Nämä 9 lausetta voivat paljastaa, ettei ihminen tarkista verkossa näkemiään väitteitä

Yksittäinen lause ei todista, että ihminen uskoo jatkuvasti väärään tietoon. Jos keskustelussa kuitenkin torjutaan lähteet, asiantuntijat ja kaikki ristiriitaiset todisteet, kyse voi olla ajattelutavasta, joka tekee disinformaation tunnistamisesta vaikeampaa.

Sosiaalisessa mediassa uutinen voi levitä miljoonille ihmisille ennen kuin kukaan ehtii tarkistaa, mistä väite on peräisin.

Erityisen tehokkaita ovat sisällöt, jotka herättävät voimakkaan tunteen. Pelko, suuttumus, yllätys ja vahingonilo voivat saada ihmisen jakamaan julkaisun ennen kuin hän pysähtyy arvioimaan sen paikkansapitävyyttä.

YourTangossa julkaistussa kirjoituksessa Yessenia Munoz esittelee yhdeksän arkista lausetta, jotka voivat hänen mukaansa liittyä kritiikittömään suhtautumiseen verkossa nähtyihin väitteisiin.

Lista ei ole tieteellinen testi eikä keino tunnistaa ihmistä, joka uskoo valeuutisiin. Samoja lauseita voi käyttää täysin perustellusti asiayhteydestä riippuen.

Olennaisempaa on se, millainen ajattelutapa lauseen taustalla näkyy. Jättääkö ihminen todisteet tutkimatta, torjuuko hän kaiken vastakkaisen tiedon ja pitääkö hän väitteen suosiota osoituksena sen totuudesta?

Amerikan psykologiyhdistyksen mukaan kuka tahansa voi olla altis väärälle tiedolle. Riski kasvaa erityisesti silloin, kun väite vahvistaa ihmisen ennakkokäsityksiä, tulee luotettavaksi koetulta omalta ryhmältä tai synnyttää voimakkaan tunnereaktion.

1. "Näin sen tällä sivustolla, joten sen täytyy olla totta"

Tuttu verkkosivusto, vaikuttaja tai uutiskanava voi tuntua niin luotettavalta, ettei yksittäisen väitteen taustaa enää tarkisteta.

Mikään julkaisu ei kuitenkaan ole erehtymätön. Luotettavatkin uutisvälineet voivat tehdä virheitä, tulkita tutkimusta väärin tai julkaista keskeneräisiä tietoja nopeasti kehittyvästä tapahtumasta.

Vielä suurempi riski syntyy, jos lähteenä on sivusto, jonka toimituksellisista käytännöistä, rahoituksesta tai kirjoittajista ei kerrota avoimesti.

Väitettä arvioitaessa kannattaa etsiä alkuperäinen lähde. Uutinen voi perustua esimerkiksi tutkimukseen, viranomaisen asiakirjaan, oikeuden päätökseen, tilastoon tai silminnäkijän kertomukseen.

Myös otsikon ja varsinaisen lähteen välillä voi olla suuri ero. Tutkimuksen varovainen havainto saattaa muuttua sosiaalisessa mediassa ehdottomaksi terveysväitteeksi, jota alkuperäiset tutkijat eivät ole esittäneet.

Lähteen maine on hyödyllinen vihje, mutta se ei korvaa yksittäisen väitteen todistusaineiston tarkastamista.

2. "Media ei halua sinun tietävän tätä"

Ajatus salatusta tiedosta on tehokas huomionherättäjä. Se saa vastaanottajan tuntemaan kuuluvansa pieneen joukkoon, joka on onnistunut näkemään virallisen kertomuksen taakse.

Väite voi joskus olla perusteltu. Toimitukset tekevät uutisvalintoja, kaikki merkittävät asiat eivät saa ansaitsemaansa huomiota ja vallankäyttäjät voivat yrittää estää tietojen julkaisemisen.

Salailuun vetoaminen ei kuitenkaan itsessään todista väitettä oikeaksi.

