Kotimaisen Remedy Entertainmentin huippuodotettu Alan Wake -videopeli julkaistiin 14. toukokuuta. Peli on saanut kiitosta mm.
musiikistaan, josta vastaa monesta yhteydestä tuttu Petri "Lowland" Alanko. Otimme yhteyttä mieheen, joka kertoi Findance.comille kuinka projekti sai hänen osaltaan alkunsa.
- Slusnik Luna -mies Nicke Renqvistiä saadaan kyllä syytellä tästä asiasta. Kaveri on töissä Futuremarkilla (joka taas on vähän enemmänkin sidoksissa ollut Remedyyn aiemmin), ja jossakin illanistujaisissa oli Remedy-porukan ja Nicken kesken tullut juttua alkamassa olevasta projektista, ja remedyläiset kyselivät, josko Nicke tuntisi/tietäisi ketään, joka voisi tehdä orkesterimusiikkia ja jonka melodioilla voisi olla mahdollisuus jäädä päähän, ts. ei taidepläjäyksiä. Nicke taisi antaa mun nimen ja numeron silloin jollekulle - ja sitten puhelin soi.
Alanko kuvailee tapausta onnenkantamoiseksi.
- Mutta taas kerran malliesimerkki siitä, että a) kontaktit ovat kaiken a ja o, ja b) kannattaa jokainen, vähäliksainenkin duuni tehdä satanen lasissa. Olin nimittäin jotain satunnaista jatsaillut Nicken ja Nikon (se toinen Slusnik-heppu) kanssa läpi vuosien, ja ilmeisesti mun kontrollifriikkiys oli ollut mieleen tms. No, vakavasti ottaen mä luulen, että mä olin se ainoa tyyppi, jonka Nicke siihen hätään muisti!, Petri vitsailee.
Lowland oli aina halunnut tehdä juuri Waken tyyppisen projektin.
- Luonteeltaan vakavahko, jännäri, psykologisia aspekteja, todellisuuden ja kuvitelman ero hämärä - ja että ei tarttis olla niinku ens viikol valmista. Ja vielä sekin seikka - nörtti kun olen - että sai paukuttaa menemään kaikenmaailman omituisten laitteiden kanssa menemään, käsiä ei sidottu mitenkään muuten paitsi vaskipuhaltimien ja kuorojen osalta (Sakulle terveisiä).
Vahva fiilis alusta saakka
Petri Alanko kuvailee Remedyltä saamaansa alustusta haetusta musiikista jämäkäksi ja yksiselitteiseksi.
- Subjektiivista jännitys/kauhumeininkiä, ei liiemmin elektroniikkaa alkupuolella, vältä torvia ja ylenpalttista hollywoodilaista tunnelmaa. En tiedä onnistuinko viimeisessä, mutta nuo muut kohdat ovat kyllä otettu huomioon. Materiaalimäärä, jonka sain projektin alkupuolella oli typerryttävä: kässärihahmotelmaa, hahmoluonnoksia, valokuvia "paikan päältä", esirendattuja klippejä - plus Lehtisen Sakun pitämä erittäin yksityiskohtainen presentaatio, jossa määriteltiin AW:n kulmakivet perusteellisesti. Jos jokaisen duunin yhteydessä olisi annettu vastaava paketti, olisin välttynyt monelta turhalta säädöltä ja ns. mainostoimistokierroksilta, joissa aloitetaan "tsekkailemaan" versiosta a, edetään b:stä ö:hön ja sieltä takaisin a:han. En muista korjattiinko mitään teemaa tai cuepätkää yhtä kertaa enempää. Olisikohan siellä koko aikana ollut kaksi teemaa, joiden versioissa pääsin d:hen? Toinen asia toki oli pituudeltaan vaihtelevat versiot, joita tarvittiin jonninkin verran cinematic-klippien kehitysvaiheissa: niissä nimittäin päästiin n-kirjaimeen versioiden nimissä.
- Pelin kohdista ei sinällään ollut mainintaa, loppuvaiheessa saatoin saada videota levelin läpipeluusta, jotta tiesin miten pitkä level on ja missä maastossa ja mihin vuorokauden aikaan tapahtumat sijoittuvat. Yleensä noilla läpipeluuvideoilla oli positiivinen vaikutus, scorettaminen oli helppoa kun "näki" mitä teki. Huono puoli niissä oli se, että jumetuin tuntikaupalla tuijottamaan jotain pahisaaltoa, tyyliin "ui vittu ui ui ui nyt tulee turpaan"... no, pääsipä ainakin fiiliksiin.
Petri koki projektissa parhaana antina vahvan fiiliksen, joka oli alusta saakka. Petri tiesi tarkalleen mitä haettiin takaa, joten hän pystyi keskittymään koko ajan olennaiseen.
- Aina jos tunsin - satunnaisesti tosin - että alan lipsua, yleensä soitto Lehtisen Sakulle palautti fiilikset oikeille raiteille. Sakun pohdiskeleva sävy ja jatkuva analysointi oli erittäin suureksi avuksi koko tuon viiden vuoden ajan. Ilman sen miehen verbaaliakrobatiaa ja Stobe Harjun cine-teamin cinematic-klippejä koko homma olisi ollut vähän raskasta. Saku nauratti, Stobe itketti - isoilla fiiliksillä mentiin koko ajan. Hmm, ehkäpä ne, fiilikset, olivat parhaat työkalut Remedyn puolelta duunin tekoon.
