Lapsuuden lukutoukka ei saanut kirjoista vain viihdettä. Lukeminen saattoi muovata tapaa ajatella, tuntea ja ymmärtää muita ihmisiä.

Moni muistaa lapsuudesta sen erityisen rauhan, joka syntyi hyvän kirjan äärellä. Kirja saattoi olla pakopaikka, ystävä, seikkailu ja turvapaikka samaan aikaan. Kun ympärillä oli melua, tylsyyttä tai huolia, tarina vei toiseen maailmaan.

Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että lapsena paljon lukeneet ihmiset kantavat usein mukanaan taitoja, joita he eivät välttämättä itse edes yhdistä lukuharrastukseensa. Kyse ei ole vain hyvästä sanavarastosta, vaan myös empatiasta, mielikuvituksesta, tunneälystä ja kyvystä nähdä maailma tavallista laajemmin.

Tutkimuskin tukee ajatusta siitä, että lukemisella voi olla yhteys esimerkiksi stressin vähenemiseen, empatiaan ja ajattelun joustavuuteen. Sussexin yliopiston Mindlab-tutkimukseen viittaavien lähteiden mukaan jo kuuden minuutin lukeminen voi vähentää stressiä selvästi, ja fiktion lukemista on yhdistetty parempaan empatiaan ja mielen teoriaan eli kykyyn ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita.

1. Valmius muuttaa mielipidettä

Lapsena paljon lukeneet ihmiset ovat usein tottuneet näkemään maailman useamman kuin yhden ihmisen silmin. Kun tarinat kuljettavat lukijan erilaisten hahmojen, aikakausien ja elämäntilanteiden läpi, oma näkökulma ei tunnu enää ainoalta mahdolliselta.

Tämä voi näkyä aikuisena kykynä tarkistaa omia oletuksia. Lukutoukka ei välttämättä takerru mielipiteeseensä vain siksi, että se on hänen omansa. Hän voi kysyä itseltään: "Entä jos olenkin ymmärtänyt tämän väärin?"

Se on harvinainen ja arvostettava piirre aikana, jolloin moni puolustaa kantaansa kovemmin kuin kuuntelee uutta tietoa.

2. Kyky nähdä useita mahdollisuuksia

Kirjat opettavat mielikuvitusta käytännössä. Lapsi, joka näki mielessään salaiset puutarhat, avaruusmatkat, fantasiamaailmat tai historialliset aikakaudet, harjoitteli samalla mahdollisuuksien näkemistä.

Aikuisena tämä voi näkyä luovuutena ja ongelmien ratkaisukykynä. Lukemista rakastanut ihminen ei välttämättä näe edessään vain yhtä reittiä. Hän näkee sivupolkuja, vaihtoehtoja ja kysymyksiä, joita muut eivät heti huomaa.

Tällainen ajattelu on hyödyllistä ihmissuhteissa, työelämässä ja omien elämänvalintojen pohdinnassa.

3. Terve tapa paeta arkea

Kaikki tarvitsevat välillä tauon todellisuudesta. Ero on siinä, miten tuo tauko otetaan. Lapsena lukemiseen turvautunut ihminen on usein löytänyt pakokeinon, joka ei ole tuhoisa vaan palauttava.

Kirja voi tarjota hetken hengähdyksen ilman, että ihminen katoaa kokonaan pois omasta elämästään. Se voi rauhoittaa ajatuksia, katkaista stressikierteen ja antaa tilaa tunteille.

Lukemisen stressiä vähentävästä vaikutuksesta on raportoitu erityisesti Sussexin yliopiston Mindlab-tutkimuksen yhteydessä, jossa lukeminen nousi esiin nopeana rentoutumisen keinona.

4. Syvä itsetuntemus

Kirjat pakottavat lukijan katsomaan myös itseään. Kun lukija samaistuu hahmoon, ärsyyntyy hänestä, säälii häntä tai ymmärtää hänen virheensä, hän tulee samalla pohtineeksi omia reaktioitaan.

Lapsena paljon lukeneet ihmiset ovat saattaneet harjoitella tätä huomaamattaan vuosia. He ovat kysyneet, miksi joku toimii tietyllä tavalla, miksi jokin valinta tuntuu oikealta tai miksi jokin hahmo herättää voimakkaita tunteita.

Tällainen sisäinen työ voi kasvaa aikuisena poikkeukselliseksi itsetuntemukseksi. Ihminen osaa tunnistaa omia motiivejaan, heikkouksiaan ja tunteitaan tarkemmin kuin moni muu.

5. Aito empatia muita kohtaan

Fiktio voi olla tehokas empatiakoulu. Kun ihminen lukee toisen ihmisen sisäisestä maailmasta, hän harjoittelee ymmärtämään kokemuksia, joita ei ole itse elänyt.

Tutkijat Raymond A. Mar, ja Keith Oatley ovat käsitelleet fiktion lukemisen ja empatian yhteyttä. Heidän tutkimuksensa mukaan fiktion lukijoilla on taipumus parempiin empatian ja mielen teorian taitoihin.

Tämä ei tarkoita, että jokainen lukija olisi automaattisesti empaattinen. Mutta lapsena kirjojen parissa kasvanut ihminen on usein saanut toistuvasti harjoitella kysymystä: miltä tämä tuntuu jonkun toisen näkökulmasta?

