Annie Jacobsen kertoo saaneensa ChatGPT:n paikantamaan salaisen hätävaraston – varoittaa tekoälyn bioriskistä

Tutkiva toimittaja Annie Jacobsen kertoo saaneensa ChatGPT:n paikantamaan salassa pidetyn yhdysvaltalaisen hätävaraston julkisiin asiakirjoihin jääneiden vihjeiden avulla. Tapaus ei tarkoita, että tekoäly olisi murtautunut salaiseen järjestelmään, mutta se havainnollistaa, kuinka nopeasti malli voi yhdistää hajanaista tietoa. Jacobsen liittää kokemuksensa laajempaan varoitukseen tekoälyn, bioteknologian ja puutteellisesti valvottujen biologisten riskien yhdistelmästä.

Yhdysvallat ylläpitää strategista kansallista varastoa, johon kuuluu muun muassa lääkkeitä, rokotteita, vastalääkkeitä, hengityssuojaimia ja muita tarvikkeita vakavia kansanterveydellisiä hätätilanteita varten. Varaston olemassaolo on julkinen tieto, mutta kaikkien varastopaikkojen tarkkoja sijainteja ei kerrota turvallisuussyistä.

Tutkiva toimittaja Annie Jacobsen kertoo pyytäneensä ChatGPT:tä etsimään kotiaan lähimmän varastopaikan. Malli kieltäytyi hänen mukaansa aluksi kertomasta sijaintia sillä perusteella, että tieto oli salassa pidettävää.

Jacobsen jatkoi kyselyä käyttämällä tuntemaansa viranomaiskieltä ja muita julkisia hakuvihjeitä. Lopulta tekoäly löysi hänen kertomansa mukaan vanhasta maanjäristyksiin varautumista käsittelevästä asiakirjasta kohdan, johon viranomainen oli vahingossa jättänyt sijainnin tunnistamisen mahdollistavaa tietoa.

Malli ei siis Jacobsenin kuvauksen perusteella avannut salaista tietokantaa tai murtanut suojausta. Se teki poikkeuksellisen tehokasta avointen lähteiden tiedustelua: seuloi valtavan aineiston, yhdisti keskenään vähäpätöisiltä näyttäviä vihjeitä ja nosti esiin tiedon, jonka löytäminen olisi ihmiseltä voinut vaatia huomattavasti enemmän aikaa.

Jacobsen sanoo kertoneensa löydöstään OpenAI:n toimitusjohtajalle Sam Altmanille. Hänen mukaansa keskustelun jälkeen samaa tietoa ei enää saanut esiin. Podcastissa ei paljasteta varaston sijaintia, eikä Jacobsenin kuvaamaa tapahtumaketjua voi jakson perusteella vahvistaa riippumattomasti.

Kertomuksen olennainen opetus ei silti riipu yhden varastopaikan aitoudesta. Jos arkaluonteinen tieto on kerran päätynyt julkiseen asiakirjaan, hakukoneiden ja kielimallien aikakaudella ei voida luottaa siihen, että se pysyy turvassa vain vaikean löydettävyyden ansiosta.

Jacobsen kertoo tapauksesta The Joe Rogan Experience -podcastin jaksossa 2534. Heinäkuun 31. päivänä 2026 julkaistu keskustelu liittyy hänen uuteen teokseensa Biological War: A Scenario, mutta etenee biologisista aseista myös tekoälyyn, laboratorioturvallisuuteen, Covid-19-pandemiaan ja yhteiskuntien kriisinkestävyyteen.

Uusi kirja rakentaa pahimman mahdollisen skenaarion

Biological War ilmestyi Yhdysvalloissa 28. heinäkuuta 2026. Kustantaja Duttonin julkaisema 432-sivuinen teos jatkaa Jacobsenin Nuclear War: A Scenario -kirjasta tuttua rakennetta, jossa todellisiin järjestelmiin, haastatteluihin ja sotapeleihin perustuvaa tietoa yhdistetään tulevaisuuteen sijoittuvaan skenaarioon.

Jacobsenin mukaan hän haastatteli kirjaa varten kymmeniä henkilöitä, joilla on kokemusta politiikan, puolustuksen, tiedustelun, lääketieteen ja kriisinhallinnan ylimmiltä tasoilta. Kirjan lähtökohtana on kysymys siitä, mitä tapahtuisi laboratorio-onnettomuuden tai tarkoituksellisen biologisen hyökkäyksen jälkeen tuntien, päivien ja viikkojen kuluessa.

