Älykkyys ei tarkoita vastausta kaikkeen – ”en tiedä” voi olla hyvä alku

Keskustelussa vakuuttavimmalta saattaa kuulostaa ihminen, jolla on vastaus kaikkeen. Oppimisen kannalta hyödyllinen taito on kuitenkin myös huomata, milloin oma tieto loppuu. Tutkimuksessa tätä tarkastellaan älyllisen nöyryyden käsitteen avulla.

Ystävä kertoo kiinnostavan väitteen, ja aihe tuntuu tutulta. Muistat nähneesi siitä otsikon, ehkä videonkin. Mutta osaisitko perustella oman vastauksesi, jos joku kysyisi, mihin se perustuu?

Tällainen arkinen tilanne antaa tilaisuuden erottaa toisistaan tuttuuden tunteen ja tiedon. Aiheen tunnistaminen ei vielä tarkoita, että muistaisi sen yksityiskohdat oikein.

Oman tiedon rajat voi tunnistaa vähättelemättä itseään

Älyllinen nöyryys tarkoittaa oman tiedon ja uskomusten rajallisuuden tunnistamista. Nature Reviews Psychology -lehdessä julkaistussa katsauksessa sen ytimeen kuuluu sen hyväksyminen, että omakin käsitys voi olla virheellinen.

Arjessa ajatuksen voisi pukea näin: osaan tämän asian hyvin, mutta en tiedä siitä kaikkea. Silloin omaa osaamista ei tarvitse mitätöidä, jotta voisi esittää kysymyksen tai tarkistaa yksityiskohdan.

Tutkimustulos ei ole salainen älykkyystesti

Pepperdinen yliopiston julkaisuarkistossa esitellyssä tutkimuskokonaisuudessa tarkasteltiin yhteensä 1 189 osallistujaa viidessä tutkimuksessa. Älyllinen nöyryys liittyi laajempaan yleistietoon sekä esimerkiksi uteliaisuuteen ja haluun oppia.

Yhteyttä korkeampaan kognitiiviseen kyvykkyyteen ei kuitenkaan löytynyt. Myöskään oman osaamisen arviointi ei ollut yksiselitteisesti tarkempaa: mukana oli taipumusta aliarvioida omia kykyjä.

Siksi epäröivästä vastauksesta ei voi päätellä, että puhuja on erityisen älykäs. Varmakaan vastaus ei itsessään osoita huonoa ajattelua. Olennaista on, vastaako varmuus sitä, mitä asiasta todella tiedetään.

Kokeile erottaa tieto, muistikuva ja arvaus

Omaa puhetta voi tarkentaa kolmella arkisella ilmauksella: tiedän, muistelen ja arvaan. Ne kertovat kuulijalle eri asioita.

Jos muistat uutisen vain osittain, voit sanoa muistavasi sen suunnilleen näin. Jos taas teet päätelmän omasta kokemuksestasi, voit kertoa sen suoraan. Näin yhden ihmisen havainto ei vahingossa muutu kaikkia koskevaksi säännöksi.

Myös lisäkysymys voi olla tarkka. Sen sijaan, että pyytäisit selittämään koko asian uudelleen, voit kysyä, koskiko havainto kaikkia osallistujia vai vain tiettyä ryhmää.

”En tiedä” tarvitsee joskus jatkolauseen

Jos vastaus on tärkeä, tietämättömyyden toteaminen on vasta lähtökohta. Seuraava askel voi olla alkuperäisen lähteen etsiminen, asiasta tietävältä kysyminen tai kahden erilaisen selityksen vertaaminen.

Hyödyllinen jatko kuuluukin: en tiedä vielä, mutta voin selvittää. Silloin epävarmuus muuttuu konkreettiseksi kysymykseksi, johon on mahdollista saada parempi vastaus.