Rakkaus, joka ei satuta eikä vaadi - vaan pysyy

The Good Men Projectin blogissa Jennifer McDougall kirjoittaa koskettavasti siitä, miten hänen rakkauskäsityksensä on muuttunut.

Hän ei enää etsi intensiivistä intohimoa, joka tulee kuin myrsky ja jättää jälkeensä kaaoksen. Sen sijaan hän kaipaa pehmeyttä, vakautta ja sellaista rakkautta, joka tuntuu kodilta – ei taistelukentältä.

Hellä rakkaus ei vaadi kutistumaan

”Haluan sellaista rakkautta, joka ei pyydä minua pienentymään tai esittämään jotakin, mitä en ole. En halua enää miettiä, miten toinen minusta ajattelee.”, McDougall kuvaa hellyyttä sellaisena rakkauden muotona, joka ei huuda tullakseen huomatuksi – vaan on läsnä, kuuntelee ja pysyy.

Hellä rakkaus on aamuinen suukko otsalle. Se on viesti, jossa kysytään aidosti, miten päiväsi sujuu. Se on yhteistä naurua pienistä asioista. Se on tunne siitä, että toinen seisoo rinnallasi silloinkin, kun et jaksa pyytää.

Rakkauskäsityksen kasvu on evoluutio, ei luopuminen

Kirjoittaja kertoo, kuinka hän aiemmin sekoitti intohimon epävakauteen ja kaipuun rakkauteen. Hän uskoi, että tunnevuoristorata oli merkki syvyydestä. Nyt hän tietää paremmin. Hän haluaa lempeyttä, ei henkistä vuoristorataa.

”Olen ollut se, joka rakastaa enemmän, odottaa pidempään, antaa enemmän. Mutta nyt minä kaipaan pehmeyttä – ei palkintona, vaan vaatimuksena.”

Hellä rakkaus ei ole heikkoutta – vaan rohkeutta

McDougallin mukaan hellä rakkaus vaatii voimaa. Se vaatii kykyä olla haavoittuva, kärsivällinen ja rehellinen. Se on valinta kohdata toinen siinä, missä hän on – ei siellä, missä oma ego häntä haluaisi olevan.

Tämä rakkaus ei ole pelkuruutta. Se on kypsyyttä. Se ei juokse karkuun, mutta ei myöskään kiirehdi. Se rakentuu hitaasti, mutta lujasti. Se on tila, jossa ei tarvitse enää todistella omaa arvoaan.

Rakastettu, ei siedetty

”Tiedän eron sen välillä, että minua siedetään – ja että minua arvostetaan.”, McDougall haluaa rakkautta, joka kommunikoi ystävällisyydellä, kunnioittaa rajoja, tukee kasvua ja pysyy.

Ei enää tunteiden vuoristorataa. Ei enää joutumista kerjäämään rakkautta.

Vain rauhaa, jota ei tarvitse metsästää. Rakkautta, joka tuntuu siltä kuin voisi vihdoin huokaista helpotuksesta.