Vanhemmilla on valtava vaikutus siihen, millaiseksi ihminen kasvaa. Kun lapsi saa kasvaa ympäristössä, jossa häntä tuetaan, kuunnellaan ja hyväksytään sellaisena kuin hän on, kehittyy yleensä terve itsetunto ja luottamus omiin kykyihin.

Jos taas lapsuus vietetään kodissa, jossa kritiikki on jatkuvaa ja hyväksyntä ehdollista, vaikutukset eivät katoa aikuisuuden kynnyksellä. Ne näkyvät usein hienovaraisina tapoina, ajatusmalleina ja käyttäytymisenä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Jos tunnistat itsessäsi seuraavat piirteet, on mahdollista, että kasvoit perheessä, jossa vanhempien suhtautuminen oli ylikriittistä ja tuomitsevaa.

1. Tunteiden ilmaiseminen tuntuu vaikealta

Tuomitsevassa kodissa kasvaneelle lapselle tunteiden näyttäminen ei ollut turvallista. Haavoittuvuutta ei palkittu, vaan se saatettiin sivuuttaa tai mitätöidä.

Aikuisena tämä näkyy vaikeutena sanoittaa omia tunteita tai pelkona siitä, ettei tule ymmärretyksi. Tunneilmaisu voi tuntua riskiltä, ei mahdollisuudelta.

2. Olet perfektionisti

Ylikriittiset vanhemmat opettavat usein, että rakkaus ansaitaan suoritusten kautta. Kiitosta saa vain täydellisistä arvosanoista, virheettömistä esityksistä ja moitteettomasta käytöksestä.

Aikuisena tämä voi muuttua uuvuttavaksi perfektionismiksi, jossa mikään ei tunnu koskaan riittävän, edes omat saavutukset.

3. Kehut tuntuvat epämukavilta

Jos lapsuudessa kuuli enemmän kritiikkiä kuin kehuja, positiivinen palaute voi tuntua vieraalta tai jopa epäuskottavalta.

Aikuisena kehu saattaa herättää epäilyä tai noloutta sen sijaan, että se vahvistaisi itsetuntoa.

4. Uusien asioiden kokeileminen arveluttaa

Kun pienistäkin virheistä rangaistiin tai huomautettiin, lapsi oppi välttelemään riskejä.

Aikuisena tämä näkyy varovaisuutena, haluttomuutena kokeilla uutta ja pelkona epäonnistua - ei siksi, ettei kykyjä olisi, vaan siksi että virheet tuntuvat liian uhkaavilta.

5. Puhut itsellesi ankarasti

Moni huomaa, että sisäinen puhe muistuttaa vanhempien ääntä lapsuudesta. Sisäinen kriitikko on armoton ja vähättelevä.

Itsemyötätunnon puute on usein suoraa jatkumoa kodista, jossa lempeyttä ei opetettu.

6. Käytät huumoria suojakilpenä

Sarkasmi ja itseironinen huumori voivat toimia puolustusmekanismina. Ne estävät muita pääsemästä liian lähelle ja paljastamasta haavoittuvuutta.

Vaikka huumori voi olla voimavara, jatkuvasti käytettynä se ylläpitää etäisyyttä itseensä ja muihin.

7. Kiintymyssuhteet tuntuvat turvattomilta

Lapsuus, jossa hyväksyntä oli ehdollista, voi johtaa turvattomaan kiintymystyyliin.

Aikuisena tämä näkyy epävarmuutena ihmissuhteissa, pelkona hylkäämisestä tai jatkuvana riittämättömyyden tunteena.

8. Epäilet päätöksiäsi jatkuvasti

Jos lapsena oppi, ettei omiin valintoihin voi luottaa, päätöksenteko voi tuntua aikuisena raskaalta ja ahdistavalta.

Jopa pienet päätökset saattavat herättää epävarmuutta ja loputonta vatvomista.

9. Et pyydä apua

Avun pyytäminen saatettiin nähdä heikkoutena tai laiskuutena. Siksi moni oppi pärjäämään yksin, hinnalla millä hyvänsä.

Aikuisena tämä voi johtaa uupumukseen ja yksinäisyyteen, vaikka ympärillä olisi tukea tarjolla.

10. Vetäydyt helposti muista

Pelko arvostelusta voi johtaa eristäytymiseen. Vetäytyminen tuntuu turvallisemmalta kuin riski tulla tuomituksi.

Valitettavasti tämä suojaava strategia lisää usein yksinäisyyttä.

11. Kaipaat jatkuvasti hyväksyntää

Jos rakkaus piti ansaita lapsena, aikuisena hyväksyntä tuntuu elintärkeältä.

Miellyttämisen tarve, rajojen asettamisen vaikeus ja syyllisyys omista tarpeista ovat yleisiä seurauksia.

Ei määritä loppuelämää

Tuomitsevassa perheessä kasvaminen jättää jälkensä, mutta se ei määritä loppuelämää. Näiden tapojen tunnistaminen on usein ensimmäinen askel kohti muutosta.

Kun oppii erottamaan menneisyyden äänet omasta todellisesta minästä, syntyy tilaa itsemyötätunnolle, terveemmille ihmissuhteille ja aidommalle elämälle.