Hymy voi tuntua luonnolliselta – mutta se on myös sosiaalinen ja psykologinen taito, jota voi kehittää.

Hymy on yksi ihmisen universaaleimmista eleistä. Se viestii ystävällisyyttä, iloa ja yhteyttä. Mutta vaikka kaikki ihmiset osaavat hymyillä, hymyilyn taustalla on paljon enemmän kuin pelkkä lihasten liike.

Tutkimusten ja psykologien mukaan hymyily on sekä synnynnäinen että opittava taito, joka heijastaa sekä kulttuuria että yksilöllisiä kokemuksia.

Biologia antaa pohjan – ympäristö muokkaa

Vauvat hymyilevät jo varhain, jopa ennen kuin he ymmärtävät mitä tekevät. Ensimmäiset hymyt ovat refleksiivisiä, mutta noin kahden kuukauden iässä ilmaantuu niin sanottu sosiaalinen hymy – merkki siitä, että lapsi reagoi ympärillään oleviin ihmisiin.

Siitä eteenpäin hymy alkaa saada merkityksen: se on vuorovaikutuksen väline, jonka käyttöä opitaan havainnoimalla muita ihmisiä.

Kulttuuri määrittää, milloin hymy on sopiva

Eri kulttuureissa hymyilyn merkitys vaihtelee suuresti. Siinä missä Yhdysvalloissa leveä hymy kuuluu lähes kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin, Suomessa tai Japanissa hymy on usein hillitympi ele.

Hymyilyyn liittyvät normit siis opitaan osana kulttuuria – ne kertovat, milloin ystävällisyys on kohteliasta ja milloin se voidaan kokea jopa epäaidoksi.

Hymy vaikuttaa tunteisiin – ei vain toisin päin

Monet tutkimukset osoittavat, että hymyilemällä voi aidosti lisätä omaa hyvän olon tunnetta.

Ilme vaikuttaa aivoihin, jotka tulkitsevat hymyn merkkinä myönteisestä tunnetilasta.

Toisaalta jos ihminen ei ole tottunut ilmaisemaan tunteitaan avoimesti, hymyily voi aluksi tuntua väkinäiseltä.

Harjoittelu kuitenkin tekee siitä luontevampaa – aivan kuten muista sosiaalisista taidoista.

Opittu tapa olla läsnä

Kasvatus, ympäristö ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen, miten usein ja millä tavalla ihminen hymyilee.

Joissain perheissä tunteiden näyttäminen on luontevaa, toisissa hillitympää.

Näin ollen hymy voi olla opittu tapa osoittaa empatiaa ja hyväksyntää, ei vain spontaani reaktio.

Hymy on universaali, mutta sen käyttö yksilöllistä

Lopulta hymyilyn taito on sekä kehon että mielen yhteistyötä.

Se on osa tunneälyä – kykyä huomioida toisia ja rakentaa yhteyttä.

Hymyilemään voi siis oppia paremmin, ja samalla oppia myös näkemään itsensä ja muut myönteisemmässä valossa.