Dysfunktionaalisessa perheessä kasvaminen voi jättää syviä jälkiä aikuisuuteen. Jos olet tottunut pysymään taka-alalla ja selviytymään yksin, saatat tunnistaa itsesi näistä merkeistä.

Lapsuuden aikana omaksutut roolit vaikuttavat siihen, miten hahmotamme maailman ja toimimme aikuisina. Yksi yleisimmistä dysfunktionaalisen perheen rooleista on "kadonnut lapsi", joka jää muiden varjoon, vetäytyy omiin oloihinsa ja pyrkii välttämään konflikteja hinnalla millä hyvänsä.

CPTSD Foundationin mukaan kadonneet lapset "piiloutuvat avoimesti näkyviin". He eivät ole perheensä keskipisteessä, eivätkä saa tarvitsemaansa huomiota tai hoivaa. He oppivat jo varhain, että heidän on parempi sulautua taustalle ja selviytyä yksin. Tämä voi johtaa moniin haasteisiin aikuisuudessa – itsenäisyydestä voi tulla yli-itseohjautuvuutta, tunteiden sääteleminen voi olla vaikeaa ja läheisyys voi tuntua pelottavalta.

Tässä ovat 6 Your Tangon listaamaa hiljaista merkkiä siitä, että kasvoit "kadonneena lapsena" – ja miten se vaikuttaa sinuun aikuisena:

1. Olet ylitsepääsemättömän itsenäinen

Itsenäisyys on hyvä asia, mutta liian varhainen itsenäistyminen voi olla merkki tuen puutteesta lapsuudessa.

Kadonneet lapset oppivat jo nuorena huolehtimaan itsestään, koska he eivät ole voineet luottaa siihen, että aikuiset täyttävät heidän tarpeensa. Päällepäin he vaikuttavat helppohoitoisilta ja mukautuvilta, mutta todellisuudessa he ovat jääneet vaille huomiota ja turvaa.

Aikuisena tämä voi tarkoittaa sitä, että on vaikea pyytää apua, myöntää haavoittuvuuttaan tai luottaa muihin. Itseltään voi vaatia liikaa ja omat tunteet saattavat jäädä taka-alalle.

Mitä voit tehdä? Opettele pyytämään apua ja sallimaan itsellesi heikkouden hetkiä – se ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan inhimillisyydestä.

Lue myös: Jos ei ole lapsuudessa läheisiä ystäviä, näkyy se aikuisena näillä 12 tavalla

2. Sinun on vaikea säädellä tunteitasi

Kadonneet lapset kasvavat usein ympäristössä, jossa tunteiden ilmaiseminen ei ole turvallista tai sallittua.

Lapsuuden stressi voi aiheuttaa tunteiden tukahduttamista tai niiden epävakaata ilmaisua. Kun ei ole saanut oppia siitä, miten tunteita käsitellään, aikuisuudessa ne saattavat purkautua yllättävinä ärtymyksen, surun tai ahdistuksen tunteina.

Mitä voit tehdä? Harjoittele tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä. Mindfulness, kirjoittaminen tai terapia voivat auttaa luomaan yhteyden omiin tunteisiin.

3. Päiväunelmointi on sinulle tuttua

Kadonneet lapset kehittävät usein mielikuvitusmaailmoja paetakseen todellisuutta.

Jos lapsuudenkoti on ollut kaoottinen tai turvaton, mielikuvitus on voinut tarjota turvapaikan. Päiväunelmointi voi jatkua aikuisuudessa keinona käsitellä stressiä tai vaikeita tunteita.

Mitä voit tehdä? Päiväunelmointi ei ole huono asia, mutta on tärkeää varmistaa, ettei se vie liikaa tilaa arjesta. Voit hyödyntää luovuuttasi esimerkiksi kirjoittamisen tai taiteen avulla.

Lue myös: 11 ilmaisua, joilla ihmiset kritisoivat passiivis-aggressiivisesti

4. Pidät etäisyyttä muihin ihmisiin

Kadonneet lapset oppivat, että on helpompaa pysyä taka-alalla kuin asettaa itsensä alttiiksi haavoittuvuudelle.

Jos olet lapsena oppinut, että paras tapa välttää konflikteja on pysyä hiljaa, saatat aikuisena huomata vältteleväsi syvällisiä ihmissuhteita. Saatat olla seurassa, mutta tuntea silti olevasi yksin.

Mitä voit tehdä? Aloita pienillä askelilla: harjoittele jakamaan ajatuksiasi ja tunteitasi turvallisille ihmisille.

5. Rakkaus ja läheisyys tuntuvat vaikeilta

Ihmissuhteet voivat olla haasteellisia, jos olet kasvanut ilman riittävää kiintymystä ja huolenpitoa.

Kadonneet lapset saattavat aikuisina joko:

- Etsiä jatkuvasti hyväksyntää ja turvaa parisuhteista

- Välttää sitoutumista ja läheisyyttä, koska se tuntuu uhkaavalta

Mitä voit tehdä? Opettele tunnistamaan omat tarpeesi ihmissuhteissa ja harjoittele rakentamaan turvallisia ja tasapainoisia yhteyksiä muihin.

Lue myös: 3 tapaa lisätä karismaa ja tulla pidetymmäksi ihmisten keskuudessa

6. Asetat aina muiden tarpeet omiesi edelle

Kadonneet lapset tottuvat siihen, että heidän tarpeensa eivät ole tärkeitä – ja tämä voi jatkua aikuisuudessa toisten miellyttämisenä.

Jos koet jatkuvasti, että sinun pitää joustaa, antaa periksi tai uhrata oma hyvinvointisi muiden vuoksi, olet todennäköisesti kasvanut ympäristössä, jossa omia tarpeitasi ei huomioitu.

Mitä voit tehdä? Opettele asettamaan rajoja. Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi ja tarpeisiisi.

Lue myös: Miten saada kyllä-vastauksia useammin? Nämä 6 tapaa toimivat

Voiko tästä selvitä?

Ehdottomasti. Vaikka lapsuuden roolit voivat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen, ne eivät määritä loppuelämääsi.

- Tietoisuus on ensimmäinen askel – Kun tunnistat omat selviytymiskeinosi, voit alkaa muuttaa niitä.

- Rakennat uusia tapoja olla yhteydessä muihin – Hyvät ihmissuhteet ja turvallinen ympäristö auttavat sinua kasvamaan.

. Hakeudu tuen pariin – Terapiasta, vertaistuesta tai omien rajojen harjoittelemisesta voi olla suurta apua.

Muista, että et ole yksin – ja sinulla on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi.