Kiitollisuus ei tarkoita vaikeiden asioiden kieltämistä tai väkisin positiivista ajattelua. Parhaimmillaan se on tapa huomata, mikä elämässä kannattelee silloinkin, kun kaikki ei ole hyvin.

Kiitollisuudesta puhutaan joskus niin imelään sävyyn, että koko sana voi alkaa ärsyttää. Jos ihmisellä on rahahuolia, parisuhdekriisi, uupumus, yksinäisyyttä tai terveysmurheita, neuvo "ole vain kiitollinen" voi tuntua jopa loukkaavalta.

Silti kiitollisuudessa on jotakin psykologisesti hyvin voimakasta. Se ei poista ongelmia, mutta se voi muuttaa sitä, mihin mieli jää kiinni. Harvard Healthin mukaan kiitollisuus on positiivisen psykologian tutkimuksessa yhdistetty vahvasti suurempaan onnellisuuteen: se voi auttaa ihmistä tuntemaan myönteisiä tunteita, nauttimaan hyvistä kokemuksista, käsittelemään vastoinkäymisiä ja rakentamaan vahvempia ihmissuhteita.

Kiitollisuus siirtää huomion siitä, mikä puuttuu, siihen mikä on vielä olemassa

Ihmisen mieli on herkkä havaitsemaan uhkia, puutteita ja ongelmia. Se on ymmärrettävää. Jos jokin on pielessä, mieli haluaa ratkaista sen. Ongelma syntyy, kun aivot alkavat nähdä lähes kaiken puutteen kautta.

Silloin elämästä tulee lista siitä, mitä ei ole tarpeeksi: rahaa, aikaa, lepoa, huomiota, rakkautta, onnistumisia, arvostusta tai varmuutta.

Kiitollisuus ei kiistä näitä puutteita. Se lisää rinnalle toisen kysymyksen: mitä minulla silti on?

Vastaus voi olla pieni. Lämmin koti. Yksi luotettava ihminen. Aamukahvi. Koira. Kävelylenkki. Toimiva keho. Musiikki. Hetki, jolloin kukaan ei vaadi mitään.

Pieni ei tarkoita merkityksetöntä.

Kiitollisuus vahvistaa mielenterveyttä

Kiitollisuutta on tutkittu myös interventioina eli käytännön harjoituksina, joissa ihmiset esimerkiksi kirjaavat asioita, joista ovat kiitollisia, tai ilmaisevat kiitosta toisille. Vuonna 2023 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa havaittiin, että kiitollisuusharjoituksiin osallistuneet kokivat enemmän kiitollisuutta, parempaa mielenterveyttä sekä vähemmän ahdistus- ja masennusoireita.

Tämä ei tarkoita, että kiitollisuus korvaisi terapiaa, lääkitystä tai muuta apua. Jos ihminen on vakavasti masentunut tai kriisissä, pelkkä kiitollisuuspäiväkirja ei riitä.

Mutta arjen hyvinvoinnin tukena kiitollisuus voi olla yllättävän tehokas. Se opettaa mieltä palaamaan myös siihen, mikä antaa voimaa.

Kiitollisuus parantaa ihmissuhteita

Moni ihmissuhde kuihtuu siksi, että hyvästä tulee näkymätöntä ja ärsyttävästä näkyvää. Huomaamme kyllä, jos toinen unohtaa, jättää tekemättä tai sanoo väärin. Mutta emme aina huomaa sitä, mitä hän tekee oikein.

Kiitollisuus voi korjata tätä epätasapainoa.

Kun ihminen sanoo ääneen "kiitos, kun autoit", "arvostan sitä, että kuuntelit" tai "huomasin, että näit vaivaa", hän tekee toiselle näkyväksi, ettei hyvä jäänyt huomaamatta.

Greater Good Science Centerin mukaan kiitollisuuteen liittyvä tutkimus on yhdistänyt sen esimerkiksi vahvempiin yhteyksiin toisiin ihmisiin, suurempaan onnellisuuteen ja parempaan terveyteen.

Tämä ei vaadi suuria puheita. Usein juuri arkinen kiitos tekee ihmissuhteesta turvallisemman.

Kiitollisuus ei ole sama asia kuin tyytyminen huonoon kohteluun

Tässä kohtaa on tärkeä tehdä ero. Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että pitäisi tyytyä huonoon parisuhteeseen, epäreiluun työpaikkaan, välinpitämättömiin ihmisiin tai elämään, joka tekee sairaaksi.

Kiitollisuus ei ole vaikenemista. Se ei tarkoita, että "muilla on asiat huonommin, joten minulla ei ole oikeutta muuttaa mitään".

Terve kiitollisuus sanoo: elämässäni on hyvää, ja silti saan haluta parempaa.

