Marusha

Haastattelussa Entropyn 1.11. VR Makasiineilla järjestettävän 10-vuotistapahtuman pääesiintyjäksi saapuva legendaarinen berliiniläisteknotähti Marusha.

Edellisestä Suomen-vierailustasi on aikaa jo melkein seitsemän vuotta. Miten tämä aika on vaikuttanut sinuun DJ:nä ja tuottajana?
Valitettavasti asia on näin! Tästä huolimatta puhun Suomesta usein, sillä joka kerta siellä käydessäni olen viihtynyt todella hyvin paikallisten klubbaajien keskuudessa. Olen määrätietoisesti pyrkinyt kehittymään, kuten aina. Pyrin olemaan aito ja rehellinen DJ-settieni, radio-ohjelmani ja oman tuottamani musiikin suhteen. Kuten suurin osa ihmisistä, jotka ovat kuulleet minun soittavan tietävät, soitan kaikkea musaa mistä pidän: Rullaavaa teknoa, elektroa, breakbeatia ja - viimeisenä, muttei vähäisimpänä - drum & bassia. Joudun myöntämään, että kuluneiden seitsemän vuoden aikana olen soittanut myös pelkkää rumpubassoa sisältäviä settejä junkkabileissä. Mielenkiintoni drum & bassia kohtaan kehittyi DJ-urani alussa: Aloitin breakbeatilla vuonna 1991. Tämän jälkeen tulin mukaan teknoskeneen. Minulla on siis aina ollut yhteydet rikottujen biittien skeneen ja olen soitellut näissä bileissä aika ajoin, koskaan unohtamatta juuriani. Kasvaessani breakbeat-kulttuurin parissa saavutin samaan aikaan melkoista suosiota teknoskenessä. En siis koskaan kadottanut kytköksiäni ja nykyään minua buukataan drum & bass -bileisiin jopa aiempaa enemmän.

Nimesi kytkeytyy lukuisiin tyylilajeihin aina housesta teknoon, breakbeatista elektroon ja niin edelleen. Onko joku tyylilaji, joka on ylitse muiden?
Minulle on ollut ja on edelleen erittäin tärkeää, että kappaleet joita soitan ja kuuntelen ovat sanomaltaan aitoja ja laadukkaita. Oli kyse sitten teknosta, elektrosta, breakbeatista tai rumpubassosta. Tarkoitan tällä siis sitä, että valitsemieni levyjen täytyy edustaa ajan henkeä ja klubikultuuria. En ole koskaan tykännyt mitäänsanomattomasta musiikista, tyyliin pilipalitrance. Tyylilaji, josta pidän eniten on edelleen drum & bass. DJ:nä minulla on velvollisuuteni yleisöä kohtaan ja niin kauan kuin jatkan soittamista, pääsen soittamaan yleisölle laadukasta musiikkia. Se on minulle ilo ja kunnia. Pidän todella paljon rumpubassosta, mielestäni se on aina ollut mielettömän energinen tyylilaji. Mikään muu ei ole samaan aikaan yhtä omalaatuista ja sairasta.. hehe. Jäin siihen koukkuun kymmenen vuotta sitten ja kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole vieläkään kyllästynyt, joten musiikin täytyy olla todella erikoista!

Uusimmat singlesi on julkaistu pienen, osittain omistamasi levy-yhtiön kautta. Mihin jäi maineikas Low-Spirit -levy-yhtiö?
Asiat muuttuvat ajan mittaan, myös tyylini muuttui. Kymmenvuotisen levytyssopimuksen jälkeen koin, että minun on aika kokeilla jotain uutta. Tätä nykyä omistan kahden ystäväni kanssa oman levymerkkimme nimeltään Ping Pong Productions, jonka kautta julkaisemme kaiken haluamamme.

Uusi albumisi on nimeltään "Off Beat" (suom. epätavallinen). Millaisia musiikillisia vaikutteita levyltä on lupa odottaa - ja tietty, milloin levy tulee kauppoihin?
Tekemistäni albumeista "Off Beat" on suosikkini. Tämä siksi, että ensimmäistä kertaa eläessäni olen tuottanut albumin, joka koostuu offbeat-perkussioista. Albumilta löytyy elektro-, breakbeat- ja drum & bass -vaikutteita. Käytin omaa ääntäni monella tapaa läpi koko levyn: Laulua, puhetta ja - nyt ensimmäistä kertaa - kaksi biisiä, joissa on saksankielinen sanoitus. Olen todella tyytyväinen tähän julkaisuun, josta muodostui hohdokas, nykyhetkeä ja vuoden 2003 musiikillista visiotani kuuvaava albumi. Levyn läpi kulkeva tunnelma muuttuu rennosta seksikkääseen ja energiseen sekä oveliin ääniin ja biitteihin. Jokainen biisi on oma yksilönsä. Tuskin maltan odottaa levyn julkaisua, joka tapahtuu nyt marraskuussa 2003! Toivottavasti pidätte levystä yhtä paljon kuin minä.

