Vammaisten ihmisten saamissa palveluissa on suuria eroja asuinpaikasta riippuen. Vammaispalveluita myös evätään ilman perusteita. Invalidiliitto edellyttää, että kunnissa varmistetaan vammaispalvelulain oikea tulkinta ja vammaispalveluiden riittävä resurssointi. Kunnilla on suuri vastuu vammaisten ihmisten hyvinvoinnista.

Invalidiliiton saamien tietojen mukaan joissakin kunnissa on tehty lainvastaisia päätöksiä ja päätösten tekeminen kestää usein aivan liian kauan. Kielteisestä päätöksestä saatetaan kertoa puhelimitse, vaikka vammaisella ihmisellä on aina oikeus saada hakemukseensa kirjallinen päätös perusteluineen. Myös vammaisten palveluista vastaavia kuntien sosiaalityöntekijöitä on ollut vaikea tavoittaa.

Invalidiliittoon on viestitetty monenlaisista henkilökohtaiseen apuun liittyvistä ongelmista: henkilökohtainen avustaja on pahoinpidellyt vammaista ihmistä ja vammainen ihminen on pakotettu toimimaan avustajansa työnantajana. Henkilökohtaisen avun myöntämisperusteissa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, mitkä eivät vastaa lakia. Esiin on tullut tapauksia, joissa henkilökohtaisen avun tunteja on vähennetty kunnan yksipuolisella päätöksellä, vaikka vammaisen ihmisen olosuhteet eivät ole muuttuneet.

Henkilökohtainen apu on toisen ihmisen antamaa välttämätöntä apua sellaisissa tavallisen elämän asioissa, joita vaikeavammainen ihminen ei pysty kokonaan tai osittain itse vamman tai sairauden vuoksi tekemään.

- Jo yksikin tapaus, jossa vammainen ihminen ei ole saanut tarvitsemaansa palvelua, on liikaa. Tilanne on monin paikoin hälyttävä ja vaikeuttaa vaikeimmin vammaisten ihmisten elämää. Vaikeus saada arjessa toimimisessa tarvittavia välttämättömiä tukipalveluja asettaa vammaiset ihmiset eriarvoiseen asemaan, Invalidiliton lakimies Elina Nieminen sanoo.

Syitä vammaisten palveluiden epäkohtiin on useita: kuntien vammaispalveluiden työvoimapula, työntekijöiden vaihtuvuus sekä lainsäädäntö, joka antaa viranomaiselle laajan harkintavallan ratkaista yksittäisen asiakkaan palvelun toteuttaminen. Jotkut kunnat eivät myöskään varaa palvelujen toteuttamiseen riittävästi rahaa, vaan tekevät alimitoitettuja budjetteja. Koska monet vammaispalvelut ovat subjektiivisia oikeuksia, ne on pystyttävä rahoittamaan kaikissa tilanteissa. Kuntia velvoittavat kuitenkin niin vammaispalvelulaki kuin YK:n vammaissopimus.

Ratkaisuja tarvitaan

Vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva lainsäädäntö on Suomessa suhteellisen hyvällä tasolla, mutta puutteita on lakien soveltamisessa ja toteuttamisessa eri kunnissa. Vammaispalvelulainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan ja Invalidiliitto onkin nostanut siihen liittyen esiin ongelmia ja esittänyt ratkaisuja vammaispalvelujen saatavuuteen ja järjestelmään.

Sillä aikaa, kun uusi vammaispalvelulaki on tekeillä, voimassa olevaa lakia tulee soveltaa yhdenvertaisesti samankaltaisissa tapauksissa eri puolilla Suomea. Kuntien on varmistettava vammaispalvelulain oikea tulkinta ja vammaispalveluiden riittävä resurssointi. Kunnilla on suuri vastuu vammaisten ihmisten hyvinvoinnista.

Vammaispalveluiden toteuttamisesta vastaavat pääosin kunnat. Erilaisia palveluita ovat esimerkiksi apuvälinepalvelut, henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut ja kuntoutus.