Epäterve kiitollisuus sanoo: koska minulla on jotakin hyvää, en saa valittaa mistään.

Näiden välillä on valtava ero.

Kiitollisuus auttaa kestämään vastoinkäymisiä

Kun elämä käy raskaaksi, mieli voi alkaa kertoa, että kaikki on huonosti. Kiitollisuus tuo tähän pienen vastalauseen: kaikki ei ole hyvin, mutta kaikki ei myöskään ole menetetty.

Tämä on tärkeää resilienssin kannalta. Kiitollisuus ei tee ihmisestä haavoittumatonta, mutta se voi auttaa löytämään tukipisteitä kriisin keskellä.

Vuoden 2023 meta-analyysissa kiitollisuusharjoitukset yhdistyivät myös myönteisempään mielialaan ja tunteisiin. Kun ihminen huomaa edes yhden asian, joka kannattelee, hän ei ehkä huku kokonaan siihen, mikä satuttaa.

Joskus kiitollisuus voi olla vain tämä ajatus: tänään oli vaikeaa, mutta selvisin tästä päivästä.

Kiitollisuus tekee tavallisesta elämästä arvokkaampaa

Ihminen tottuu nopeasti hyvään. Sitä kutsutaan joskus hedoniseksi sopeutumiseksi: asia, joka ensin tuntui suurelta ilolta, muuttuu ajan myötä normaaliksi.

Uusi koti on hetken ihmeellinen, sitten siitä tulee vain koti. Työpaikka, jota joskus toivoi, muuttuu arjeksi. Ihminen, jonka viesti joskus ilahdutti, muuttuu itsestäänselvyydeksi.

Kiitollisuus hidastaa tätä tottumista. Se palauttaa huomion siihen, että moni tavallinen asia oli joskus toive.

Tämä ei tee elämästä täydellistä. Mutta se voi tehdä siitä rikkaamman.

Kiitollisuutta voi harjoitella ilman päälle liimattua positiivisuutta

Kiitollisuuden ei tarvitse olla suurieleistä. Se voi olla hyvin yksinkertainen tapa katsoa päivää.

Voit illalla kysyä itseltäsi:

Mikä tänään oli edes vähän hyvää?

Kuka teki elämästäni tänään helpompaa?

Mistä asiasta olisin surullinen, jos menettäisin sen?

Mikä pieni hetki olisi voinut jäädä huomaamatta?

Kenelle voisin sanoa kiitos?

Harvard Health suosittelee esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa, kiitoskirjeitä, omien siunausten laskemista ja kiitoksen ilmaisemista läheisille. Tärkeintä ei ole täydellinen rutiini, vaan toistuva pysähtyminen.

Kiitollisuus muuttaa myös tapaa katsoa itseä

Kiitollisuus ei kohdistu vain muihin ihmisiin tai ulkoisiin asioihin. Ihminen voi opetella kiittämään myös itseään.

Kiitos, että jaksoin tänään hoitaa yhden asian.

Kiitos, että en luovuttanut heti.

Kiitos, että uskalsin sanoa ei.

Kiitos, että pyysin apua.

Moni on taitava arvostelemaan itseään, mutta huono huomaamaan omaa selviytymistään. Kiitollisuus itseä kohtaan voi olla vastalääkettä jatkuvalle sisäiselle piiskaamiselle.

Se ei ole omahyväisyyttä. Se on reiluutta.

Kiitollisuus on tärkeää, koska se palauttaa mittasuhteet

Kiitollisuus ei ratkaise kaikkia ongelmia. Se ei maksa laskuja, paranna kaikkia sairauksia tai poista surua. Mutta se voi estää mieltä väittämästä, ettei elämässä ole mitään hyvää.

Se palauttaa mittasuhteita.

Se muistuttaa, että vaikeuden rinnalla voi olla tukea. Puutteen rinnalla voi olla lahjoja. Epäonnistumisen rinnalla voi olla oppimista. Yksinäisyyden rinnalla voi olla yksi ihminen, yksi viesti tai yksi pieni hetki, joka ei ollutkaan tyhjä.

Ja joskus juuri se riittää kannattelemaan seuraavaan päivään.

Kiitollisuus ei tee elämästä täydellistä, vaan näkyvämpää

Kiitollisuuden tärkein tehtävä ei ole pakottaa ihmistä onnelliseksi. Sen tehtävä on auttaa näkemään elämä kokonaisemmin.

Jos katsomme vain puutteita, elämä näyttää köyhältä. Jos katsomme vain positiivista, elämä muuttuu valheelliseksi. Mutta jos pystymme näkemään molemmat, vaikean ja hyvän, elämä muuttuu todemmaksi.

Siksi kiitollisuus on niin tärkeää. Se ei käske unohtamaan kipua. Se muistuttaa, ettei kipu ole koko tarina.