Ilmaisu voi toimia myös ennalta rakennettuna suojana kritiikkiä vastaan. Jos uutisvälineet eivät kerro asiasta, niiden väitetään salaavan sitä. Jos ne oikaisevat väitteen, oikaisu tulkitaan todisteeksi salailusta.

Tällainen ajattelumalli tekee väitteestä lähes mahdottoman kumota. Jokainen vastaväite voidaan tulkita osaksi samaa oletettua peittelyä.

Salaiseksi kuvattuun tietoon kannattaa suhtautua kuten mihin tahansa muuhunkin väitteeseen: kuka asian väittää, mihin aineistoon se perustuu ja pystyykö tiedon vahvistamaan riippumattomasta lähteestä?

3. "Tee oma tutkimuksesi"

Omatoiminen tiedonhaku on lähtökohtaisesti hyvä neuvo. Ongelmana on se, että verkossa tutkimukseksi voidaan kutsua myös sellaisten videoiden etsimistä, jotka vahvistavat valmiin mielipiteen.

Hakukone ei automaattisesti järjestä tuloksia niiden paikkansapitävyyden mukaan. Se voi nostaa esiin sisältöä, joka vastaa tarkasti käytettyjä hakusanoja, kiinnostaa muita käyttäjiä tai on tehokkaasti hakukoneoptimoitu.

Jos ihminen kirjoittaa hakuun oman päätelmänsä, hän löytää helposti sivuja, jotka näyttävät todistavan juuri sen oikeaksi.

Todellinen selvitystyö edellyttää useiden lähteiden vertailua, alkuperäisen aineiston etsimistä ja myös omalle näkemykselle vastakkaisten todisteiden tarkastelua.

Kaikilla ei myöskään ole koulutusta arvioida monimutkaisen lääketieteellisen tutkimuksen, tilastollisen analyysin tai oikeudellisen asiakirjan laatua.

Asiantuntijan arvio ei ole automaattisesti oikea, mutta vuosien koulutuksella ja alan menetelmien tuntemuksella on merkitystä.

Lause muuttuu varoitusmerkiksi erityisesti silloin, kun puhuja kehottaa muita tutkimaan asiaa mutta kieltäytyy itse nimeämästä lähteitään tai hyväksymästä mitään aineistoa, joka haastaa hänen väitteensä.

4. "Kaikkihan tietävät, että se on totta"

Väitteen yleinen hyväksyntä ei kerro varmasti sen paikkansapitävyydestä.

Historia tuntee lukuisia käsityksiä, joita suuri osa ihmisistä on pitänyt itsestään selvinä mutta jotka ovat myöhemmin osoittautuneet vääriksi tai puutteellisiksi.

Sosiaalisessa mediassa käsitys kaikkien yhteisestä mielipiteestä voi syntyä hyvin pienestä ja valikoituneesta otoksesta.

Algoritmit näyttävät ihmiselle sisältöä, jonka kanssa hän ja hänen kaltaisensa käyttäjät ovat aiemmin olleet vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi sama väite voi tulla vastaan kymmeniä kertoja ja alkaa näyttää yleisesti hyväksytyltä.

Todellisuudessa toisto voi olla peräisin muutamalta aktiiviselta tililtä, samasta alkuperäisestä julkaisusta tai keskenään verkostoituneelta ryhmältä.

Tutuksi muuttunut väite alkaa myös helposti tuntua uskottavammalta. Tätä kutsutaan toistovaikutukseksi: ihminen voi tulkita tiedon sujuvan ja tutun tuntuisen esitystavan merkiksi sen totuudesta.

Kun joku vetoaa kaikkien tietävän asian, hyödyllinen jatkokysymys on yksinkertainen: mihin tarkistettavaan tietoon väite perustuu?

5. "En tarvitse todisteita, koska tiedän sen olevan totta"

Intuitio auttaa ihmistä tekemään nopeasti päätöksiä tilanteissa, joissa kaikkea tietoa ei ole saatavilla.

