viihde /
7 syytä, miksi älykäskin ihminen voi olla yllättävän huono selittämään asioita muille
Oletko joskus pyytänyt asiantuntijalta selitystä ja huomannut olevasi keskustelun jälkeen entistä enemmän ymmälläsi? Selittäjä saattaa osata asiansa erinomaisesti, mutta hänen puheensa on täynnä termejä ja oletuksia, joita kuulija ei tunne. Psykologisessa tutkimuksessa tunnetaan tiedon kiroukseksi kutsuttu ilmiö, joka auttaa ymmärtämään, miksi vahva osaaminen ei aina tee ihmisestä hyvää selittäjää.
Työpaikan kokenut asiantuntija yrittää neuvoa uutta työntekijää. Hän käy tehtävän läpi nopeasti ja toteaa lopuksi, että homma on oikeastaan hyvin yksinkertainen.
Uusi työntekijä ei kuitenkaan ymmärtänyt, mistä pitäisi aloittaa.
Tilanne ei välttämättä tarkoita, että asiantuntija olisi ylimielinen tai uusi työntekijä hidas oppimaan. Ongelma voi liittyä siihen, miten eri määrän tietoa omaavat ihmiset hahmottavat saman asian.
Tutkijat Colin Camerer, George Loewenstein ja Martin Weber kuvasivat vuonna 1989 tiedon kiroukseksi kutsutun ilmiön. Paremmat tiedot omaavan ihmisen on vaikea sivuuttaa sitä, mitä hän itse jo tietää, vaikka hänen pitäisi arvioida vähemmän tietävän ihmisen näkökulmaa.
Älykkyys, asiantuntemus ja opettamisen taito eivät ole sama asia. Seuraavat seitsemän tilannetta havainnollistavat, miksi hyväkin osaaja voi epäonnistua asian selittämisessä.
1. Hän on unohtanut, mitä aloittelija ei vielä tiedä
Kun ihminen käyttää samaa ohjelmaa vuosia, sen toiminnot alkavat tuntua itsestään selviltä. Hän ei enää välttämättä muista, kuinka monta asiaa joutui itse opettelemaan ensimmäisellä käyttökerralla.
Uudelle käyttäjälle jo oikean valikon löytäminen voi olla hankalaa.
Jos neuvoja aloittaa selityksensä keskeltä työvaihetta, kuulija voi menettää kokonaiskuvan heti alussa.
Hyvä tapa välttää ongelma on kysyä ensin, mitä toinen jo osaa. Tällöin selitystä ei tarvitse aloittaa liian alkeellisista asioista mutta ei myöskään liian vaikealta tasolta.
2. Hän käyttää termejä, joita ei itse enää huomaa
Lääkäri, ohjelmoija tai talousasiantuntija saattaa käyttää työssään kymmeniä erityistermejä päivittäin.
Hänen omassa ympäristössään sanat ovat tuttuja. Ulkopuoliselle sama puhe voi kuitenkin kuulostaa vieraalta kieleltä.
Esimerkiksi ohjelmoija voi neuvoa asiakasta tarkistamaan palvelimen autentikointiasetukset. Asiakkaalle olisi kuitenkin ensin kerrottava, mitä asetuksilla tarkoitetaan ja mistä ne löytyvät.
Vaikeiden sanojen käyttäminen ei ole itsessään ongelma. Hankalaksi se muuttuu, jos niiden merkitystä ei selitetä kuulijalle.
3. Hän hyppää suoraan ratkaisuun näyttämättä välivaiheita
Kokenut asiantuntija tunnistaa usein ongelman nopeasti. Hän on nähnyt samantapaisia tilanteita lukemattomia kertoja.
Aloittelija ei kuitenkaan välttämättä tunne niitä välivaiheita, joiden kautta asiantuntija päätyi ratkaisuunsa.
Esimerkiksi matematiikan opettaja voi laskea tehtävän lähes päässään. Oppilaan on silti ymmärrettävä, miksi tietty laskutoimitus tehdään ennen seuraavaa.
Pelkkä oikean vastauksen näyttäminen ei siis aina opeta ratkaisemaan samankaltaista ongelmaa itsenäisesti.
Selityksestä tulee usein hyödyllisempi, kun lopputuloksen lisäksi näytetään ainakin tärkeimmät ajattelun välivaiheet.