Teos ei ole ennustus siitä, että juuri kuvattu tapahtumaketju olisi väistämättä toteutumassa. Se on pahimman tapauksen harjoitus, jonka tarkoitus on etsiä järjestelmästä kohtia, joissa taudin torjunta, päätöksenteko, tiedonkulku tai yleinen järjestys voisi pettää.

Biologinen kriisi voi alkaa ilman näkyvää iskua

Ydinaseen käyttö havaitaan välittömästi. Biologinen hyökkäys voi sen sijaan näyttää aluksi tavalliselta tautiryppäältä. Altistuneet voivat liikkua, tavata muita ja ylittää rajoja ennen oireiden ilmaantumista tai ennen kuin poikkeava taudinaiheuttaja tunnistetaan.

Tämä tekee myös hyökkääjän, lähteen ja tapahtuma-ajan selvittämisestä vaikeaa. Samalla viranomaisten on päätettävä nopeasti, mitä tietoa julkaistaan, ketkä saavat niukkoja lääkkeitä ja miten terveydenhuolto, kuljetukset, ruoan jakelu, sähkö, vesi ja järjestyksenpito pidetään käynnissä.

Jacobsenin mukaan hänen tutkimissaan harjoituksissa huomio siirtyy taudin leviämisestä nopeasti sen yhteiskunnallisiin seurauksiin. Paniikki, väärä tieto, työvoimapula, hoitopaikkojen ylikuormitus ja kamppailu niukoista vastatoimista voivat pahentaa alkuperäistä terveyskriisiä.

Hän tiivistää kirjansa tavoitteen haastattelussa näin: "Tarkoitus ei ole paniikki. Tarkoitus on paine." Jacobsen tarkoittaa painetta ymmärtää uhka ja vahvistaa ennalta järjestelmiä, joita vasta katastrofin aikana olisi liian myöhäistä rakentaa.

Biologisten aseiden kieltoa on vaikea valvoa

Biologisten ja toksiiniaseiden kieltosopimus avattiin allekirjoitettavaksi vuonna 1972 ja tuli voimaan vuonna 1975. Se kieltää biologisten aineiden ja toksiinien kehittämisen, tuotannon ja varastoinnin vihamielisiin tarkoituksiin sekä niitä varten suunnitellut välineet.

Sopimuksessa on kuitenkin merkittävä heikkous. YK:n oman oikeudellisen yhteenvedon mukaan siihen ei sisälly järjestelmällistä tarkastus- ja todentamismekanismia, joka vastaisi esimerkiksi kemiallisten aseiden valvontaa. Epäselvissä tilanteissa valtiot voivat konsultoida toisiaan ja viedä valituksen YK:n turvallisuusneuvostolle, mutta pysyvää kansainvälistä tarkastusorganisaatiota ei ole.

Valvontaa vaikeuttaa tutkimuksen kaksikäyttöisyys. Sama tieto, laite tai menetelmä voi auttaa kehittämään rokotetta ja tunnistamaan vaarallisen taudinaiheuttajan, mutta väärissä käsissä sitä voidaan yrittää käyttää vahingolliseen tarkoitukseen. Pelkkä tutkimuksen aihe ei siksi vielä kerro sen todellista päämäärää.

Jacobsen pitää juuri tätä biologisen turvallisuuden keskeisenä ongelmana. Puolustavaksi ja ennaltaehkäiseväksi kuvattu tutkimus voi olla teknisesti lähellä sellaista työtä, joka herättää asekehitystä koskevia epäilyjä. Ilman läpinäkyvyyttä, riippumatonta valvontaa ja valtioiden välistä luottamusta tarkoituksia on vaikea erottaa toisistaan.

Korkean turvatason laboratorio ei ole sama asia kuin aselaboratorio

Podcastissa esitetään suuria arvioita BSL-3- ja BSL-4-laboratorioiden määrästä. Tällaisia lukuja on kuitenkin tulkittava varoen, koska eri selvitykset laskevat vuoroin rakennuksia, tutkimuspaikkoja, yksittäisiä laboratorioita tai turvaluokiteltuja työtiloja.

Yhdysvaltain liittovaltion tarkastusvirasto GAO on jo aiemmissa selvityksissään todennut, ettei varsinkaan kaikkien BSL-3-laboratorioiden kokonaismäärää ole tunnettu tarkasti. Rekisterit kattavat viranomaisrahoitteisia ja tiettyjen säänneltyjen taudinaiheuttajien kanssa työskenteleviä laitoksia paremmin kuin koko tutkimuskentän.

