Jouluun liitetään toive sovusta, lämmöstä ja yhteydestä. Silti juuri jouluna moni huomaa ärsyyntyvänsä asioista, jotka on muka käsitelty jo aikoja sitten.

Vanhat kaunat, pienet loukkaukset ja ratkaisemattomat jännitteet nousevat pintaan, vaikka arjessa ne pysyvät poissa mielestä.

Ilmiö ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, miten juhla kuormittaa tunnejärjestelmää.

Joulu pakottaa läheisyyteen

Arjessa etäisyys toimii suojana. Näet ihmisiä rajatusti, vaihdat pintakuulumisia ja pidät omat rajasi huomaamattomasti.

Jouluna tämä suoja katoaa. Pitkät yhteiset hetket, samat tilat ja yhteiset rituaalit pakottavat olemaan lähekkäin, myös niiden kanssa, joiden kanssa välit eivät ole täysin kunnossa.

Kun fyysinen ja ajallinen etäisyys katoaa, myös tunne-etäisyys kapenee. Se, mikä on ollut siedettävää kaukaa, alkaa tuntua raskaalta läheltä.

Tukahdutetut tunteet eivät ole kadonneet

Moni välttelee kaunoja tietoisesti koko vuoden. "Ei tästä kannata tehdä numeroa", "mennään eteenpäin" tai "ei nyt ole oikea hetki" ovat yleisiä selviytymiskeinoja. Tukahduttaminen ei kuitenkaan tarkoita käsittelyä.

Jouluna, kun keho ja mieli ovat valmiiksi kuormittuneita, nämä käsittelemättömät tunteet etsivät ulospääsyä. Ne ilmestyvät ärtymyksenä, passiivisena aggressiona tai yllättävänä itkuna tilanteessa, joka tuntuu ulkopuolisesta mitättömältä.

Odotusten ja todellisuuden ristiriita

Joulua kohtaan on poikkeuksellisen paljon odotuksia. Sen pitäisi olla lämmin, rauhallinen ja merkityksellinen. Kun todellisuus ei vastaa tätä mielikuvaa, pettymys kohdistuu helposti ihmisiin, ei tilanteeseen.

Jos taustalla on vanhoja kaunoja, ristiriita korostuu. Mieli reagoi: "Näin ei tämän pitänyt mennä." Tämä pettymys aktivoi vanhat kokemukset ja niihin liittyvät tunteet.

Lapsuuden roolit aktivoituvat

Moni huomaa jouluna ajautuvansa huomaamattaan tuttuun rooliin. Olet taas se, joka joustaa. Tai se, jota ei kuunnella. Tai se, jonka odotetaan pitävän tunnelmaa yllä. Nämä roolit ovat usein syntyneet jo lapsuudessa.

Kun sama rooli aktivoituu, myös siihen liittyvät vanhat tunteet palaavat. Keho muistaa, vaikka mieli yrittäisi olla rationaalinen. Tämä selittää, miksi reaktiot tuntuvat joskus suhteettoman voimakkailta.

Väsymys madaltaa sietokykyä

Joulu on usein logistisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti kuormittava. Kun sietokyky laskee, kyky säädellä tunteita heikkenee. Asiat, jotka normaalisti ohittaisit olankohautuksella, osuvat suoraan hermostoon.

Tässä tilassa vanhat kaunat eivät enää pysy piilossa. Ne nousevat pintaan, koska keho ei jaksa enää pitää niitä kurissa.

Lopuksi

Jos huomaat jouluna reagoivasi vanhoihin asioihin, et ole epäonnistunut etkä ilkeä.

Reaktio kertoo siitä, että jokin on jäänyt kesken. Joulu ei luo kaunoja, vaan paljastaa ne.

Usein jo pelkkä tämän ymmärtäminen auttaa suhtautumaan itseensä lempeämmin ja antaa mahdollisuuden valita, mitä tunteille tekee jatkossa.