6. Terävä muisti

Lukeminen vaatii keskittymistä, muistamista ja yhteyksien rakentamista. Lukijan täytyy pitää mielessä hahmot, tapahtumat, aiemmat vihjeet ja tarinan sisäinen logiikka.

Siksi ei ole yllättävää, että lukemisella on havaittu yhteyksiä kognitiiviseen hyvinvointiin. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan säännöllinen lukeminen oli yhteydessä pienempään kognitiivisen heikkenemisen riskiin iäkkäillä aikuisilla pitkällä aikavälillä.

Lapsuuden lukuharrastus ei tietenkään yksin ratkaise muistia aikuisena. Silti se voi olla osa pitkää ketjua, jossa aivot tottuvat työskentelemään, yhdistämään tietoa ja pysymään uteliaina.

7. Korkea tunneäly

Lapsena paljon lukeneet ihmiset ovat usein viettäneet valtavasti aikaa tunteiden äärellä. He ovat lukeneet pettymyksestä, rakkaudesta, häpeästä, pelosta, kateudesta, rohkeudesta ja menetyksestä ennen kuin ovat ehkä itse osanneet nimetä kaikkia näitä tunteita.

The New Schoolin tutkijoiden mukaan erityisesti kirjallisen fiktion lukeminen voi parantaa kykyä ymmärtää, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Scientific Americanin mukaan tutkimuksessa kirjallinen fiktio erottui edukseen verrattuna esimerkiksi tietokirjallisuuteen tai viihteelliseen genrefiktioon.

Tunneäly ei ole vain sitä, että ihminen on "herkkä". Se on kykyä lukea tilanteita, sanoittaa tunteita ja ymmärtää, miksi joku reagoi niin kuin reagoi.

8. Omaperäinen ongelmanratkaisukyky

Kirjat opettavat, että ongelmiin voi olla monenlaisia ratkaisuja. Joskus sankari voittaa rohkeudella. Joskus hän voittaa oveluudella. Joskus hän epäonnistuu ja oppii vasta sen kautta.

Lapsena paljon lukenut ihminen on nähnyt mielessään lukemattomia tilanteita, joissa hahmot joutuvat valitsemaan, päättelemään ja selviytymään. Tämä voi kehittää kykyä ajatella tilanteita useammasta suunnasta.

Tällainen ihminen ei välttämättä säikähdä monimutkaisuutta. Hän saattaa jopa pitää siitä, koska monimutkainen tilanne muistuttaa tarinaa: siinä on tausta, henkilöt, ristiriidat ja mahdollinen ratkaisu.

9. Elinikäinen halu oppia

Lukeminen opettaa jo lapsena, että maailma ei lopu omaan kotipihaan, kouluun tai kaveripiiriin. Kirjojen kautta lapsi voi oppia historiasta, luonnosta, ihmisistä, kielistä, yhteiskunnista ja tunteista.

Aikuisena tästä voi kasvaa jatkuva tiedonjano. Lapsuuden lukutoukka ei välttämättä opiskele vain tutkintoa varten, vaan siksi, että uuden oppiminen tuntuu luonnolliselta.

Hän voi innostua dokumenteista, podcasteista, tietokirjoista, uusista taidoista tai syvällisistä keskusteluista. Ajatus siitä, että "tiedän jo tarpeeksi", ei tunnu hänestä kovin houkuttelevalta.

10. Laaja ja elävä sanavarasto

Yksi näkyvimmistä lapsuuden lukuharrastuksen jäljistä on kieli. Paljon lukenut ihminen on kohdannut sanoja eri tyyleissä, eri aikakausissa ja eri maailmoissa.

Hän ei välttämättä käytä vaikeita sanoja tehdäkseen vaikutuksen. Usein vaikutus on hienovaraisempi: hän löytää oikean sanan oikeaan hetkeen. Hän osaa kuvata tunteita tarkemmin, tehdä eroja sävyjen välille ja ilmaista ajatuksensa vivahteikkaasti.

Tämä voi olla sosiaalisesti valtava etu. Hyvä sanavarasto ei tarkoita vain kaunista puhetta, vaan myös parempaa kykyä selittää, pyytää, puolustaa, lohduttaa ja ymmärtää.

Lapsuuden kirjat voivat näkyä aikuisuudessa yllättävän pitkään

Lapsena kirjoja rakastanut ihminen ei saanut mukaansa vain tarinoita. Hän saattoi saada kokonaisen tavan olla maailmassa: uteliaamman, empaattisemman, kärsivällisemmän ja mielikuvituksellisemman.

Kaikki lukemisen vaikutukset eivät tietenkään ole yksinkertaisia tai automaattisia. Ihmiseen vaikuttavat myös koti, koulu, ystävät, kokemukset ja persoonallisuus. Silti lapsuuden lukuharrastus voi jättää syvän jäljen siihen, miten ihminen kuuntelee, ajattelee ja kohtaa muita.

Ehkä siksi lapsuuden lukutoukissa on usein jotain hiljaisen vaikuttavaa. He ovat viettäneet vuosia toisten mielissä, toisissa maailmoissa ja toisten kohtaloiden äärellä. Sellainen harjoitus ei katoa ihmisestä helposti.