BSL-3 ja BSL-4 ovat biologisen turvallisuuden tasoja, eivät todisteita aseohjelmasta. BSL-3-ympäristö on tarkoitettu vakavaa tautia aiheuttavien, hengitysteitse leviävien mikrobien hallittuun käsittelyyn. BSL-4 on korkein suojaustaso vaarallisille taudinaiheuttajille, joihin ei usein ole helposti saatavaa hoitoa tai rokotetta.

Näissä laboratorioissa tehdään välttämätöntä diagnostiikka-, rokote-, lääke- ja varautumistutkimusta. Riskikysymys koskee sitä, ovatko tilat oikein suunniteltuja, henkilöstö koulutettua, kokeet perusteltuja, poikkeamat ilmoitettuja ja valvonta riippumatonta. Laboratorioiden olemassaolon ja biologisten aseiden valmistamisen samaistaminen johtaisi väärään kuvaan.

Tekoälyn biologinen riski ei ole enää vain kaukainen ajatus

Vielä vuonna 2024 RAND Corporationin valvotussa kokeessa kielimallien käyttö ei parantanut tilastollisesti merkitsevästi ryhmien laatimien biologisten hyökkäyssuunnitelmien toteuttamiskelpoisuutta verrattuna tavalliseen internetiin. Tutkijat kuitenkin korostivat, ettei tulos kertonut, kuinka lähellä seuraava mallisukupolvi voisi olla vaarallisempaa kyvykkyyttä.

Tilanne on muuttunut nopeasti. OpenAI ilmoitti heinäkuussa 2026 käsittelevänsä GPT-5.6-malliperhettä varovaisuusperiaatteella korkean biologisen ja kemiallisen kyvykkyyden järjestelmänä. Yhtiön määritelmässä korkea taso tarkoittaa mahdollisuutta auttaa aloittelijaa merkityksellisesti tunnetun vakavan uhan toteuttamiseen liittyvässä tiedossa tai ongelmanratkaisussa.

Samassa arviossa mallit eivät yltäneet kriittiselle tasolle. OpenAI ei havainnut niiden pystyvän auttamaan asiantuntijaa kehittämään erittäin vaarallista uutta uhkaa tai suorittamaan koko kehitysketjua itsenäisesti. Korkea luokitus on silti johtanut lisäsuojauksiin, käytön valvontaan ja rajatumpiin pääsyjärjestelyihin vaativassa biologisessa tutkimuksessa.

Tämä ei tue podcastissa esiin nousevaa mielikuvaa, että kuka tahansa koululainen voisi vain pyytää tekoälyä valmistamaan toimivan biologisen aseen. Todellisessa maailmassa vastaan tulevat yhä materiaalien hankinta, laboratoriotyö, hiljainen käytännön osaaminen, laadunvarmistus, turvallinen käsittely ja levitysmenetelmän vaikeus.

Tekoäly voi kuitenkin madaltaa joitakin tiedollisia esteitä. Se voi hakea tutkimuksia, vertailla menetelmiä, selittää teknisiä käsitteitä ja auttaa ongelmanratkaisussa nopeammin kuin tavallinen hakukone. Juuri tämän vuoksi mallien testaus, vaarallisten pyyntöjen tunnistaminen ja käyttöketjun valvonta ovat nousseet olennaisiksi turvallisuuskysymyksiksi.

Salaisen sijainnin tarina on tietoturvavaroitus

Jacobsenin kuvaamassa varastotapauksessa tekoälyn vaarallinen ominaisuus ei ollut uuden biologisen tiedon keksiminen. Olennaista oli kyky muodostaa kokonaiskuva tiedoista, jotka oli julkaistu eri yhteyksissä ja joiden yhteisvaikutusta yksittäinen asiakirjan laatija ei ehkä ollut ymmärtänyt.

Tietoturvassa ilmiö tunnetaan mosaiikkivaikutuksena. Yksi kartta, rakennuslupa, kuljetusreitti, budjettirivi tai hätätilasuunnitelman alaviite ei välttämättä paljasta paljoa. Yhdistettynä ne voivat kuitenkin osoittaa kohteen sijainnin, käyttötarkoituksen tai haavoittuvuuden.