Tunne ei kuitenkaan määritä ulkoista tosiasiaa. Väite voi tuntua täysin oikealta ja olla silti virheellinen.

Väärä tieto rakennetaan usein tarkoituksella sopimaan vastaanottajan valmiisiin käsityksiin. Se voi vahvistaa tunnetta siitä, että maailma toimii juuri niin kuin ihminen on aina epäillyt.

Kun väite sopii omaan maailmankuvaan, sen hyväksyminen vaatii vähemmän ajattelua kuin ristiriitaisen tiedon arvioiminen.

Tätä ilmiötä kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihminen etsii, huomaa ja muistaa helpommin tietoa, joka tukee hänen olemassa olevia uskomuksiaan.

Vahva varmuus voi jopa vaikeuttaa uuden tiedon vastaanottamista. Todiste ei tunnu vakuuttavalta, jos sen hyväksyminen edellyttäisi tärkeän identiteettiin tai maailmankuvaan liittyvän käsityksen muuttamista.

Hyvä medialukutaito ei tarkoita sitä, ettei omaan kokemukseen saisi luottaa. Se tarkoittaa kykyä erottaa toisistaan tunne, henkilökohtainen havainto ja yleiseksi tosiasiaksi esitetty väite.

6. "Miksi kukaan keksisi tuollaista?"

Moni olettaa, ettei kukaan näkisi suurta vaivaa kokonaan valheellisen tarinan rakentamiseen.

Verkossa väärän tiedon tuottamiseen voi kuitenkin olla useita kannustimia.

Hätkähdyttävä valeuutinen voi kerätä mainostuloja, kasvattaa seuraajamäärää, vahingoittaa kilpailijaa, vaikuttaa poliittisiin näkemyksiin tai ohjata ihmisiä huijaussivustolle.

Kaiken väärän tiedon taustalla ei silti ole suunnitelmallista huijausta. Joku voi tulkita asian väärin, muistaa tapahtuman virheellisesti tai jakaa väitteen tarkistamatta sitä.

Tässä yhteydessä on hyödyllistä erottaa misinformaatio ja disinformaatio toisistaan.

Misinformaatio tarkoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota voidaan levittää myös vahingossa. Disinformaatiota levitetään tarkoituksellisesti ihmisten johtamiseksi harhaan.

Väite voi siis olla väärä, vaikka sen kertonut henkilö uskoisi siihen vilpittömästi.

Kysymys tekijän motiivista on kiinnostava, mutta sen selvittäminen ei korvaa itse väitteen tarkistamista.

7. "Kaikkihan jakavat sitä"

Julkaisun jakojen määrä kertoo ennen kaikkea siitä, että sisältö saa ihmiset reagoimaan.

Se ei kerro, jakavatko käyttäjät sisällön hyväksyäkseen sen, pilkatakseen sitä, kritisoidakseen sitä vai varoittaakseen siitä muita.

Massachusetts Institute of Technologyn tutkijoiden laajassa Twitter-aineistoon perustuneessa tutkimuksessa väärät uutiset levisivät todenmukaisia uutisia kauemmas, nopeammin ja laajemmin.

Väärä uutinen oli tutkimuksessa 70 prosenttia todennäköisemmin uudelleenjaettu kuin tosi uutinen.

Tutkijat arvioivat yhden selityksen olevan uutuudessa. Epätavallinen ja yllättävä väite herättää enemmän kiinnostusta kuin tieto, joka vastaa sitä, mitä ihmiset jo tietävät.

Algoritmit puolestaan palkitsevat sisältöä, joka saa paljon kommentteja, reaktioita ja jakoja. Järjestelmä ei välttämättä arvioi, ovatko reaktiot myönteisiä tai perustuuko julkaisu faktoihin.

Suuri näkyvyys voi siksi olla seurausta sisällön tunnevoimasta eikä sen luotettavuudesta.

