma osuus jää tarkastelematta. Vastuun pakoilu suojaa egoa, mutta samalla se estää oppimisen ja korjausliikkeet.
Pitkällä aikavälillä se kuluttaa luottamusta, koska muiden on vaikea luottaa ihmiseen, joka ei koskaan myönnä virheitään.
2. Stressi vie heti ohjauspyörän
Arki kuormittaa kaikkia, mutta heikompi tunneäly näkyy siinä, että stressi muuttuu nopeasti reaktioksi. Ärtyminen, paniikki tai ylivirittyminen ohjaa päätöksiä, kun rauhoittumisen taito puuttuu.
Usein taustalla on myös se, että omille tunteille ei löydy sanoja eikä keinoja purkaa painetta.
3. Kaunat jäävät päälle
Kaunan kantaminen voi tuntua itsesuojelulta, mutta se lukitsee ihmisen menneeseen.
Jos loukkaus tai pettymys jää pyörimään mielessä ja määrittää suhdetta kuukausia tai vuosia, kyse ei ole vain muistamisesta, vaan kyvyttömyydestä käsitellä tunnetta loppuun.
4. Loukkaavat "vitsit" menevät toistuvasti yli
Huumori voi olla yhteyden rakentamista, mutta joskus se on myös tapa purkaa omaa jännitystä muiden kustannuksella.
Matalan tunneälyn merkki on se, ettei ihminen tunnista tilanteen tunnelmaa tai huomaa, milloin vitsi satuttaa. Ja jos palautteen saatuaan hän kääntää asian siihen, että toinen on "liian herkkä", ongelma pahenee.
5. Vaikeita keskusteluja vältellään
Kun puheeksi ottaminen tuntuu uhkaavalta, ihminen saattaa kadota, vaihtaa aihetta tai suuttua.
Taustalla on usein puolustautuminen ja pelko siitä, että oma minäkuva särkyy. Silti juuri vaikeat keskustelut ovat niitä, jotka pelastavat ihmissuhteita.
6. Sanavalinnat osuvat usein toisten arkoihin kohtiin
Rehellisyys ei ole sama asia kuin kovuus. Jos ihminen perustelee töksäyttelyä "rehellisyydellä", mutta jättää huomioimatta vaikutuksen toiseen, kyse on usein tunneälyn puutteesta.
Samalla voi näkyä vaikeus olla läsnä toisen surussa tai kriisissä, kun ei löydy sopivaa tapaa osoittaa tukea.
7. Impulsiivisuus ohjaa toimintaa
Nopeat reaktiot eivät ole aina paha asia, mutta jos ihminen toimii toistuvasti hetken tunteen varassa, hän maksaa siitä myöhemmin.
Impulsiivisuus voi näkyä suuttumisena, piikittelynä, hätiköityinä päätöksinä tai riskikäyttäytymisenä. Usein kyse on heikosta tunnesäätelystä.
8. Kritiikki koetaan hyökkäyksenä
Tunneäly näkyy siinä, että ihminen pystyy erottamaan palautteen omasta arvostaan. Jos kaikki palaute tuntuu loukkaukselta, reaktio on puolustus tai vastahyökkäys.
Tämä tekee työstä ja ihmissuhteista raskaita, koska kehitys pysähtyy ja keskusteluyhteys katkeaa.
9. On pakko olla aina oikeassa
Tarve olla oikeassa voi olla itsesuojelua: jos myöntää virheen, joutuu kohtaamaan häpeää. Silti ihmissuhteissa jatkuva "minä tiedän paremmin" -asenne väsyttää muita nopeasti.
Usein kyse ei ole tiedosta, vaan tunteesta: epävarmuus yrittää pukeutua varmuudeksi.
10. Omia tunteita ei osata sanoittaa
Joillekin tunteiden sanoittaminen on vaikeaa opitun mallin vuoksi: lapsuudessa ei ole ehkä saanut tukea tunteiden nimeämiseen.
Se voi näkyä vetäytymisenä, lukkiutumisena tai epämääräisenä ärtymyksenä, koska sisäinen tila on olemassa, mutta sille ei löydy kieltä.
11. Itsekontrolli pettää, ja se kääntyy helposti kontrolloinniksi
Kun oma tunnekuorma tuntuu hallitsemattomalta, osa ihmisistä yrittää hallita ympäristöä.
Silloin voi alkaa määräily, syyllistäminen tai toisten tunteiden ohjaaminen. Paradoksi on selvä: kun ei pysty säätelemään itseään, yrittää säädellä muita.
Lopuksi
Tunneäly ei ole synnynnäinen "luonteenlahja", vaan joukko taitoja. Hyvä uutinen on se, että taitoja voi kehittää: opettelemalla nimeämään tunteita, hidastamalla reaktiota, pyytämällä palautetta ja harjoittelemalla vaikeita keskusteluja pienissä paloissa.
Jos tunnistit näitä piirteitä itsessäsi, se ei ole tuomio. Se on kartta: tässä on kohta, josta kannattaa aloittaa.