Australialaiset tutkijat analysoivat uudessa tutkimuksessa 17 muuta tutkimusta, jotka on julkaistu viimeisen 44 vuoden aikana 11 maassa. Tutkimuksen tuloksen perusteella kissan pitämiseen lemmikkinä voi olla yhteys kasvaneeseen skitsofreniariskiin, raportoi Science Alert.

Aiemmat tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Vuonna 1995 tehdyssä tutkimuksessa arveltiin kissanomistajien altistuvan Toxoplasma gondii -nimiselle loiselle, jolla voisi olla vaikutusta.

Toxoplasma gondiita kantavan kissan purema tai tartunnan saaneen kissan uloste voi levittää Toxoplasma gondii -tartuntaa. Yleensä se ei aiheuta mitään oireita. Tutkijat kuitenkin ovat löytäneet outoja vaikutuksia, joita tartunnalla voi olla.

Toxoplasma gondii voi tunkeutua keskushermostoon ja vaikuttaa hermovälittäjäaineisiin. Loinen on yhdistetty persoonallisuuden muutoksiin, psykoottisten oireiden ilmaantumiseen ja joihinkin neurologisiin häiriöihin kuten skitsofreniaan.

Muissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kissojen kanssa lapsuudessa ajan viettäminen saattaa lisätä skitsofrenian todennäköisyyttä. Sekään ei ole varmaa, sillä kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä.

Joissain tutkimuksissa kissalle altistuminen on liitetty korkeampiin pistemääriin skitsofreniaan liittyviä piirteitä mittaavissa testeissä. Toiset tutkimukset eivät löydä tätäkään yhteyttä.

Australian Queenslandin Centre for Mental Health Researchin tieteilijät uskovat löytäneensä yhteyden tarkastellessaan aiempia tutkimuksia, ja heidän mukaansa kissan pitäminen lemmikkinä voi mahdollisesti kaksinkertaistaa henkilön riskin sairastua skitsofreniaan liittyviin häiriöihin.

- Olemme löytäneet yhteyden laajasti määritellyn kissanomistuksen ja skitsofreniaan liittyvien häiriöiden lisääntyneen riskin välillä, psykiatri John McGrath ja muut tutkijat Queenslandin mielenterveystutkimuskeskuksesta kertoivat.

- Yhteenvetona voidaan todeta, että katsauksemme antaa tukea kissojen omistamisen ja skitsofreniaan liittyvien häiriöiden väliselle yhteydelle, tieteilijät sanovat.

Tutkijat ovat silti edelleen yhtä mieltä siitä, että tarvitaan parempaa ja laajempaa tutkimusta, ennen kuin voidaan tehdä varmoja tulkintoja.