8. "Asiantuntijat valehtelevat kuitenkin aina"

Asiantuntijoiden väitteitä saa ja pitää arvioida kriittisesti. Tieteellinen tieto kehittyy, asiantuntijat voivat olla eri mieltä ja tutkimuksissa voidaan tehdä virheitä.

Kaiken asiantuntemuksen torjuminen on kuitenkin eri asia kuin terve kriittisyys.

Tutkimukseen perustuva näkemys ei yleensä nojaa vain yhden ihmisen arvovaltaan. Sen taustalla voi olla useita tutkimuksia, avoimesti kuvattuja menetelmiä, vertaisarviointia ja muiden tutkijoiden mahdollisuus yrittää toistaa tulokset.

Jos kaikki oman näkemyksen kanssa ristiriidassa olevat asiantuntijat määritellään valehtelijoiksi, jäljelle jäävät helposti vain ne puhujat, jotka vahvistavat alkuperäisen käsityksen.

Vaikuttaja voi silloin tuntua luotettavammalta kuin alan tutkija, koska hän puhuu varmemmin, käyttää ymmärrettävämpää kieltä ja antaa monimutkaiseen asiaan yksinkertaisen vastauksen.

Vakuuttava esiintyminen ei kuitenkaan takaa asiantuntemusta.

Hyödyllistä on tarkistaa, millaiseen osaamiseen väite perustuu, liittyykö henkilön koulutus juuri käsiteltävään aiheeseen ja ovatko muut saman alan asiantuntijat päätyneet samansuuntaisiin tuloksiin.

9. "En luota faktantarkistajiin"

Faktantarkistajatkaan eivät ole erehtymättömiä. He voivat tehdä virheitä, valita tarkistettavat aiheet epätasaisesti tai arvioida monitulkintaista väitettä tavalla, josta voidaan perustellusti olla eri mieltä.

Kaikkien faktantarkistusten automaattinen torjuminen voi silti estää näkemästä niiden esittämiä alkuperäislähteitä ja todisteita.

Hyvä faktantarkistus kertoo tarkasti, mikä väite arvioitiin, mistä se sai alkunsa ja mihin johtopäätös perustuu.

Sen pitäisi linkittää mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiin asiakirjoihin, tutkimuksiin, tilastoihin tai tallenteisiin. Luotettava toimija kertoo myös menetelmistään, rahoituksestaan ja korjauskäytännöistään.

Faktantarkistusta ei tarvitse hyväksyä vain tarkistajan nimen perusteella. Lukija voi seurata lähteitä ja arvioida, tukevatko ne esitettyä johtopäätöstä.

Terve kriittisyys kohdistuu siis myös faktantarkistukseen, mutta se ei tarkoita kaiken epämiellyttävän tiedon hylkäämistä.

Yksittäinen lause ei kerro ihmisen medialukutaidosta

YourTangon lista yksinkertaistaa monimutkaista ilmiötä. Ihminen voi sanoa jonkin listan lauseista ja silti arvioida tietoa yleensä erittäin huolellisesti.

Esimerkiksi kehotus tehdä omaa tutkimusta voi olla täysin perusteltu. Myös uutismedian, asiantuntijoiden ja faktantarkistajien toimintaa kuuluu voida arvostella.

Ratkaisevaa on se, miten kritiikki perustellaan ja millainen tieto voisi saada ihmisen muuttamaan mielensä.

Jos mitään mahdollista todistetta ei hyväksytä, kyse ei enää ole avoimesta epäilystä. Väitteestä on silloin voinut tulla uskomus, joka suojautuu kaikelta ristiriitaiselta tiedolta.

Myös koulutettu ja itseään kriittisenä pitävä ihminen voi erehtyä. Älykkyys ei automaattisesti suojaa vahvistusharhalta, ryhmäajattelulta tai tunneperäiseltä päättelyltä.

