Teini-ikäisen riitelystä ei kannata välttämättä huolestua. Riidat teini-ikäisen kanssa voivat tuntua raskailta, mutta se on normaalia. Se miten riidat hoitaa, auttaa teiniä aikuisuudessa [lähde].
Jotkin tutkimukset osoittavat, että konfliktien määrä lasten kanssa saattaa jopa vähentyä, kun he tulevat teini-ikään. Niiden intensiteetti kuitenkin kasvaa.
Teini-ikäisen riitely on yleensä tervettä, ja osa heidän kehittymistään kasvamisessa aikuiseksi. Teini-iässä logiikasta ja päättelystä vastaavat aivojen alueet ovat saaneet lisäpotkua, joka saa teinit kokeilemaan näitä uusia taitoja.
Lasten kehityksen asiantuntijan Lisa Damourin mukaan teinien tehtävä on myös löytää itsenäisyytensä, ja tämä ilmenee siten, ettei vanhempien kanssa olla aina samalla aaltopituudella.
Vanhempana kannattaa tietää, miten ja milloin riitoihin kannattaa osallistua, ja konflikteja voi myös pyrkiä pitämään rakentavina. Tuhoisia toimintamalleja kannattaa välttää. Teinin sanomisissa voi olla myös joskus oikeasti järkeä, joka kannattaa huomioida.
Damourin kokemuksen mukaan teinin kritiikin hylkääminen tai vanhemman nostaminen jalustelle pelkästään siksi, että on vanhempi, eivät ole hyviä strategioita. Vanhemman "koska minä sanoin niin" -tokaisusta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Omat syyt kannattaa perustella teinille, sekä myös kuunnella heidän perustelunsa. Näin teini kokee, että heidän tunteillaan ja mielipiteillään on väliä, joka puolestaan rakentaa suhdetta parempaan suuntaan.
Hyökkäystyylinen teini saattaa haluta konfliktin aikaiseksi, mutta hyökkäävää teiniä ei kannata palkita.
- Jos teini aloittaa riidan hyökkäämällä, juuri silloin vanhemman pitäisi luultavasti sanoa: 'Katsos, emme ole samaa mieltä, mutta uskon pystyvämme selvittämään tämän, mutta silloin ei, jos aiot puhua minulle näin, Damour valistaa.
Tämän jälkeen tulisi pitää tauko ja kokeilla asian selvittämistä uudelleen, jos keskustelu on sivistynyttä.
Vetäytyvältä teiniltä puolestaan tulisi kysyä, mikä saisi hänet tuntemaan, että asiasta voi keskustella. Myöntyväinen tai alistuva teinikin on olemassa, ja se voi joskus olla merkki siitä, että jokin on vialla. Damour huolestuisi, jos teinin ja vanhemman välillä ei ole lainkaan kitkaa.
Damour vielä sanoo, että vanhemman tehtävä ei ole olla teini-ikäisen kaveri, eikä heidän tehtävänsä ole ihailla vanhempaa. Teiniltä täytyy pystyä pyytämään myös anteeksi, jos hän on sen ansainnut.