Kun kasvaa kodissa, jossa on jatkuvaa draamaa, huutoa tai epävarmuutta, sekaisuudesta tulee osa arkea.

Vaikka aikuisena saisitkin elämäsi vakaaksi, lapsuuden kaoottinen ilmapiiri jättää jäljen – ja monet asiat, jotka muille ovat täysin tavallisia, tuntuvat sinusta oudoilta tai jopa uhkaavilta.

Näitä 11 asiaa ihmiset, jotka kasvoivat sekavissa kodeissa, pitävät usein vaikeina tai epämukavina vielä aikuisinakin.

1. Hiljaisuus perheen tai läheisten seurassa

Monille hiljaisuus on rauhaa. Mutta jos lapsuudenkodissa hiljaisuus merkitsi myrskyn enteilyä, aikuisenakin se voi tuntua uhkaavalta.

Sen sijaan, että hiljentyminen tuntuisi turvalliselta, mieli alkaa etsiä merkkejä vaarasta – kuka suuttuu seuraavaksi, mitä kohta tapahtuu?

2. Vanhojen perhekuvien katsominen

Monissa perheissä valokuvat ovat täynnä lämpöä ja yhteisiä muistoja.

Mutta jos kotona vallitsi kaaos, valokuvat voivat herättää ristiriitaisia tunteita – tai niitä ei ole olemassa lainkaan.

Lapsi, joka oppi olemaan "näkymätön" selviytyäkseen, ei tunnista itseään niissä kuvissa, joissa pitäisi olla onnellinen.

3. Sanan "ei" sanominen

Jos lapsena oppi, että oma tahto aiheuttaa rangaistuksen tai häpeää, aikuisena "ei" tuntuu lähes mahdottomalta.

Rajojen asettaminen voi aiheuttaa syyllisyyttä, vaikka tietäisit sen olevan oikein.

Ihmiset, jotka kasvoivat myrskyisissä kodeissa, ovat usein kroonisia miellyttäjiä – ja se tekee heistä uupuneita.

4. Vieraiden kutsuminen kotiin

Lapsuudenkoti, jota ei voinut näyttää kenellekään, opettaa häpeää.

Aikuisena tällainen ihminen voi tuntea stressiä jokaisesta vierailusta – siivoaa ylenpalttisesti, jännittää, mitä muut ajattelevat.

Vieraanvaraisuus ei tunnu luonnolliselta, vaan pieneltä näyttämöltä, jossa pitää todistaa olevansa normaali.

5. "Normaalin" tunteminen

Jos elämä on aina ollut selviytymistä, rauha tuntuu oudolta.

Kun kaaos loppuu, moni alkaa tiedostamattaan etsiä sitä takaisin, koska se on tuttua.

Normaali olo voi tuntua tyhjältä – aivan kuin jotain puuttuisi.

6. Vanhempien pyytäminen apuun

Monille isovanhemmat ovat turva ja tuki. Mutta jos omat vanhemmat olivat kaoottisia, ajatus lapsen jättämisestä heidän hoitoonsa herättää kauhua.

Luottamus ei palaudu automaattisesti, vaikka vuosia olisi kulunut.

7. Kotiin palaaminen

Useimmille koti on paikka, jossa saa levätä. Mutta jos lapsena koti merkitsi riitoja, uhkaa tai väkivaltaa, aikuisenakin koti voi tuntua epämiellyttävältä.

Moni jää ylitöihin tai roikkuu kaupungilla vain siksi, ettei halua mennä yksin kotiin – vaikka siellä ei enää olisi ketään huutamassa.

8. Itsensä hemmottelu

Spa-päivä, uusi takki tai rauhallinen ilta – kuulostaa helpolta, eikö?

Mutta jos lapsena oppi, että omat tarpeet ovat "itsekkäitä", itsensä palkitseminen tuntuu väärältä.

Tällainen ihminen ei osaa laittaa itseään etusijalle ilman syyllisyyttä.

9. Rauhallinen ruokailu

Kaaoksen keskellä syöminen ei ole nautinto, vaan kilpailu tai pako.

Siksi aikuisenakin moni syö nopeasti – kuin olisi kiire pois pöydästä ennen kuin riita alkaa.

Hitaasti syöminen tuntuu epämukavalta, jopa vaaralliselta.

10. Asioiden kertominen ilman yliselittämistä

Jos lapsuudessa kaikki piti perustella, aikuisena on vaikea olla yksinkertaisesti oma itsensä.

Moni selittelee yhä liikaa – varmuuden vuoksi, jotta ei tulisi väärinymmärretyksi tai syytetyksi.

Yliselittäminen on hiljainen jäänne jatkuvasta puolustautumisen tarpeesta.

11. Rakkaiden esineiden pitäminen esillä

Jos lapsena tavarat rikottiin tai varastettiin, arvokkaat asiat piilotettiin.

Aikuisenakin tällainen ihminen voi huomata, että kauneimmat ja tärkeimmät tavarat pysyvät kaapissa, eivät näkyvillä.

Turvallisuus menee aina estetiikan edelle.

Lopuksi

Sekava lapsuus ei määritä koko elämääsi – mutta se jättää jälkiä.

Kun alat tunnistaa näitä käyttäytymismalleja, voit pikkuhiljaa rakentaa rauhan uudelleen: opettelemalla hiljaisuutta, rajoja ja turvallista arkea.

Totta puhuen, "normaali" ei ole kenellekään yksiselitteinen.

Mutta sinulla on oikeus löytää sellainen versio siitä, joka tuntuu vihdoin omalta.