Omien virheiden mahdollisuuden hyväksyminen on yksi tärkeimmistä medialukutaidon taidoista.

Väärää tietoa jaetaan usein vahingossa

Väärän tiedon levittäjää ei kannata automaattisesti pitää pahantahtoisena tai typeränä.

MIT:n tutkimuksessa havaittiin, että suuri osa väärää tietoa jakaneista ihmisistä ei tehnyt sitä tietoisesti. Moni ei vain pysähtynyt ajattelemaan julkaisun tarkkuutta jakamishetkellä.

Sosiaalisen median käyttö on nopeaa. Ihminen saattaa reagoida otsikkoon lukematta artikkelia, jakaa ystävän julkaisun luottamuksen perusteella tai keskittyä siihen, mitä sisältö viestii hänen arvoistaan.

Jo pieni muistutus tietojen paikkansapitävyydestä voi tutkimusten mukaan parantaa ihmisten harkintaa ennen jakamista.

Tämän vuoksi väärään väitteeseen vastaaminen syyttelyllä tai pilkalla ei aina ole tehokkain tapa.

Rauhalliset kysymykset lähteestä, alkuperäisestä aineistosta ja vaihtoehtoisista selityksistä voivat saada ihmisen tarkastelemaan väitettä uudelleen ilman, että hän kokee identiteettinsä joutuneen hyökkäyksen kohteeksi.

Näin epäilyttävää väitettä voi arvioida

Ensimmäiseksi kannattaa pysähtyä ennen sisällön jakamista. Erityisen tarkkana on hyvä olla, jos julkaisu herättää välittömästi voimakasta suuttumusta, pelkoa tai riemua.

Seuraavaksi voi tarkistaa, kuka väitteen on alun perin esittänyt. Kuvakaappaus, lyhyt videoleike tai nimetön somejulkaisu ei vielä kerro koko asiayhteyttä.

Alkuperäisestä artikkelista kannattaa tarkistaa päivämäärä, kirjoittaja, käytetyt lähteet ja se, vastaako otsikko varsinaista sisältöä.

Väitettä on hyvä etsiä myös muista toisistaan riippumattomista lähteistä. Jos kaikki julkaisut viittaavat samaan nimettömään tiliin, vahvistuksia ei todellisuudessa ole useita.

Kuvien alkuperää voi selvittää käänteisellä kuvahaulla. Vanha kuva voidaan julkaista uudelleen ja väittää sen liittyvän täysin toiseen tapahtumaan.

Myös päivämäärät, paikat, numerot ja suorat lainaukset kannattaa tarkistaa. Harhaanjohtava sisältö voi koostua sinänsä oikeista yksityiskohdista, jotka on irrotettu asiayhteydestään.

Paras kysymys on: mikä saisi minut muuttamaan mieleni?

Keskustelussa ei ole aina mahdollista ratkaista heti, kumpi osapuoli on oikeassa.

Hyödyllinen tapa arvioida omaa ajattelua on kysyä, millainen todistusaineisto saisi muuttamaan mielipidettä.

Jos vastaus on, ettei mikään mahdollinen tieto voisi vaikuttaa käsitykseen, uskomus ei enää perustu avoimeen arviointiin.

Sama vaatimus pitäisi kohdistaa myös omaan näkemykseen. Ei riitä, että pyytää vastapuolelta lähteitä, jos itse hyväksyy ilman tarkistusta kaiken omaa kantaa tukevan sisällön.

YourTangon esittelemät lauseet eivät siis paljasta automaattisesti valeuutisiin uskovaa ihmistä. Ne voivat kuitenkin auttaa huomaamaan keskustelun hetket, joissa todisteiden tilalle ovat tulossa tunne, toisto, suosio tai ehdoton epäluottamus.

Medialukutaidon tärkein ominaisuus ei ehkä ole kyky olla aina oikeassa. Se on valmius pysähtyä, tarkistaa ja myöntää, että oma ensimmäinen tulkinta saattoi olla väärä.