7 lausetta, jotka kuulostavat anteeksipyynnöltä – mutta voivat pahentaa riitaa

"Anteeksi, että loukkaannuit" voi kuulostaa sovittelevalta, mutta jättää varsinaisen teon käsittelemättä. Seitsemän arjessa tuttua lausetta näyttää, miten pieni sanavalinta voi muuttaa koko keskustelun.

Negotiation and Conflict Management Research -lehdessä julkaistussa kahden kokeen tutkimuksessa anteeksipyyntöjä arvioitiin niiden sisältämien osatekijöiden perusteella. Vastuun tunnustaminen ja vahingon korjaamisen tarjoaminen olivat olennaisia osia vakuuttavassa anteeksipyynnössä. Tutkimus ei testannut juuri yllä olevia suomenkielisiä lauseita; ne ovat arkisia esimerkkejä siitä, miten vastuunotto voi joko näkyä tai kadota sanoihin.

1. ”Olen pahoillani, että loukkaannuit”

Lause voi siirtää huomion teosta vastaanottajan reaktioon. Jos toinen harmistui esimerkiksi siksi, että yhteisestä asiasta kerrottiin muille ilman lupaa, loukkaantumisen pahoittelu ei vielä myönnä tietojen paljastamista.

Täsmällisempi versio olisi: ”Anteeksi, että kerroin yksityisestä asiastamme eteenpäin. Minun ei olisi pitänyt tehdä niin.” Siinä vastuu kohdistuu toimintaan eikä toisen tunteeseen.

2. ”Anteeksi, mutta sinäkin teit niin”

Sana mutta voi avata uuden riidan juuri siinä kohdassa, jossa toinen odotti vastuunottoa. Kahden ihmisen virheet voivat olla yhtä aikaa todellisia, mutta niitä ei välttämättä kannata selvittää samassa hengenvetossa.

Jos omasta osuudesta haluaa ottaa vastuun, sen voi tehdä ensin ilman vastasyytöstä. Myöhemmin on tilaa sanoa: ”Haluaisin myös puhua siitä, mikä minua tässä tilanteessa satutti.”

3. ”No anteeksi nyt sitten”

Huokaus, silmien pyöräytys tai kiire lopettaa keskustelu voi tehdä sinänsä oikeista sanoista vähätteleviä. Vastapuoli kuulee silloin helposti, että anteeksi pyydetään vain rauhan palauttamiseksi.

Jos oma tunne on vielä kuuma, voi olla reilumpaa sanoa: ”Tarvitsen hetken rauhoittuakseni, mutta haluan palata tähän.” Se ei ole anteeksipyyntö, mutta se ei myöskään teeskentele sellaista.

4. ”En tarkoittanut sitä niin”

Tarkoitus on olennainen tieto, muttei pyyhi pois tapahtunutta. Esimerkiksi pilailuksi tarkoitettu kommentti voi paljastaa toisen arkaluonteisen asian.

Toimivampi muoto yhdistää molemmat näkökulmat: ”En yrittänyt nolata sinua, mutta ymmärrän, että kommenttini teki niin. Anteeksi, etten ajatellut seurauksia.”

5. ”Kaikkihan tekevät virheitä”

Yleinen toteamus voi auttaa hyväksymään inhimillisen erehtyväisyyden, mutta juuri oman virheen käsittely voi jäädä tekemättä. Toinen voi kokea, että hänen kokemaansa vahinkoa suhteellistetaan ennen kuin sitä edes kuullaan.

Luottamus rakentuu helpommin, kun ensin nimetään, mitä tehtiin väärin, ja vasta sen jälkeen mietitään, miten eteenpäin päästään.

6. ”Mitä minun muka pitäisi tehdä?”

Kysymys voi olla aito yritys korjata tilanne. Riidan keskellä se saattaa kuitenkin kuulostaa siltä, että loukatun pitäisi yksin suunnitella kaikki hyvitystoimet.

Omasta aloitteesta voi ehdottaa konkreettista korjausta: ”Voin soittaa ja oikaista kertomani asian. Olisiko se sinusta oikea tapa toimia?”

7. ”Anteeksi, päästäänkö jo eteenpäin?”

Anteeksipyyntö ei anna oikeutta määrätä, kuinka nopeasti toisella on oltava parempi olo. Sovinto voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja joskus luottamuksen palautuminen vaatii aikaa.

Parempi on antaa tilaa vastaukselle: ”Olen pahoillani. Ymmärrän, jos tarvitset aikaa. Haluan näyttää teoillani, että olen ymmärtänyt asian.”

Hyvä anteeksipyyntö ei takaa välitöntä sopua. Se kuitenkin antaa toiselle jotain olennaista: tiedon siitä, että tapahtunut on ymmärretty eikä samaa virhettä haluta toistaa.