Jokaisella on henkilökohtainen joukko oikeaa ja väärää koskevia uskomuksia ja arvoja, jotka muodostavat hänen moraalisen kompassinsa.

Moraalinen kompassi on ihmisen yksilöllinen mittari sille, mikä on hyvää tai pahaa, sopivaa tai sopimatonta. Moraalinen kompassi ei ole sama asia kuin omatunto, vaikka se voikin antaa sille tietoa.

Omatunto on synnynnäinen aisti oikeasta ja väärästä, joka auttaa meitä tekemään moraalisia päätöksiä, kun taas moraalikompassi opastaa eettisten päätösten tekemisessä.

- Moraalinen kompassi opastaa eettisten päätösten tekemisessä, kun taas omatunto toimii sisäisenä hälytysjärjestelmänä, joka hälyttää meitä, kun olemme rikkoneet moraalisääntöjämme, Steve Carleton selventää PsychCentralille.

Moraalia ja etiikkaa käytetään usein vaihdellen, mutta ne eivät ole sama asia. Moraali on henkilökohtaisia uskomuksia ja arvoja, kun taas etiikka on yhteiskunnallisia normeja siitä, miten ihmisten odotetaan käyttäytyvän.

Nykyaikaisia käsitteitä moraalin kehityksestä tutki ensimmäisenä psykologi Jean Piaget, joka uskoi moraalin kehittyvän vaiheittain elämänkokemusten perusteella. Myöhemmin psykologi Lawrence Kohlberg uskoi, että moraalinen kehitys oli osa kolmea lapsuuden vaihetta, joista kukin määriteltiin oppimisvaiheilla, jotka määrittelivät moraalisen suuntautumisen.

Oman moraalisen kompassin löytäminen voi olla vaikea tehtävä, mutta se on mahdollista. Voi olla hyödyllistä aloittaa itsetutkiskelulla ja kysymyksillä, kuten "Mihin minä uskon?" ja "Mitkä arvot ovat minulle tärkeitä muissa ihmisissä?". Eri kulttuureista ja niiden moraalikäsityksistä oppiminen voi myös laajentaa ymmärrystä omista uskomuksista.

Lisäksi voi olla hyödyllistä keskustella sellaisten ystävien, perheenjäsenten tai työtovereiden kanssa, jotka voivat käydä avoimia ja rauhallisia keskusteluja moraalisista näkemyksistään.