
Miksi joku pysyy suhteessa, joka satuttaa?
The Mind’s Journal tuo esiin kuusi yleistä mutta usein piilotettua syytä, miksi ihmiset takertuvat huonoihin parisuhteisiin – jopa silloin, kun ne ovat selvästi vahingollisia.
Tässä artikkelissa syvennymme niihin epätoivoisiin selityksiin, joita ihmiset antavat jatkaakseen sitä, mikä olisi parempi päästää jo irti.
1. Yksinäisyyden pelko
Moni mieluummin sietää huonoa seuraa kuin ei seuraa ollenkaan. Yksinäisyyden aiheuttama tyhjyys voi vääristää todellisuutta niin, että jopa väkivaltainen tai välinpitämätön kumppani tuntuu paremmalta kuin yksinolo.
Tuttuus voi lohduttaa, vaikka suhde olisi emotionaalisesti kuollut. Kyse ei ole rakkaudesta – vaan pelosta jäädä tyhjän päälle.
2. Matala itsetunto
Kun ihminen ei usko olevansa parempaa arvoinen, hän hyväksyy murusia. Matala itsetunto saa uskomaan, että on kiitollisuudenvelassa siitä, että joku ylipäätään "sietää" sinua.
Mutta kuten tutkimukset osoittavat, suhteen hylkääminen voi olla ensimmäinen askel itsetunnon uudelleenrakennukseen.
3. Riippuvuus toisesta
Riippuvainen mittaa arvonsa toisen hyväksynnällä. Hän ei enää tiedä, kuka on ilman toista, ja pelkää kadottavansa itsensä, jos suhde päättyy.
Tällöin suhteen lopettaminen tuntuu eksistentiaaliselta kriisiltä, vaikka se olisi henkisesti oikea ratkaisu.
4. Tuttuus ja pelko epävarmuudesta
”Paha tuttu parempi kuin hyvä tuntematon” on ajatusmalli, joka pitää monet kiinni surkeissa suhteissa. Pelko siitä, että uusi suhde voisi olla vielä huonompi, estää lähtemästä nykyisestä.
Vaikka arki olisi tyhjää ja kivuliasta, se on tuttua – ja tuttu tuntuu turvalliselta.
5. Hylätyksi tulemisen ja epäonnistumisen pelko
Moni ei kestä ajatusta epäonnistumisesta – tai siitä, että joutuu selittämään eroa muille. He kokevat epäonnistuneensa ihmisinä, eivät vain parisuhteessa.
Tämä pelko saa yrittämään uudelleen ja uudelleen – silloinkin kun mikään ei oikeasti muutu.
6. Aiemman panostuksen puolustaminen
”Olen käyttänyt tähän liikaa aikaa luopuakseni nyt.” Tämä ajatus vangitsee ihmisiä huonoihin suhteisiin. Kun suhde on vienyt vuosia, sen menettäminen tuntuu siltä kuin oma elämä mitätöityisi.
Psykologisesti tätä kutsutaan ”sunk cost fallacyksi” – aiemmat panostukset sumentavat päätöksenteon. Mutta todellisuudessa huonoa ei kannata jatkaa vain siksi, että sitä on kestänyt pitkään.
Kun suhde on kuollut, sen voi – ja kannattaa – päättää
The Mind’s Journal muistuttaa, että monella on vahva taipumus pitää kiinni siitä, mikä on jo mennyt. Mutta kuollut suhde ei herää eloon toistamalla samoja kaavoja.
Negatiivinen ilmapiiri, empatian puute, jatkuvat riidat ja alistaminen eivät ole ”vaihe” – ne ovat merkkejä siitä, että on aika lähteä. Mitä nopeammin lähdet, sitä nopeammin voit alkaa rakentaa jotain aidosti parempaa.