Neljä vuotta ehti vierähtää 22-pistepirkon edellisestä levystä, elektronisen äänimaailman omaavasta levystä
Rally of Lovesta. Nyt uudella levyllä esiin asteleva kolmikko ei nysvääkään enää tietokoneiden ja
koskettimien takana. Uusi 22-pistepirkko on jälleen rock!
Katselin 22-pistepirkon keikan huhtikuussa
Oulun 45 Specialissa ja jutustelin yhtyeen kanssa muun muassa uudesta levystä.
Keikalla tosiaankin on vain ydintrio perinteisten kitaran, basson ja rumpujen kera.
Langattomasta bassosta ja triona soittamisen ilosta, Asko hyppii keikalla
milloin missäkin PA-kamojen päällä. Yhtye heitti muutenkin todella
maanläheisen ja rauhallisen keikan. Väläyksittäin yhtye yltyi kuitenkin
rokkaamaan todella rankallakin kädellä. Elektrolevyjenkin parhaat
palat oli sovitettu bändisoittomuotoon. Ja esimerkiksi
Birdy –kappale esitettiin akustisena äärimmäisen hitaana ja hiljaisena versiona. Bändillä on pokkaa!
- Juu, todellakin meillä on pokkaa. Me tehdään mitä me halutaan.
Ja tää tuntuu nyt hyvältä, kertoo Asko innoissaan.
Levylle Ruotsin henkeä
Pistepirkkojen edellinen levy tehtiin ruotsalaisen Tambourgine studiosin suojissa.
Kyseisen studion väki on esimerkiksi The Cardigansin soundin takana.
Tällä kertaa yhteistyökumppani löytyi muualta. Yhtye kävi tekemässä uuden
levyn ruotsissa The Soundtrack of Our Livesin basistin Kalle Gustafssonin tuottamana.
Gustafsson on tuottanut ennen muunmuassa Silverbullitia ja Division of Laura Leetä.
- Toivottavasti siellä Ruotsissa levylle tarttu sellast henkee,
ettei koko ajan manaa sitä perkelettä apuun, vaan auttaa ennemminkin hyvällä tunnelmalla ja yhteistyöllä sitä juttua, juttelee Asko.
Haastattelussa mainitsi ilmeisesti PK, että TSOOL on yhtyeen mielestä liian äijärokkia.
- En mä oo ainakaan sanonu niin, mää on fani,
julistaa Asko. Must ne tekee kivaa musiikkia. Ehkä PK sanonut noin. Sovitaan
et se on PK, ku se ei oo paikalla. Must soon mahtava!
Elevenin aikaan yhtye kuunteli Primal Screamin Vanishing Point levyä.
Aiemmassa haastattelussa jäsenet olivat hieman eri mieltä siitä, että onko se vaikuttanut tuon levyn henkeen.
- Mut ku mä oon Primal Scream faniki, Asko nauraa. Meidän jotkut
kappaleet oli menossa tosi häiriintyneeseen ja sekavaan suuntaan. Lisättiin niihin lisää kamaa.
Ja ajateltiin miksauksessakin tehdä siitä sellanen tosi ihmeellinen soppa. Primal Screamit
ehti tehdä sen ensin. Sit me mentiinkin tavallaan folkimpaan suuntaan. Olis ollu nolo matkii
niitä, ku ne on must niin mukavii ja hieno bändi.
Vaikutteita 80 vuoden takaa
Uutta levyä tehdessään Pistepirkko kunnteli 20-30-luvun amerikkalaista folk-musiikkia sekä mustien,
että valkoisten tekemänä. Yhtye toivoi saavansa siitä omaan musiikkiinsa jotain voimakasta yksinkertaista henkeä.
Asko oli toimittanut Espelle ja PK:lle kuuden cd:n boksit tätä amerikkalaista kansanperinnemusiikkia.
Ainakin Espe oli jossain sävellystyönvaiheessa huomannut omassa työssään vaikutteita tuosta musiikista.
- PK kuunteli Rod Stewart and The Small Faces boksia, muistelee Asko. Se oli tosi innoissaan siitä.
Ja me kerran sanottiinkin, et toi riffi on hei suoraan Rod Stewartilta. Miks sä tuputat sitä tänne?
22-Pistepirkko esiintyi jokin aika sitten Yhdysvaltain suurimmassa musiikki- ja
media-alan tapahtumassa South by Southwestissä. Showcase-keikan Amerikoissa
heitti suomalaisista myös Husky Rescue, Laika and The Cosmonauts,
Apocalyptica, The Latebirds sekä Nieminen ja Litmanen.
