Moni tunnistaa tunteen: joulu on ohi, lahjat avattu, vieraat lähteneet ja kalenteri tuntuu äkisti tyhjältä.

Vaikka mitään varsinaista ei ole menetetty, mieli on oudon haikea, levoton tai jopa alakuloisempi kuin ennen joulua.

Tätä kutsutaan usein joulun jälkeiseksi tyhjyydeksi, mutta mistä siinä oikeasti on kyse?

Odotus on ollut pidempään tärkeämpää kuin itse juhla

Joulu ei ole vain muutama pyhäpäivä, vaan viikkojen, joskus kuukausien, mittainen odotuksen kaari. Suunnittelu, valmistelut, aikataulut ja toiveet antavat arjelle rytmin ja merkityksen.

Kun tämä kaikki katoaa kerralla, mieli putoaa ikään kuin ilman kaidetta. Tyhjyys ei synny joulun päättymisestä, vaan odotuksen äkillisestä loppumisesta.

Tunteille ei ole enää selkeää paikkaa

Jouluna tunteet ovat sallittuja, jopa odotettuja. On lupa herkistyä, muistella, ikävöidä ja iloita. Joulun jälkeen sama tunnekuohu voi jatkua, mutta sille ei enää ole selkeää kontekstia.

Siksi moni kokee olonsa ristiriitaiseksi: miksi tuntuu pahalta, vaikka kaiken "pitäisi" olla hyvin?

Yhteys toisiin katkeaa äkisti

Joulu tiivistää ihmissuhteet. Ollaan enemmän yhdessä, ollaan enemmän tekemisissä tai ainakin muistutetaan itseämme siitä, keitä elämässämme on. Kun tämä intensiivinen yhteys katkeaa, hiljaisuus voi tuntua tavallista kovemmalta.

Erityisesti yksinäisyys korostuu vasta joulun jälkeen, kun vertailu lakkaa ja jäljelle jää oma arki.

Arki palaa ilman pehmennystä

Joulu tarjoaa poikkeuksen. Arki pysähtyy tai hidastuu, vastuut kevenevät hetkeksi ja moni sallii itselleen enemmän. Kun paluu tapahtuu nopeasti - töihin, velvollisuuksiin ja vaatimuksiin - kontrasti tuntuu jyrkältä.

Tyhjyys on usein surua menetetystä levosta, ei niinkään itse joulusta.

Odotukset eivät ehkä täyttyneet

Jos joulu ei vastannut toiveita - tunnelman, ihmissuhteiden tai merkityksellisyyden osalta - pettymys voi nousta pintaan vasta jälkikäteen. Kiireessä ei ole ollut tilaa käsitellä sitä.

Joulun jälkeinen tyhjyys voi silloin olla myös hiljaista pettymystä.

Se kertoo tarpeesta, ei heikkoudesta

Tämä tunne kertoo usein siitä, että ihminen kaipaa merkitystä, rytmiä, yhteyttä ja hengähdystaukoja enemmän kuin arki normaalisti tarjoaa. Joulu vain paljastaa sen hetkeksi.

Tyhjyys ei ole merkki siitä, että jokin on vialla, vaan siitä, että jokin on tärkeää.

Lopuksi

Joulun jälkeinen tyhjyys ei vaadi nopeaa korjaamista. Usein se kevenee, kun sen sallii ja ymmärtää.

Ehkä olennaisempi kysymys ei ole, miten siitä pääsee eroon, vaan mitä se yrittää kertoa: mitä kaipaat enemmän myös muina vuodenaikoina?