Itserakkaus ei tarkoita ylimielisyyttä, vaan kykyä kohdella itseään myötätuntoisesti, rehellisesti ja lempeästi myös silloin, kun elämä ei mene täydellisesti.
Itsensä rakastamisesta puhutaan usein kevyesti, mutta todellisuudessa kyse on yhdestä tärkeimmistä tunne-elämän taidoista. Se vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu omiin rajoihinsa, virheisiinsä, ihmissuhteisiinsa ja siihen, millaista kohtelua hän pitää normaalina.
Your Tangon artikkelissa terapeutti Kitty Robinson kirjoittaa, että ennen kuin ihminen voi antaa rakkautta muille kestävällä tavalla, hänen täytyy oppia kohtelemaan myös itseään arvokkaasti. Artikkelissa muistutetaan tutusta ajatuksesta: tyhjästä kupista ei voi kaataa muille.
1. He opettelevat tuntemaan itsensä
Itsensä rakastava ihminen ei rakenna koko minuuttaan muiden mielipiteiden varaan. Moni kantaa lapsuudesta tai aiemmista ihmissuhteista mukanaan käsityksiä, jotka eivät oikeasti kuulu hänelle.
Joku on ehkä kuullut olevansa liian herkkä, liian vaikea, liian hiljainen tai liian kunnianhimoinen. Kun tällaiset arviot toistuvat tarpeeksi usein, ne voivat alkaa tuntua totuudelta.
Itsensä tunteminen tarkoittaa sen pohtimista, mitkä käsitykset ovat omia ja mitkä ovat muiden ihmisten jättämiä jälkiä. Se voi olla hidasta työtä, mutta samalla hyvin vapauttavaa.
Kun ihminen alkaa erottaa oman äänensä muiden odotuksista, hän pystyy tekemään valintoja, jotka todella sopivat hänelle.
2. He viihtyvät myös omassa seurassaan
Your Tangon artikkelissa kehotetaan viettämään aikaa myös yksin. Ajatus ei tarkoita eristäytymistä, vaan sitä, että ihminen oppii olemaan itselleen turvallinen seura.
Oman seuran sietäminen ja jopa siitä nauttiminen voi kertoa paljon itsetunnosta. Jos yksin oleminen tuntuu aina pelottavalta tai arvottomalta, ihminen saattaa hakea muilta jatkuvaa vahvistusta.
Itsensä rakastava ihminen voi käydä yksin kävelyllä, kahvilassa, elokuvissa tai viettää rauhallisen illan ilman tunnetta, että jokin on pielessä. Hän ei tarvitse jatkuvaa ulkopuolista todistusta siitä, että hänen elämänsä on merkityksellistä.
Kun omat mieltymykset, rajat ja tarpeet tulevat tutuiksi, myös ihmissuhteissa on helpompi olla rehellinen.
3. He hyväksyvät epätäydellisyytensä
Yksi itserakkauden näkyvimmistä merkeistä on se, ettei ihminen käy jatkuvaa sotaa omia virheitään vastaan.
Tämä ei tarkoita, ettei hän haluaisi kehittyä. Se tarkoittaa, ettei hän usko olevansa arvokas vasta sitten, kun kaikki puutteet on korjattu.
Your Tangon artikkelissa elämänvalmentaja Dr. Kate Siner muistuttaa, että samaa ehdotonta rakkautta, jota ihminen voi tuntea läheisiään kohtaan heidän virheistään huolimatta, kannattaa opetella suuntaamaan myös itseensä.
"En kritisoi itseäni tai muita", hän neuvoo toistamaan. Sen jälkeen voi lisätä myönteisen ajatuksen, kuten: "Rakastan ja hyväksyn puutteeni."
Tällainen lause voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri siksi se voi toimia. Se katkaisee automaattisen sisäisen puheen, jossa ihminen haukkuu itseään tavalla, jolla ei puhuisi hyvälle ystävälleen.
4. He pysähtyvät pohtimaan itseään rehellisesti
Itsensä rakastaminen ei ole pelkkää itsensä kehumista. Siihen kuuluu myös kyky katsoa itseään rehellisesti.
Your Tangon artikkelissa puhutaan peilin edessä tehtävästä harjoituksesta, jossa ihminen toistaa itselleen myönteisiä vahvistuksia. Ajatus on, että vanhoja automaattisia ajatuksia voi vähitellen korvata lempeämmillä ja rakentavammilla lauseilla.
Parhaimmillaan tällainen itsehavainnointi ei ole pinnallista hokemista, vaan pysähtymistä sen äärelle, miten itselleen oikeasti puhuu.
Jos sisäinen ääni on jatkuvasti ankara, mitätöivä tai epäilevä, se vaikuttaa väistämättä myös siihen, miten ihminen kohtaa maailman. Kun oma puhe muuttuu rauhallisemmaksi, myös oma olo voi alkaa muuttua.
5. He antavat itselleen luvan tehdä virheitä
Itsensä rakastava ihminen ei odota itseltään virheettömyyttä. Hän ymmärtää, että elämässä oppiminen tapahtuu usein kokeilujen, epäonnistumisten ja uusien yritysten kautta.
Your Tangon artikkelissa elämänvalmentaja Rolande Lange sanoo: "Ihmisenä oleminen on monimutkaista ja väärinkäsityksiä syntyy, teitpä mitä tahansa. Olet ihminen. Olet epätäydellinen. Epätäydellisyys kuuluu ihmisyyteen. Sinulla ei ole mitään hävettävää, joten salli itsellesi myötätunto."
Tämä on ehkä itserakkauden vaikein kohta. Moni osaa olla ymmärtäväinen muille, mutta kohtelee itseään kuin pienikin virhe olisi todiste epäonnistumisesta.
Todellinen itserakkaus näkyy siinä, että ihminen pystyy sanomaan itselleen: tein virheen, mutta en ole virhe.
Itserakkaus tekee ihmissuhteista terveempiä
Kun ihminen oppii olemaan itselleen lempeämpi, se näkyy usein myös ihmissuhteissa. Hän ei odota toisten paikkaavan koko ajan hänen arvottomuuden tunnettaan. Hän ei myöskään suostu yhtä helposti suhteisiin, joissa hänen rajansa ohitetaan.
Itsensä rakastaminen ei tee ihmisestä itsekästä. Päinvastoin se voi tehdä hänestä vakaamman, rehellisemmän ja turvallisemman myös muille.
Kun oma arvo ei riipu jatkuvasti ulkopuolisesta hyväksynnästä, rakkaus ei ole enää hätäistä takertumista. Se voi olla rauhallisempaa läsnäoloa.
Itsensä rakastaminen on arjen toistoja
Itsensä rakastaminen ei välttämättä näy suurina julistuksina. Useammin se näkyy pienissä tavoissa, joita ihminen toistaa päivästä toiseen.
Hän kuuntelee itseään. Hän viettää aikaa omassa seurassaan. Hän hyväksyy puutteensa. Hän pysähtyy tarkastelemaan ajatuksiaan. Hän antaa itselleen luvan olla keskeneräinen.
Lopulta itserakkaus ei ole tunne, joka joko on tai ei ole. Se on taito, jota voi harjoitella. Ja mitä useammin ihminen kohtelee itseään arvokkaasti, sitä helpompi hänen on uskoa, että hän todella on arvokas.