”Olen pahoillani” ei aina ole paras tapa lohduttaa – kokeile näitä myötätuntoisia lauseita sen sijaan
Kun ystävä tai läheinen kokee surua tai vastoinkäymisiä, monen ensireaktio on sanoa ”olen pahoillani.” Vaikka tämä tulee usein hyvillä aikeilla, se voi siirtää huomion pois toisen tunteista ja kohti omaa tunnetta.
Your Tangon artikkelissa käyttäytymisen asiantuntija Amelia Meskerem esittelee viisi tapaa, joilla emotionaalisesti älykkäät ihmiset osoittavat empatiaa.
Tässä ovat viisi vaihtoehtoa, jotka osoittavat aitoa läsnäoloa ja empatiaa.
1. ”Toi on ihan kamalaa”
Sen sijaan että sanot ”olen pahoillani, että joudut kokemaan tuon”, voit yksinkertaisesti sanoa: ”Toi on ihan kamalaa.” Tämä ei siirrä vastuuta itsellesi, vaan keskittyy täysin toisen kokemukseen ja sen tunnistamiseen. Se viestii: näen, että tämä sattuu sinua – ja se on täysin ymmärrettävää.
2. ”Voin vain kuvitella, kuinka turhauttavaa tuo on”
Vaikka haluaisit sanoa “ymmärrän täysin”, se voi kuulostaa tyhjältä, jos et ole ollut samassa tilanteessa. Sen sijaan ”voin vain kuvitella, kuinka turhauttavaa tuo on” osoittaa, että yrität asettua toisen asemaan ilman että väität ymmärtäväsi kaiken. Se avaa tilaa tunteelle ilman arvottamista.
3. ”Miten voisin olla tukena?”
Tämä lause ei vain lohduta – se myös toimii. Se antaa toiselle mahdollisuuden ilmaista, mitä juuri nyt tarvitaan: halaus, rauhaa, kuppi teetä tai hiljainen hetki. Se osoittaa aitoa halua olla läsnä toisen tarpeiden ehdoilla.
4. ”Vihaan sitä, että joudut käymään tuon läpi”
Kun ystävälläsi on vaikea tilanne, kuten vakava sairaus tai suuri menetys, voit kohdata tilanteen epäreiluuden sanoittamalla sen. “Vihaan, että joudut kokemaan tämän” ei vältä tunteita, vaan asettuu niiden rinnalle – tarjoten myötätuntoa ja solidaarisuutta ilman selityksiä tai ohjeita.
5. ”Tuon on täytynyt olla todella vaikeaa”
Tämä lause osoittaa, että ymmärrät toisen käyneen läpi jotain raskasta. Se antaa tilaa kokemukselle ja vahvistaa tunteen siitä, että hänen ponnistelunsa huomataan. Kuten psykologian asiantuntija Kendra Cherry toteaa: empatia alkaa siitä, että pysähdymme katsomaan maailmaa toisen näkökulmasta.
Lopuksi: empatia kaipaa läsnäoloa
”Olen pahoillani” voi tuntua loogiselta, mutta usein se vie huomiota pois toisen tunteista. Todellinen myötätunto ei pyydä anteeksi siitä, mitä emme ole aiheuttaneet – se pysähtyy, kuuntelee ja sanoo: olen tässä, en katoa, en selitä, vaan tunnen kanssasi.