Työrauha oli taattu
Alanko kertoo, että ensimmäisen demon ja sitä seuranneiden kahden kuukauden jatkokehittelyn jälkeen hän sai täydellisen työrauhan.
- Tuokin ensidemo oli vähän kiireisempi duuni, joku pelimessuhomma tms., joten ymmärrettävästikin remedyläiset saattoivat hieman stressata mun deadlinekäsityksistäni, mutta kun huomasivat, että Linkedin-sivustollani oleva "not a single deadline missed" piti paikkansa, ilmeisesti syvä tyven ja rauha valtasi mielet myös Olarissa. Luojan kiitos mulle ilmoiteltiin aina ajoissa tulevista deadlineistä, joten munkaan ei tarvinnut pahemmin ruoskia ja suomia itseäni.
- Tasaisin väliajoin pidettiin sync-palavereja, joissa tsekattiin, mitä oli tehty, mitä on työn alla ja mitä tehdään seuraavaksi - ihan normaalia yrityskulttuuria, joka kuuluu ammattimaiseen toimintaan. Mun toiminta oli aika transparenttia Remedyn suuntaan, siirsin aina kaiken valmiiksi saadun suoraan heidän serverilleen, josta jokainen ydinryhmään kuuluva pystyi tsekkaamaan muutokset yms. - etätyötä parhaimmillaan; mähän siis teen tätä himasta käsin... Vähän peräänkuuluttaisin samankaltaista kurinalaisuutta ja johdonmukaisuutta (olkoon se "pro-meininkiä" noin yhdellä sanalla) myös yhtyetoimintaan ja levy-yhtiöihin. Välillä tuntuu siltä, että se satunnainen levy-yhtiön promopirjo tuhoaa monen kuukauden duunin vain siksi, että juuri valmistuneen levyn kansifontti on vähän liian so-last-season ja pimu boostaakin poikaystävänsä kurarokkilevyä radioesittelyissä.
- Loppumiksauksia taisi kuunnella läpi ainakin Saku ja Stobe, ehkä muutkin, mutta noiden kahden palautteeseen uskoin sokeasti. Jos jokin napsahti (ja sitä tapahtui paljon, kiitos Logic 9:n ensimmäisen version, jolla loppumiksaukset tehtiin), tsekkasin failin saman tien kuntoon, kyselemättä. Hmm, tosiaan... "luottamus" on tässä nyt avainsana. Luulen, että koko projektin ajan vallitsi semmoinen harvinainen molemminpuolinen luottamus mun ja Remedyn välillä. Kumpikaan taho ei kyseenalaistanut toisen ratkaisuja, sillä molemmat olivat varmoja siitä, että kummallakin taholla oli se satanen lasissa ja molemmat yrittävät parastaan.
Kotimaiset psykotrillerit haussa
Alan Wake -projekti herätti miehessä intohimon tehdä lisää score-musiikkia.
- Parhaat pätkät ovat vasta tuloillaan, luulen. Mua kyllä kiinnostaisi tehdä paljonkin tuota sorttia, mutta kotimaan markkinat ovat varmastikin hieman saturoituneet ajan saatossa ja samat vakionaamat tekevät vakiomusaa vakiotyypeille, sinne on aika vaikea päästä väliin - enkä ole ollenkaan varma, haluanko lähteä tappelemaan siitä, otetaanko tv-sarjaan katalogimusaa vai sävelletäänkö jotain ihan omaa. Lisäksi nuo budjetti- ja teostokysymykset ovat Suomessa vähän perseestä, sillä moni tuotantofirma haluaisi musan teostovapaana, kertakorvaukselle, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan laadusta.
- Ja monesti tuntuu siltä, että tarjouksia kysytään vain shoppailumielessä, jotta tuottaja voi kävellä kaljoittelukaverinsa pakeille ja julistaa jylisten "nyt löyty semmone jätkä joka tekkee tän tonnilla", johon kaljakaveri mutisee takaisin "no kyl määki sen sitte perkele tonnil teen, tunnin musaa".
- Mutta edelleen: kiinnostaa kyllä. Harmi vaan, että Suomessa ei juurikaan harrasteta hyvällä käsiksellä varustettuja psykotrillereitä, olisivat nimittäin allekirjoittaneen mieleen kovasti.
Grilli tuonut potkua musiikintekoon
Erinäisten tuotantohommien ja Hausmylly-yhtyeen lisäksi Lowland-nimikkeellä julkaistiin kaksi vuotta sitten Classical Trancelations -albumi, jossa trance-klassikoita sovitettiin
klassiseen muotoon. Uuttakin on tulossa.
- Äänikirjasto erään saksalaisen tahon kautta, lähinnä semmoista psykologista kuumotusta ja todella häiriintyneitä maailmoja. Lisäksi Slusnik Luna -tyyppien kanssa PITÄISI vihdoinkin EHKÄ FUNTSIA, josko sitä VOISI HARKITA ihan oikean levyn tekemisen HARKITSEMISEN ALOITTAMISTA.
- Kavereilla tuppaa olemaan paljon muutakin tekemistä, mutta yllättäen mun takapiha ja siellä oleva grilli on alkanut houkuttaa tyyppejä tänne maaseudulle musantekoon. Olis varmaankin pitänyt tehdä aiemmin tuo grillihankinta... jos tässä ikinä rundille päästään niiden kanssa (kuten toivoa sopii), otan grillin bussin persloosteriin messiin. 24 h BBQ!, mies naureskelee.
Antti Niemelä 30.06.2010