Kertosäe jäi päähän, vaikka et edes pidä biisistä – korvamato ei ole sama asia kuin suosikkikappale

Kappale loppui jo, mutta pieni sävelmä jatkaa kierrostaan mielessä. Korvamatoja koskeva tutkimus auttaa erottamaan toisistaan musiikin mieleen tarttumisen ja sen, mitä itse haluaisi kuunnella.

Olet kuullut kappaleen ohimennen ja huomaat myöhemmin hyräileväsi sen kertosäettä. Tilanne voi tuntua erityisen kummalliselta, jos et olisi itse valinnut biisiä soittolistalle.

Korvamadolla tarkoitetaan tahattomasti mieleen palaavaa ja toistuvaa musiikkia. Jo ilmiön määritelmässä on olennainen ero suosikkikappaleen kuuntelemiseen: sävelmä ei odota tietoista valintaa.

Aarhusin yliopiston tutkimustietokannassa kuvattu Kelly Jakubowskin ja kollegoiden tutkimus tarkasteli, millaiset kappaleet nimettiin korvamadoiksi. Tutkimus ilmestyi Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts -lehden vuoden 2017 numerossa.

Suosio selitti osan, mutta ei kaikkea

Aineisto perustui 3 000 vastaajan nimeämiin kappaleisiin. Britannian listoilla paremmin ja tuoreemmin menestyneitä kappaleita mainittiin useammin korvamatoina.

Tutkijat vertasivat lisäksi sataa usein mainittua kappaletta sataan kappaleeseen, joita vastaajat eivät olleet nimenneet korvamadoiksi. Vertailussa huomioitiin suosio ja musiikkityyli.

Korvamatokappaleiden tempo oli keskimäärin nopeampi. Niiden melodioiden yleinen kaari oli myös tavanomaisempi, mutta melodian suunnanmuutosten välisissä piirteissä oli enemmän poikkeavuutta vertailuaineistoon nähden.

Tuttu kokonaisuus voi sisältää erottuvan mutkan

Melodian kaarta voi hahmottaa ajattelemalla viivaa, joka seuraa sävelkorkeuksia. Viiva nousee korkeampiin säveliin ja laskee matalampiin. Samaa yleistä muotoa voi käyttää moni keskenään erilainen kappale.

Tutkimushavainnon kiinnostava yhdistelmä on tuttuus ja paikallinen poikkeavuus. Kokonaisuus voi muistuttaa muita melodioita, vaikka jokin sen liike erottuu.

Tämä ei ole varma hittiresepti. Tutkimuksessa etsittiin olemassa olevien kappaleiden ominaisuuksien yhteyksiä korvamatomainintoihin, eikä osoitettu, että tietyn sävelkulun lisääminen tekisi mistä tahansa laulusta tarttuvan.

Mieleen jääminen ei ole arvosana kappaleelle

Oman musiikkimaun kannalta hyödyllinen erottelu on yksinkertainen: sävelmän palaaminen mieleen ja halu palata kuuntelemaan koko teosta ovat eri asioita.

Kuvitellaan kaksi kappaletta. Ensimmäisestä muistat heti lyhyen koukun, mutta muuta et halua kuulla. Toinen ei jää hyräilyksi, mutta valitset sen yhä uudelleen kokonaisen tunnelman vuoksi.

Korvamatotutkimus ei ratkaise, kumpi kappaleista on parempi. Se käsittelee tahatonta musiikillista muistamista, ei kaikkia niitä perusteita, joilla kuulija arvostaa musiikkia.

Seuraavan kerran päähän jäänyttä sävelmää voi tarkastella myös uteliaasti: mikä osa siitä todella toistuu? Onko se kertosäkeen alku, lyhyt rytminen kuvio vai melodian yksi käännös?

Tällainen kuunteluhavainto ei ole menetelmä korvamadon poistamiseen. Se auttaa kuitenkin huomaamaan, että mielessä pyörivä muutaman sekunnin katkelma ja oma arvio kokonaisesta kappaleesta voivat kulkea eri suuntiin.