Moni meistä tuntee henkilön, joka aina sammuttaa valot, säästää muovipusseja tai ottaa kotiin viimeisetkin ruuan rippeet.
Your Tango listaa käyttäytymismalleja, jotka kertovat siitä, että henkilö on kasvanut ilman taloudellista turvaa. Nämä tavat eivät aina ole järjenvastaisia – mutta ne voivat paljastaa lapsuuden epävarmuuden, joka elää aikuisuudessa mukana.
1. Kaikkien muovipussien ja rasioiden säästäminen
Takeaway-rasiat, kertakäyttöpurkit ja kaupan muovipussit saavat uuden elämän. Tämä tapa syntyy tarpeesta säästää, ja samalla se on ympäristöteko. Vaikka jotkut pitävät sitä liioitteluna, taustalla on pelko siitä, että rahaa ei riitä uusiin.
2. Ruoka syödään aina loppuun – vaikka olisi täynnä
Lapsuudessa ruokaa ei saanut jättää lautaselle. Siksi aikuisena tämä tapa jatkuu, vaikka tietäisi, että ruoantähteet voisi säästää seuraavaan ateriaan. Ylensyönti voi olla huomaamaton tapa torjua hukkaan heittämistä.
3. Välttämättömyyksien hamstraaminen "varmuuden vuoksi"
Kotiin kertyy ylimääräisiä vessapaperirullia, säilykkeitä ja pesuaineita – varmuuden vuoksi. Kun elämässä on koettu pulaa, varautuminen tuo mielenrauhaa, vaikka se joskus muuttuisi liialliseksi stressiksi tai tilanpuutteeksi.
4. Valojen sammuttaminen ja laitteiden irrottaminen pistorasiasta
Tämä tapa opittiin jo lapsena – säästetään sähköä, ettei tule kallista laskua. Vaikka nykyaikaiset laitteet eivät enää kuluta yhtä paljon, tottumus pysyy. Kyse on enemmän hallinnan tunteesta kuin todellisesta säästöstä.
5. Serviettien ja kertakäyttövälineiden taskuun laittaminen
Ravintolasta ei lähdetä ilman ylimääräisiä lautasliinoja, pillejä tai ketsuppipusseja. Se, mitä muut pitävät nolona, on toiselle pieni tapa varmistaa, että jotain on mukana, jos myöhemmin tarvitsee.
6. Tuubit ja pullot leikataan auki viimeiseen tippaan
Hammastahna, kosteusvoide tai shampoo – jokainen pisara käytetään. Leikkaaminen ei ole säästäväisyyttä vain siksi, että tarvitsee, vaan myös siksi, että lapsuudessa ei ollut varaa heittää mitään pois.
7. Tarjousten ja alennuskoodien etsiminen ennen ostamista
Ennen kassalle siirtymistä tarkistetaan, onko kuponkia tai alekoodia. Tämä tapa ei synny kitsaudesta, vaan selviytymisestä. Elämä on kallista – ja jos ale löytyy, miksi maksaa täyttä hintaa?
8. Rikkinäisten tai kuluneiden vaatteiden säilyttäminen
Vanha takki, josta vetoketju puuttuu ja hihat repsottavat? Jos se vielä toimii, se pidetään. Lapsuudessa ei voitu vain ostaa uutta, joten käyttöikä venyy äärimmilleen. Vaikka se aiheuttaisi joskus arvostelevia katseita.
9. Ruokien ottaminen mukaan – vaikka niitä olisi vain vähän
Jos ravintolassa jää muutama suupala, ne otetaan silti mukaan. Lapsuudessa ruokaa ei heitetty roskiin, ja tämä tapa elää yhä: jokainen murunen on arvokas, eikä mitään saa hukata.
10. Alkuperäisten pakkausten säilyttäminen
Laatikoita, purkkeja ja pakkauksia ei heitetä pois, koska niitä saatetaan tarvita – palautukseen, muuttoon tai säilytykseen. Tämä juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin kaikkea säästettiin "jos vaikka joskus tarvitsee".
11. Kysymys: "Paljonko toi maksoi?"
Hinta kiinnostaa aina. Oli kyseessä kahvikuppi tai lahja, ihminen, joka on elänyt taloudellisessa epävarmuudessa, ei voi olla kysymättä –
tai ainakin ajattelematta – mitä se maksoi. Ei siksi, että arvostelisi, vaan siksi, että raha ei ole koskaan tuntunut yhdentekevältä.
Vanha epävarmuus näkyy uusissa tavoissa – eikä se ole häpeä
Kuten Your Tangon artikkeli muistuttaa, nämä pienet tavat eivät tarkoita, että ihminen olisi haluton muuttumaan tai elämään rennommin. Ne ovat eloonjäämismekanismeja, jotka ovat syntyneet tarpeesta – ja niihin liittyy usein myös ylpeyttä, kestävyyttä ja kekseliäisyyttä.