Kaikki eivät peitä pahaa oloaan hiljaisuudella. Joskus väsymys, pettymys ja tyytymättömyys näkyvät juuri niissä lauseissa, joilla ihminen yrittää vakuuttaa muille ja itselleen, että kaikki on hyvin.
Onnellisuuden esittäminen voi olla selviytymiskeino. Ihminen hymyilee, vastaa viesteihin, hoitaa työnsä, pitää arjen kasassa ja sanoo oikeat asiat oikeaan aikaan. Ulospäin kaikki näyttää toimivalta, mutta sisällä voi tuntua tyhjältä, väsyneeltä tai pettyneeltä.
Your Tangon artikkelissa nostetaan esiin lauseita, joita naiset voivat käyttää silloin, kun he eivät halua tai uskalla näyttää todellista oloaan. Taustalla voi olla opittu tapa olla "reipas", kokemus siitä, ettei omille tunteille ole tilaa, tai pelko siitä, että muut pettyvät, jos kulissi murtuu.
Tunteiden tukahduttaminen ei kuitenkaan poista tunteita. Tutkimuskatsauksen mukaan tunteiden tukahduttaminen voi liittyä kohonneisiin stressifysiologisiin reaktioihin, mikä voi pitkällä aikavälillä kuormittaa hyvinvointia.
1. "Olen ihan kunnossa, oikeasti"
Tämä on ehkä klassisin lause ihmiseltä, joka ei ole kunnossa.
"Olen ihan kunnossa" voi joskus tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo. Mutta jos lause toistuu kireän hymyn, vetäytymisen, itkuisuuden tai poikkeuksellisen väsymyksen yhteydessä, se voi olla tapa sulkea keskustelu ennen kuin se pääsee liian lähelle.
Moni nainen oppii olemaan se, joka kuuntelee muita. Hänestä tulee ystäväporukan terapeutti, perheen sovittelija tai työpaikan kannattelija. Kun häneltä itseltään kysytään, miten menee, hän ei enää osaa vastata rehellisesti.
2. "Minunhan pitäisi olla onnellinen"
Tämä lause paljastaa usein syyllisyyttä. Ihminen katsoo elämäänsä ulkoa päin ja toteaa, että kaiken pitäisi olla hyvin: on koti, työ, perhe, puoliso, ystäviä tai ainakin asiat, joita moni muu haluaisi.
Mutta onnellisuus ei synny pelkästään siitä, että elämä täyttää ulkoiset kriteerit.
"Minun pitäisi olla onnellinen" voi tarkoittaa: "En ymmärrä, miksi en tunne sitä." Se voi kertoa siitä, että ihminen kokee omat tunteensa vääriksi, koska hänen elämässään on myös hyviä asioita.
Hyvät asiat eivät kuitenkaan mitätöi pahaa oloa. Ihminen voi olla kiitollinen ja silti uupunut. Hän voi rakastaa perhettään ja silti kaivata omaa tilaa. Hän voi pärjätä ja silti tarvita apua.
3. "Muilla on vielä pahemmin"
Tämä lause kuulostaa järkevältä, mutta sitä käytetään usein oman kivun vähättelyyn.
Totta kai maailmassa on aina joku, jolla on vaikeampaa. Mutta se ei tarkoita, että oma suru, väsymys tai pettymys olisi merkityksetöntä. Kipu ei ole kilpailu, jossa vain eniten kärsinyt saa puhua.
Jos nainen on oppinut lapsuudessa tai aikuisuudessa, että hänen tunteensa ovat liikaa, hän saattaa jatkaa samaa puhetta itseään kohtaan. Hän ei sano: "Minuun sattuu." Hän sanoo: "Ei minulla ole oikeutta valittaa."
Tällainen ajattelu voi estää avun hakemista juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.
4. "Näin tämä nyt vain menee"
"It is what it is" -tyyppinen ajattelu voi joskus auttaa hyväksymään asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta jos siitä tulee tapa ohittaa omat tunteet, se voi muuttua luovuttamiseksi.
"Näin tämä nyt vain menee" voi tarkoittaa: "En enää usko, että mikään muuttuu."