Kielimallit muuttavat tämän vanhan ongelman mittakaavaa. Miljoonia sivuja voidaan seuloa ja yhdistellä keskustelunomaisella pyynnöllä. Arkaluonteista tietoa hallinnoivien organisaatioiden on siksi tarkastettava myös vanhat julkiset aineistonsa eikä vain suojattava nykyisiä tietojärjestelmiään.

Samalla vastuu ei voi olla vain yksittäisen tekoäly-yhtiön kieltäytymissäännön varassa. Tarvitaan asiakirjojen parempaa luokittelua, julkaisua edeltävää tarkastusta, mallien riippumatonta testaamista, väärinkäytön seurantaa ja selkeää menettelyä, jolla tutkijat voivat ilmoittaa havaitsemistaan turvallisuusaukoista.

Podcastin Covid-väitteitä ei pidä käsitellä ratkaistuna totuutena

The Joe Rogan Experience -jaksossa käytetään huomattavasti aikaa Covid-19-pandemian alkuperään ja Anthony Fauciin liittyviin syytöksiin. Rogan ja Jacobsen kuvaavat laboratorioperäistä alkua paikoin lähes varmana, vaikka avoin tieteellinen arvio ei ole näin yksiselitteinen.

Maailman terveysjärjestö WHO:n riippumaton asiantuntijaryhmä totesi kesäkuussa 2025, että käytettävissä olevan näytön paino viittaa eläimestä ihmiseen tapahtuneeseen tartuntaan. Ryhmä piti samalla sekä eläinperäistä tartuntaa että laboratorioon liittyvää tapahtumaa edelleen mahdollisina, koska kaikkea tarvittavaa aineistoa ei ole saatu arvioitavaksi.

Siksi laboratoriovuotoa ei voi tällä hetkellä kuvata tieteellisesti ratkaistuksi yhteisymmärrykseksi. Tiedusteluarviot, poliittiset lausunnot ja vertaisarvioitu tutkimus ovat eri lähdetyyppejä, joiden varmuus ja todistusarvo pitää kertoa erikseen.

Rajaus on tärkeä myös biologisista uhista keskusteltaessa. Todellisten riskien vakavuus ei anna syytä nostaa jokaista epäilyä varmaksi tapahtumaksi. Päinvastoin uskottava varautuminen edellyttää, että vahvistetut faktat, asiantuntija-arviot, pahimman tapauksen harjoitukset ja podcastissa esitetyt mielipiteet pidetään erillään.

Viisi asiaa vaatii vahvistamista ennen seuraavaa kriisiä

1. Kansainvälinen valvonta: biologisten aseiden kieltosopimukselle tarvitaan nykyistä vahvemmat keinot arvioida sopimuksen noudattamista ja selvittää epäilyjä.
2. Laboratorioturvallisuus: vaarallisten taudinaiheuttajien tutkimukselle tarvitaan yhdenmukaiset riskinarviot, henkilöstövaatimukset ja avoin poikkeamien raportointi.
3. Tekoälyn suojaukset: mallien biologisia kykyjä on testattava jatkuvasti myös ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla, koska kahden vuoden takainen arvio ei kuvaa nykyisiä järjestelmiä.
4. Arkaluonteinen julkinen tieto: viranomaisten on etsittävä julkaisuistaan yhdisteltäviä tietoja, jotka voivat paljastaa suojattuja kohteita tai toimintoja.
5. Kriisinkestävyys: terveydenhuollon lisäksi on suunniteltava lääkkeiden jakelu, viestintä, kuljetukset, ruoka, energia ja järjestyksenpito tilanteessa, jossa suuri osa henkilöstöstä on poissa.

Jacobsenin haastattelun vahvin viesti ei ole, että biologinen romahdus olisi väistämätön. Se on varoitus järjestelmistä, joissa nopea teknologinen kehitys, salailu, epäluottamus ja puutteellinen valvonta voivat vahvistaa toisiaan.

Tekoälyn hyöty lääketieteelle ja kansanterveydelle voi olla valtava, eikä vaarallisten tautien tutkimusta voida lopettaa ilman uusia riskejä. Turvallinen suunta löytyy avoimen tutkimuksen, tarkasti rajatun pääsyn, kansainvälisen yhteistyön ja toimivan valvonnan yhdistelmästä. Juuri niihin Jacobsen haluaa kohdistaa painetta ennen kuin seuraava kriisi tekee puutteet näkyviksi.