Askon mukaan tuolla keikalla kamat reistasivat, mutta esiintyminen oli riittävän hyvä.
Ihmisille kävi selväksi, mistä on kyse. Yhtye sai keikan kautta kovasti huomiota ja kehuja kaikui jälkeenpäinkin.
Laulujen kieli ja sanoitukset
Yhtye ei pidä mahdottomana suomenkielisen materiaalin levyttämisestä,
vaikkei sitä välittömissä suunnitelmissa olekaan. Kelkkaahan yhtye on omastakin mielestään kääntänyt jo niin monta kertaa.
- Jos tulee semmosia runoja, jotka on niin hyviä, et ne tekee mieli tehdä suomeksi.
Jos mä nyt mietin sitä asiaa, niin must olis kiva tehdä suomenkielinen levy, analysoi Asko. Se on helppoo.
Meillä on oma studio, niin voi tehdä vaikka minkälaisia levyjä. Myös ranskaksi olisi tosi hienoa tehdä musiikkia.
Barebone Nest –levyn viimesessä biisissä marseljeesia tapaillaan, metelin ja häröilyn seassa. Missä Pistepirkoilla silloin viirasikaan?
- Siihen aikaan oli tapetilla, että Antarktis on viimenen paikka
mis ihmiset ei oo ja se myytäs kans ja paloteltas. Me haluttiin tehdä soundtrack siitä. Se pisti vituttaan mua,
et miksi joka paikkaan täytyy mennä. Se oli semmosta tuskaa, mitä ajatteli siitä. Se ei oo reiluu, et joka paikkaan ihmiset menee, paahtaa Asko
22-Pistepirkko kokee olleensa tuolloin piirun verran ahdistuneempi kuin nyt. Uuden levyn sanoitukset
ovat kuitenkin menneet hieman synkempään suuntaan. Osa bändin kavereista on kuollut tai eronnut tai
seonnut. Matkan varrella koetut tarinat tarttuvat musiikkiin. Espe kuitenkin pitää joitain uusia biisejä
superhauskoina ja positiivisina. Esimerkiksi I got burnedin ja Stayn tarinat ovat Espen mielestä
lähinnä huvittavia. Hän kokee 22-pistepirkon musiikissa olevan synkkyyden lisäksi myös paljon huumoria.
Musaa läppärillä ja kitaralla
Kappaleet syntyvät Pistepirkoilla kovan työ tuloksena. Joskus kitaraa pitää rämpytellä kauankin, että
jotain syntyy. Toisinaan ne tulee helpommin. Uudella levyllä 22-Pistepirkoilla
oli uutena yhteistyökumppanina Jussi Niemelä. Neljännen pyörän mukaantulo
oli yhtyeen omasta mielestä piristysruiske orkesterille.
- Jos on biisin idea, niin lähettää vain sähköpostia,
että se biisi kertos tämmösestä ja tässä olis muutamia avainfraaseja.
Tee versio! Sit se tekee version. Sitä taas sitten porukassa muunnellaan.
Se on mun mielestä tän uuden Pistepirkon avainjuttu. Et
meistä on kivaa ku meillä on työkavereita. Muitaki ku me kolme, joitten kanssa on mukava tehdä musiikkia ja kaikkii asioita, kuvailee Asko.
Pari edellistä levyä olivat aika elektroa. Biisintekovaiheessa oli silloin hieman erilaista. Kaikilla jäsenillä oli tietokoneet
ja musiikkiohjelmat niihin. Niillä sitten jokainen tykönään väänsi luuppeja.
Kolmikon mielestä se oli haastavaa ja hienoa opetta tekemään musiikkia sillä tavoin.
Päätökset uuden levyn tyylistä nousivat ahkeran keikkailun kautta. Yhtye huomasi,
että kolmestaan on helvetin kiva soittaa. Siis vaihteeksi kivempaa kuin
nysvätä tietokoneen kanssa. Nysvääminen ei yhtyeeltä ole kuitenkaan
jäänyt mihinkään, mutta tästä levystä haluttiin tehdä trio-levy.
Julkaisujen kannalla
The Others –coverprojekti on toiminut Pistepirkkojen terapia-proggiksena.
Kolmikko pääsi soittamaan kaasuja pihalle. Yhtye lainasi siitä hyvät osat – helppouden ja yksinkertaisuuden Pistepirkkoon.
