Useimmat meistä ovat joskus tunteneet olevansa solmussa: ylityöllistettyjä, stressaantuneita tai epävarmoja.

Transition and Thrive with Maria -blogin Maria Tomas-Keegan korostaa, että selkeyden saavuttaminen ei ole mysteeri, se on taito.

Ja ihmisillä, jotka pitävät elämänsä yksinkertaisena, on kuusi poikkeuksellisen toimivaa tapaa käsitellä haasteita.

1. He myöntävät tilanteensa rehellisesti

Ensimmäinen askel on pysähtyä ja tunnustaa: olen jumissa, olen stressaantunut tai olen huolissani. Tämä on vastakohta pakoon juoksemiselle.

Kun ihminen istuu hiljaa, hengittää syvään ja myöntää tilanteensa, hän luo rauhallisen perustan muutokselle. On eri asia olla huolissaan kuin huomata: minä koen nyt huolta.

Keegan muistuttaa, että kukaan ei ole yksin näiden tunteiden kanssa, jokainen on joskus samassa veneessä.

2. He tunnistavat, mikä kuormittaa eniten

Kun tunteet on tunnustettu, seuraava vaihe on nimetä se yksi asia, joka painaa kaikkein eniten. Yksi, ei kymmenen.

Keegan kehottaa kirjoittamaan ongelman paperille tarkasti ja konkreettisesti. Tutkimukset tukevat tätä: Chicagon yliopiston tutkimus osoitti, että vain 10 minuutin huolten ylös kirjaaminen paransi opiskelijoiden koetuloksia lähes arvosanan verran - mieli vapautui.

Kun tärkein huolenaihe on rajattu, siitä tulee käsiteltävä, ei ylitsepääsemätön.

3. He tarkentavat ongelman juurisyitä

Seuraavaksi ongelma puretaan osiin. Mikä tarkalleen herättää pelkoa? Mitkä yksityiskohdat pyörivät mielessä?

Jos on esimerkiksi miettimässä työpaikan vaihtoa, huoli voi liittyä:

- etuuksien menettämiseen

- taloudelliseen epävarmuuteen

- uuden työpaikan epävarmuuteen

Kirjoittaminen auttaa hahmottamaan todelliset juurisyyt. Usein pelko ei ole "iso ongelma" vaan joukko pieniä tarkennettavia huolia.

Terapeuttinen kirjoittaminen on tutkitusti tehokas keino vähentää ahdistusta - Keegan siteeraa laajoja tutkimuskoosteita, joissa kirjoittaminen helpotti stressiä lähes poikkeuksetta.

4. He miettivät keinoja pienentää stressiä, askel kerrallaan

Tässä vaiheessa aletaan ratkaista, ei murehtia. Jokaiselle pelon osa-alueelle etsitään konkreettinen lievityskeino.

Esimerkiksi työvaihdon yhteydessä voi:

- käydä lääkärintarkastukset ennen työnvaihtoa

- selvittää uuden työnantajan vakuutukset

- laskea realistisesti, mihin tulot riittävät siirtymävaiheessa

Tämä on psykologien tuntema problem-focused coping eli ongelmakeskeinen selviytymisstrategia. Kun pelko pilkotaan pieniksi kohdiksi ja jokaiselle etsitään ratkaisu, stressi menettää voimansa.

5. He toimivat, eivät vain suunnittele

Tämä on kohta, jossa selkeys muuttuu liikkeeksi. Ilman toimintaa kaikki jää suunnitelmaksi.

Keegan suosittelee S.M.A.R.T.-mallia myös arjen pieniin tekoihin:
Specific – Measurable – Achievable – Realistic – Time-limited.

Pieni, selkeä askel, jonka voi tehdä heti, voittaa kymmenen suurta suunnitelmaa. Kun yksi pieni tehtävä on rastittu yli, syntyy liike, joka vie elämässä eteenpäin.

6. He pitävät itseään vastuussa

Ihminen voi suunnitella paljon, mutta vastuun kantaminen erottaa onnistujat aloittajista.

Keegan kehottaa hankkimaan vastuukumppanin - ystävän, terapeutin tai valmentajan - jonka kanssa voi jakaa tavoitteet, esteet ja onnistumiset.

Pienet edistysaskeleet lisäävät itseluottamusta, ja itseluottamus lisää kykyä jatkaa. Näin syntyy voittava kehä: toiminta synnyttää luottamusta, luottamus lisää toimintaa.

Lopuksi

Keeganin mukaan elämä selkeytyy askel kerrallaan - ei suurilla mullistuksilla, vaan pienillä täsmällisillä teoilla, jotka raivaavat mielen ja arjen turhasta.

Kun stressi puretaan osiin ja korvataan toiminnalla, elämä alkaa virrata luonnollisemmin.