Onnettomuustietoinstituutin mukaan Suomen liikenteessä menehtyy joka vuosi n. parikymmentä polkupyöräilijää.

Tutkijalautakunnat tutkivat vuosina 2016 - 2020 liikenteessä tapahtuneet 83 polkupyöräilijän kuolemaa, joissa ei ollut kyse sairauskohtauksesta.

Onnettomuusriskiä kasvattivat päihtyneenä ajaminen sekä iän tai sairauksien myötä heikentynyt toiminta- ja havainnointikyky. Suurin osa kuolleista pyöräilijöistä oli yli 54-vuotiaita.

- Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien lisäksi liikenteessä loukkaantuu vakavasti useita satoja pyöräilijöitä vuosittain. Näiden onnettomuuksien tutkintaa kehitetään tunnistamaan taustalla vaikuttaneita tekijöitä ja ennaltaehkäisemään vakavia loukkaantumisia jatkossa, toteaa Kalle Parkkari, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja.

Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kolme neljännestä oli yhteenajo moottoriajoneuvon kanssa. Näistä 47 prosenttia oli pyöräilijän syytä.

Neljännes onnettomuuksista tapahtui hämärässä tai pimeässä. Joka toisella ei ollut pyörässään valoa.

Onnettomuudessa menehtyneistä vain joka kolmas käytti pyöräilykypärää. Tutkintalautakunnan arvion mukaan kypärättömistä puolet eli 26 henkilöä olisi voinut pelastua kuolemalta, mikäli kypärä olisi ollut päässä.

- Kypärän, valojen ja muiden turvavarusteiden käyttäminen on pyöräilijöiden oma etu. Niillä ei voida estää kaikkia onnettomuuksia ja vammoja, mutta niiden käytöllä on kokonaisuutta arvioitaessa merkittävä turvallisuusvaikutus. Täytyy kuitenkin muistaa, että onnettomuus on usein monen tekijän summa, erityisasiantuntija Salla Salenius sanoo.

Onnettomuuksissa mukana olleista 76 henkilön kohdalla oli käytettävissä tieto alkoholin käytön osalta. Heistä joka viides oli pyöräillyt päihtyneenä.

Havaintovirheet usein syynä onnettomuuksiin

Onnettomuutta edelsi tyypillisesti moottoriajoneuvon kuljettajan tai yhteenajoissa mukana olleen pyöräilijän havainnointivirhe.

Onnettomuusriskiä suurensi usein myös jokin liikennetilanteen ennakointiin liittyvä tekijä, kuten luottamus siihen, että muut tienkäyttäjät väistävät. Havainnointia ja ennakointia heikensivät monesti liiallinen keskittyminen pelkästään omaan toimintaan tai esimerkiksi keskittyminen vain yhdestä suunnasta saapuvaan muuhun liikenteeseen.

Kaikista onnettomuuksissa mukana olleista pyöräilijöistä noin puolet noudatti onnettomuushetkellä liikennesääntöjä. Pyöräilijöiden tyypillisin sääntörikkomus oli väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen. Väistämisvelvollisuuden laiminlöi joka viides onnettomuuksissa mukana olleista polkupyöräilijöistä.

Moottoriajoneuvon kuljettajien sääntörikkeistä tavallisin oli ylinopeus. Muita moottoriajoneuvon kuljettajien liikennesääntörikkeitä olivat esimerkiksi pysähtymättä jättäminen suojatien tai pyörätien jatkeen edessä ja muu väistämisvelvollisuuden laiminlyönti.

Tutkijalautakunnat ehdottavat tutkimiensa onnettomuuksien perusteella, että liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulisi kaikkiin tienkäyttäjiin kohdistuvassa valistuksessa korostaa yleisen varovaisuuden merkitystä liikenteessä ja painottaa jokaisen liikkujan vastuuta niin omasta kuin muiden turvallisuudesta.

Lisäksi lautakunnat esittivät erilaisia liittymäalueiden liikennejärjestelyihin ja liikenteen ohjaamiseen liittyviä toimia, kuten liikennevalojen asentamista sekä korotettujen ja keskisaarekkeellisten suojateiden ja pyöräteiden jatkeiden rakentamista.

Moottoriajoneuvoliikenteen nopeuksien hillitsemiseksi lautakunnat ehdottivat hidastetöyssyjen rakentamista ajoradalle ylityspaikkojen läheisyyteen.

Lautakunnat esittivät lisäksi, että pyöräilykypärän käyttö tulisi määrätä lailla pakolliseksi ja kypärän käytön valvontaa tulisi lisätä.