Tämä on eri asia kuin rauhallinen hyväksyntä. Se on tunne siitä, että omilla tarpeilla ei ole merkitystä ja että pettymys pitää vain niellä.
Elämä ei tietenkään aina mene suunnitelmien mukaan. Mutta ihminen saa silti surra sitä, mikä jäi toteutumatta. Pettymyksen tunteminen ei tee kenestäkään kiittämätöntä.
5. "Olen vain väsynyt"
Väsymys on helppo selitys, koska se kuulostaa arkiselta ja hyväksyttävältä. Kukaan ei yleensä kysele liikaa, jos ihminen sanoo olevansa vain väsynyt.
Mutta joskus väsymys ei ole vain univajetta. Se voi olla tunnekuormaa, näkymätöntä vastuuta, yksinäisyyttä, riittämättömyyttä tai jatkuvaa itsensä sivuuttamista.
"Olen vain väsynyt" voi tarkoittaa: "En jaksa selittää kaikkea, mitä sisälläni tapahtuu."
Jos väsymys jatkuu pitkään, siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Se voi olla merkki uupumuksesta, masennuksesta, ahdistuksesta tai siitä, että ihminen on kantanut liian pitkään enemmän kuin olisi kohtuullista.
6. "Kaikki on täydellistä"
Kun joku korostaa jatkuvasti, että kaikki on täydellistä, lause voi joskus kuulostaa enemmän vakuuttelulta kuin todellisuudelta.
Täydellisyyden esittäminen voi olla raskasta. Se vaatii, että ihminen piilottaa sotkun, pettymyksen, parisuhteen ongelmat, epävarmuuden, taloushuolet, yksinäisyyden tai sen, ettei elämä tunnu omalta.
Toksinen positiivisuus tarkoittaa kielteisten tai vaikeiden tunteiden torjumista pelkän positiivisuuden nimissä. Mielenterveyden asiantuntijoille suunnatun Centre for Innovation in Campus Mental Healthin materiaalissa toksinen positiivisuus kuvataan stressin, negatiivisuuden ja "huonoiksi" koettujen tunteiden kieltämisenä optimistisen näkökulman hyväksi.
Kaikki ei muutu hyväksi sillä, että sanoo sen olevan hyvää.
7. "Minulla ei ole aikaa ajatella tuota"
Kiire voi olla todellista. Mutta joskus kiireestä tulee myös suoja.
Kun ihminen ei pysähdy, hänen ei tarvitse kohdata sitä, mikä sattuu. Kalenteri täyttyy töistä, lasten asioista, velvollisuuksista, harrastuksista, somesta ja muiden tarpeista. Omille tunteille ei jää tilaa.
"Minulla ei ole aikaa ajatella tuota" voi tarkoittaa: "Pelkään, mitä tapahtuu, jos pysähdyn."
Ongelma on se, että vältellyt tunteet eivät katoa. Ne voivat palata unettomuutena, ärtyisyytenä, ylivireytenä, kehollisena jännityksenä tai jatkuvana sisäisenä levottomuutena.
8. "Yliajattelen taas"
Yliajattelu voi olla todellinen ongelma, mutta tätä lausetta käytetään myös oman intuition mitätöimiseen.
Jos jokin tuntuu väärältä, ihminen voi kuitata sen "yliajatteluna", koska ei halua vaikuttaa vaikealta, epäluuloiselta tai vaativalta. Hän yrittää järkeillä pois tunteen, joka ehkä ansaitsisi tulla kuulluksi.
Märehtiminen eli ruminaatio tarkoittaa toistuvaa ja passiivista keskittymistä ahdistuksen syihin ja seurauksiin ilman, että ihminen etenee ratkaisuihin. Se voi pahentaa ahdistusta ja masennusta, jos ajatukset jäävät kiertämään samaa kehää.
Siksi tärkeä kysymys on: auttaako tämä ajattelu minua ymmärtämään tilannetta, vai rankaisenko vain itseäni uudelleen samoilla ajatuksilla?