4. Hän kuvittelee asian olevan helpompi kuin se on
Asiantuntijalle jokin työtehtävä voi tuntua niin helpolta, että hän arvioi sen valmistuvan aloittelijalta muutamassa minuutissa.
Todellisuudessa sama tehtävä voi vaatia useita tunteja perehtymistä.
Vuonna 2015 Cognitive Science -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että asiantuntemus saattoi lisätä ihmisten luottamusta omaan selityskykyynsä enemmän kuin heidän todellinen kykynsä selittää ilmiöitä perusteellisesti antoi aihetta.
Osallistujat saattoivat huomata oman ymmärryksensä puutteita vasta yrittäessään muodostaa yksityiskohtaista selitystä.
Hyvä testi onkin pyytää asiantuntijaa selittämään asia vaihe vaiheelta ihmiselle, jolla ei ole siitä aiempaa kokemusta.
5. Hän antaa liian paljon tietoa yhdellä kertaa
Asiantuntija voi haluta kertoa aiheesta kaiken olennaisen heti, koska tietää siihen liittyvän paljon kiinnostavia yksityiskohtia.
Kuulijan näkökulmasta liian laaja selitys voi kuitenkin vaikeuttaa tärkeimpien asioiden tunnistamista.
Jos uuden ohjelman käyttöopastuksessa esitellään samalla kertaa kaikki valikot, pikanäppäimet ja erikoistoiminnot, aloittelijalle voi jäädä epäselväksi, mitä hänen pitäisi ensimmäiseksi tehdä.
Usein toimivampi järjestys on selittää ensin tavoite, näyttää yksi tavallinen esimerkki ja lisätä yksityiskohtia vasta sen jälkeen.
Tiedon määrä ei yksin ratkaise opetuksen laatua. Myös tiedon järjestyksellä on merkitystä.
6. Hän ei huomaa, missä kohdassa kuulija putosi kärryiltä
Selittäjä saattaa pitää esityksensä loppuun kysymättä kertaakaan, ymmärtääkö kuulija.
Kuulija puolestaan voi nyökkäillä kohteliaisuudesta, vaikka olisi menettänyt asiayhteyden jo aikaa sitten.
Kun epäselvyyttä ei huomata ajoissa, jokainen seuraava vaihe voi tuntua edellistä vaikeammalta.
Yksi toimiva tapa on pyytää kuulijaa kertomaan omin sanoin, mitä seuraavaksi tehdään. Näin mahdollinen väärinkäsitys tulee näkyviin ennen kuin se ehtii kasvaa suuremmaksi.
Tarkoituksena ei ole kuulustella toista vaan selvittää, oliko selitys riittävän selkeä.
7. Hän osaa tehdä asian mutta ei ole harjoitellut opettamista
Erinomainen muusikko ei automaattisesti ole erinomainen soitonopettaja. Samoin huipputason ohjelmoija ei välttämättä osaa perehdyttää uutta työntekijää.
Tekeminen ja opettaminen vaativat osittain erilaisia taitoja.
Opettajan on osattava tunnistaa kuulijan lähtötaso, jakaa monimutkainen tehtävä ymmärrettäviin osiin ja muuttaa omaa selitystään palautteen perusteella.
Asiantuntija voi kehittää näitä taitoja harjoittelemalla, aivan kuten hän on harjoitellut varsinaista ammattiosaamistaan.
Siksi paras mahdollinen asiantuntija ei välttämättä ole aloittelijalle paras mahdollinen neuvoja.
Hyvä selittäminen vaatii kuulijan näkökulman ymmärtämistä
Vahva älyllinen kyvykkyys tai pitkä kokemus voivat auttaa ymmärtämään vaikeita asioita. Niistä ei kuitenkaan seuraa automaattisesti kykyä välittää sama ymmärrys muille.
Tiedon kirous havainnollistaa, kuinka oma osaaminen voi vaikeuttaa vähemmän tietävän näkökulman hahmottamista.
Selittäminen onnistuu yleensä paremmin, kun kuulijan lähtötaso selvitetään, termit avataan ja vaikea asia jaetaan hallittaviin vaiheisiin.
Joskus aidosti hyvä selitys ei ole sellainen, jossa asiantuntija näyttää kuinka paljon hän tietää, vaan sellainen, jonka jälkeen toinen ihminen osaa tehdä jotakin, mitä ei aiemmin osannut.