Radio-ohjelmasi 'Rave Satellite' on ollut Fritz-radioaseman ohjelmistossa jo kymmenisen vuotta. Mitkä tekijät onnistuvat edelleenkin tekemään lähetyksestä mielenkiintoisen ja freesin?
Avaintekijät ovat ehdottomasti rakkaus ja addiktio elektronista musiikkia kohtaan. Kuluneiden vuosien ajan olen aina pyrkinyt kouluttamaan yleisöäni uusilla levyvalinnoilla; koen että minulla on asian suhteen suuri vastuu kuuntelijoitani kohtaan. Missään lähetyksessä ei olla soitettu samaa musiikkia. Olen soittanut kaikkea teknosta hardcoreen, gabberiin, acidiin, breakbeatiin, houseen ja drum & bassiin - esittäjinään sekä tunnetut artistit, että lahjakkaat, mutta vähemmän nimekkäät DJ:t. 'Kouluttamiskonseptiini' on jo vuosien ajan sisältynyt tavoite saada ihmiset kuulemaan hyvää musiikkiselektiota ja kappaleita, jotka kuvastavat nykyhetkeä ja tietenkin elämää klubeilla! 100-prosenttisesti listakamavapaata musiikkia valikoituna hyvällä maulla. Tällä tapaa voi tavallaan suojata elektronista musiikkia ja saada ihmiset näkemään ero mitäänsanomattoman ja hyvän musan välillä.

Sinua on nimitetty niin "teknon kuningattareksi" kuin myös erääksi vaikutusvaltaisimmista DJ:stä kuluneen vuosikymmenen ajalta. Millaisena koet roolisi suunnannäyttäjänä, muutoin lähestulkoon kokonaan miesten hallinnoimalla alalla?
Tapanani ei koskaan ole ollut mieltää työtäni ja esiintymisiäni kilpailuksi muiden kanssa, oli kyse sitten miehistä tai naisista. Minulle on tärkeää mennä eteenpäin ja tuoda esille omaa itseäni - on olemassa vain yksi Marusha. Pitivät ihmiset siitä sitten tai eivät, voin olla vain oma itseni mitä tulee taitoihini, musiikkimakuuni, tyyliini ja virheisiini. En koskaan ole pyrkinyt jäljittelemään ketään. Monet yrittävät seurata polkua jonka olen kulkenut: helppoa se ei ole, mutta riittävällä määrätietoisuudella saattaa onnistua.

Soitat Entropyn 10-vuotistapahtumassa 1.11. jopa 3,5 tuntia pitkän setin. Sopiiko tyylillisesti odottaa aikamatkaa menneisyyteen - vai kenties tulevaisuuden biittejä?
Odotan innolla, että pääsen jälleen soittamaan suomalaiselle yleisölle. Noinkin pitkän setin soittaminen on mielenkiintoista, sillä siinä ajassa ehtii kehittää setistä kunnollisen matkan musiikkiin... Ette voi etukäteen tietää mitä tulen soittamaan, mutta odotettavissa on valikoima teknoa, elektroa, breakbeatia, oldskoolia ja, jos ihmiset lämpeävät, myös drum & bassia. Pian koemme, miten vastaaottavaisia ihmiset ovat.

Klassikon asemaan noussut julkaisusi Rave Channel ('91) ja crossover-hitti Somewhere Over the Rainbow ('94) ovat olleet monelle tutustumisväylä teknomusiikkiin. Löytyvätkö nämä levyt levylaukustasi vielä nykyäänkin ja mitä ne merkitsevät sinulle tänä päivänä?
Tottakai ne ovat minulla keikoilla mukana edelleenkin. Niiden soittaminen riippuu mielialasta, ihmisisistä, bileistä. Jos kappaleet toimivat yleisölle ja tietty tunnelma herää, soitan niitä. Aikaansaannokseni ovat minulle kuin oma pieni historiani, johon voin aina halutessani palata.

Entä Marusha Aphrodite Gleiss ja yksityiselämä? Onko sinulla aikaa myös musiikin ulkopuolisille harrastuksille, vai täyttääkö musiikki koko elämäsi?
Musiikki on minulle erittäin tärkeä asia, on vaikea kuvitella elämää ilman sitä. Ehdin kuitenkin tehdä muutakin: Treenaan paljon pysyäkseni kunnossa - se on myös hyvä tapa rentoutua ja kerätä voimia. Rakastan kirjoja, lukeminen pitää mielen virkeänä. Lisäksi teen mielelläni ruokaa ystävilleni.

Millaisia muistoja sinulla on Suomesta? Jos nyt unohdetaan ne porot.
Anis, ehdottomasti anis. Likööri, jota kaikki joivat maistuu siltä. Purukumit ja jäätelö. En ollut koskaan aiemmin kuullut jäätelöstä, joka maistui anikselta. Muistan myös kauniin maan puineen ja järvineen. Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt ilmasto. Suomalainen ilma on niin raitista, että vihreät puut voi haistaa ja kosteuden tuntea kovin tarkasti. Odotan todella innokkaasti paluuta ja olen iloinen, että minut on kutsuttu. Jos taianomainen asia kestää vain hetken, muisto säilyy... Mukavaa nähdä teidät kaikki jälleen, terveiset Berliinistä ja pitäkää huolta itsestänne! Marraskuuhun.

E10V - Ten Years of Entropy -tapahtuma 1.11.2003
www.e10v.com

Entropyn kotisivut
www.entropy.fi

"Teknoyhdistyksen kymmenvuotinen taival" -artikkeli Accesss.orgissa
www.accesss.org/index.php?aid=39

Esa Ojansivu / Entropy 01.10.2003