9. "Sellaista elämä vain on"
Tämä lause voi kuulostaa kypsältä hyväksynnältä. Joskus se onkin sitä. Mutta on eri asia hyväksyä elämän epätäydellisyys kuin luovuttaa oman onnellisuuden suhteen.
"Sellaista elämä vain on" voi olla tapa sanoa: "En usko ansaitsevani enempää."
Jos ihminen toistaa tätä jatkuvasti, hän saattaa olla sopeutunut asioihin, joita ei oikeasti halua. Hän voi olla suhteessa, työssä, roolissa tai arjessa, joka ei enää ravitse häntä.
Elämässä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä vain siksi, että siihen on tottunut.
10. "Minun pitää vain pysyä positiivisena"
Positiivisuus voi olla voimavara. Se auttaa näkemään mahdollisuuksia, kestämään vastoinkäymisiä ja suuntaamaan eteenpäin.
Mutta pakotettu positiivisuus voi olla vahingollista.
Jos ihminen ei salli itselleen surua, vihaa, pettymystä tai pelkoa, hän ei oikeastaan käsittele elämäänsä. Hän vain maalaa sen päälle kirkkaan värin.
"Minun pitää vain pysyä positiivisena" voi tarkoittaa: "En uskalla myöntää, että olen rikki, pettynyt tai väsynyt."
Todellinen toivo ei vaadi vaikeiden tunteiden kieltämistä. Se kestää myös sen, että välillä sanotaan rehellisesti: nyt sattuu.
11. "Kaikista tuntuu tältä"
Tämä lause voi olla yritys normalisoida oma olo. Jos kaikki tuntevat näin, ehkä minun ei tarvitse pysähtyä. Ehkä tämä on vain aikuisuutta. Ehkä näin elämän kuuluukin tuntua.
Mutta kaikki eivät elä jatkuvassa sisäisessä tyhjyydessä, ahdistuksessa tai uupumuksessa. Kaikki eivät hymyile ulospäin ja romahda yksin. Kaikki eivät tunne olevansa näkymättömiä omassa elämässään.
"Kaikista tuntuu tältä" voi olla lause, jolla ihminen yrittää tehdä kärsimyksestään tavallista, jotta hänen ei tarvitsisi pyytää apua.
Jos olo on pitkään raskas, mikään lause ei tee siitä vähemmän tärkeää.
Onnellisuuden esittäminen voi olla opittu selviytymiskeino
Moni nainen ei esitä onnellista siksi, että haluaisi valehdella. Hän esittää, koska on oppinut, että hänen pitää pärjätä.
Hän on ehkä nähnyt saman mallin lapsuudenkodissa. Hän on ehkä saanut kiitosta reippaudesta mutta ei tukea haavoittuvuudelle. Hän on ehkä saanut kuulla, että on liian herkkä, liian negatiivinen tai liian hankala.
Silloin lauseista tulee suojamuuri. "Olen kunnossa." "Ei tässä mitään." "Kaikilla on vaikeaa." "Pysyn vain positiivisena."
Mutta mitä pidempään ihminen joutuu esittämään, sitä kauemmas hän voi ajautua omista todellisista tarpeistaan.
Rehellinen tunne on usein alku muutokselle
Onnellisuutta ei voi pakottaa esiin hokemalla oikeita lauseita. Jos ihminen on tyytymätön, yksinäinen, uupunut tai surullinen, se ei tarkoita, että hän olisi epäonnistunut. Se tarkoittaa, että jokin kaipaa huomiota.
Ensimmäinen askel voi olla pieni ja rehellinen lause: "En ole ihan kunnossa."
Se ei vielä ratkaise kaikkea, mutta se avaa oven. Sen jälkeen voi tulla keskustelu ystävän kanssa, ajan varaaminen terapeutille, lepo, rajojen asettaminen, parisuhteen vaikea puhe, työtilanteen arviointi tai oman elämän uudelleen järjestäminen.
Teeskennelty onnellisuus pitää kulissit pystyssä. Rehellisyys voi alkaa rakentaa elämää, jossa onnellisuutta ei tarvitse enää näytellä.