- Ainaki Othersin jätkät vouhottaa, et niillä on paremmat biisit, mut en tiiä, vitsailee Espe.
The Others julkaisee sarjan EP:itä. Eli niille tehdään lainabiisejä. Kolmikko aloitti jo niiden tekemisen, mutta Pistepirkko-kiireet painoivat
nyt päälle. Kappaleita nauhoitettiin samaan aikaan studiossa kuin Pistepirkko-levyä. The Others-materiaalin annetaan kuitenkin hautua
jonkin aikaa ennen julkaisua, että nähdään miten ne kestävät aikaa.
- Mä ainakin toivon, että me tehdään monta erilaista levyä – myös niitä Others levyjä.
Must ois kiva jos PK tekis soololevyn ja kiva jos Espekin tekis jotain ihan omituista. Koska kaikilla meillä on vielä tosi hienoja,
vielä hyödentämättömiä kykyjä. Koska meillä on oma levy-yhtiö ja omat kamat, niin se ei oo muuta ku aletaan tekeen. Mä oon
julkaisujen kannalla.
Eräs tanskalainen bändi pyysi myös Espeä laulusolistiksi levylleen. Sanoja ei ollut. Espelle annettiin vapaat kädet tehdä
sanat ja laulut suomeksi, englanniksi tai vaikka serbo-kroatiaksi, jos niin haluaa.
Projekti on kuitenkin vielä kesken. PK aikoo myös
aloittaa tekemään soolokeikkoja ja ehkä soololevyä. Askolla on
suunnitelmissa omaa julkaisuaan tyttöystävänsä kanssa. Projektia riittää.
Elektroskenestä uusia tuulia
Eleven ja Rally of Love toi yhtyeelle uusia kuulijoita erityyppisestä skenestä. Pistepirkot toivovat, ettei nämä fanit kaikkoaisi, vaikka tyyli muuttuukin.
Musiikki on bändin mielestä samaa on siinä koneita tai ei.
- Me tutustuttiin tosi mukaviin tyyppeihin sillon, kun me alettiin elektron kans sähläämään.
Sellasiin joilla on omii kotistudioita ja elektrobändejä. Kuten Black Audion kaverit, Legopistoolin kaverit ja Chainsmoker oli siihen aikaan elektroa.
Päästiin mukaan semmoseen niinku genreen, jossa oli nuorempia jätkiä,
joilla oli tosi virkistävä tapa nähdä musiikintekoprosessi. Ja Jori Hulkkonen oli tosi kiva hemmo. Se teki meille I’m a moon around you kappaleen.
Se on meistä hieno muusikko, kertoo Asko.
Jimi Tenor teki 22-Pistepirkolle dub-tyylisen miksauksen Birdy-biisistä.
Askon mielestä jonkun pitäisi tuottaa Tenorin levyjä hieman pidemmälle. Jimi Tenor on Pistepirkkoista kuitenkin neron kirjoissa kulkeva ihminen.
22-Pistepirkko oli aiemmin julkikuvaltaan aika sulkeutuneen oloinen yhtye.
- Mä olin skitso. Mä olin vitun vaikee nuorempana. Nyt mä oon paljon helpompi.
En oo samanlainen kun nuorena, muistelee Asko.
- Mä taas oon kokenu tuon julkisuuden aina sen verran pieniluonteiseksi, ettei se oo
mua vaivannu. Eikä mua häiritte se, että somerolaiset tulee ja sanoo et ”hei, sä olit televisiossa eilen”.
Enemmän siitä mun tyttöystävä ottaa skitsoo. Mua ei häiritte.
- Mä oon utajärveläinen, mut mä asun Helsingissä. Must Helsinki on
aivan mahtava. Mä tykkään siitä enempi ja enempi. Oon tutustunu sielä enempi ihmisiin.
Siitä tulee mun kotikaupunki kiihtyvällä vauhdilla. Punavuori on must mahtava, hehkuttaa Asko.
- Aikanaan kerrottiin olevamme Muhokselta. Me kiusattiin utajärveläisii. Paitsi Espehän on Muhokselta. Me oltiin nuivii
utajärveläisii kohtaan. Meistä tuntu, ettei ne arvostanu meidän bändii ja aateltiin et pistetäänkö vähäks aikaa tommonen vinoilu päälle. Hehehehehehe.
Sami Sankilampi 23.05.2005