Erkko Huhtamäki on yksi kotimaisen
elektronisen chill out -musiikin lupauksista.
Tamperelaismies julkaisi Tokyo Boulevard -projektinsa puitteissa joulukuussa ensimmäisen albuminsa Ponte Dei Sospiri. Aiemmin Huhtamäen nimen pystyi bongaamaan rankempaa
konemusiikkia edustaneesta Dub State -projektista, jonka hän kuitenkin päätti kuopata itselleen epäluontevana.
- Niihin aikoihin, kun viimeistelin vikoja Dub State -biisejä, housen raamit alkoi tuntua kriittisen ahtaalta omien biisien ideoinnin kannalta. Silloin tein tietoisen valinnan olla jatkamatta sellasen musan tekemistä, joka tukahduttaa inspiraation. Tokyo Boulevard -projektilla koitan tavallaan lunastaa niitä menetettyjä vuosia takaisin, joita käytin itselle epäluontevan musiikin tekemiseen.
Alunperin Erkon innostus konemusiikkiin syntyi legendaarisista Synthesizer Greatest -kokoelmista, joita hän löysi kirpputorilta.
- Varsinaisen konemusan tekemisen aloitin vuoden 2001 kieppeillä. Tuottelin pitkään lähinnä melotrancea, josta sittemmin siirryin vähän haussimpaan soundiin siinä toivossa, että biisejä vois tuotella vähän vapaammin. Sitten raja tuli kuitenkin vastaan ja aloin tekeen vaan just sellaista soundia kuin oli tullakseen. Niihin aikoihin kuuntelin paljon erityisesti herra Wendlandin (DJ Orion) From Rural To Urban -miksauksia ja OlliS:n tunnelmallista The River Of Chilliä. Edellämainittujen miksausten tyylinen downtempo vaikutti sopivalta maastolta tuoreelle Tokyo Boulevard -projektille, Huhtamäki kertoo.
Musiikkityylien fuusio
Findance.comin arvostelussa albumia kuvaillaan valoisaksi ja positiiviseksi, mutta se ei ole projektille kuitenkaan itsetarkoitus.
- En ajattele juuri koskaan biisiä aloitellessa, että teenpäs nyt iloista tai vähän melankolisempaa soundia. Kaikki biisit syntyy aina senhetkisen tunnelman mukaan, eli annan musiikin syntyä luonnollisella tavalla. Pidän erittäin paljon vesisateesta ja jopa monia masentavasta syksystä, joten sitä synkempää soundia joutuu ehkä vielä tältä projektilta odotteleen.
Ainakin toiselta projektilta on joka tapauksessa tulossa synkempääkin soundia.
- Pystytettiin tossa just hyvän ystäväni, Jani Rantasen (ex. Incolumis) kanssa yhteinen sivuprojekti, joka saattaa tarjota vähän tummasävyisempää äänimaisemaa TB:n tyylisen soundin rinnalle. Janilla on vahva tech-trance-tausta, joten tuskinpa meidän biisit tulee ainakaan joululauluilta kuulostamaan, Erkko naurahtaa.
Tokyo Boulevardin parissa rauhalliset äänimaailmat voivat kosiskella hyvinkin monenlaista yleisöä.
- Multa on joskus kysytty, pyrinkö tietosesti kalasteleen soundin monipuolisuudella suosiota, mutta siitä ei oo kuitenkaan kyse. Määrittelisin ehkä itse soundini useampien eri musiikkityylien fuusioksi, eli jokainen genre on vuosien saatossa jättäny siihen osaltaan jälkensä. Tähän mennessä saamani palautteen perusteella albumissa on ollu just sen verran erilaisia vivahteita, että se kestää paremmin kuuntelua. Ei siis tarvii välttämättä olla vannoutunu kestorusketuksen värinen ibiza-chillaaja, että siitä voi nauttia.
...mutta nimenomaan dance-kentältä on tullut loistavaa palautetta.
- Yllätyin siitä, miten lämpimän vastaanoton julkaisut on saanut. Kiinnostusta on herännyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tähän mennessä mm. Solarstonelta ja Armin Van Buurenilta on tullut kannatusta, mikä tietenkin tuntuu ihan positiiviselta. Kyllähän noista isoista trance-nimistä muutenkin suurin osa soittelee downtempoa siitä huolimatta, mitä ne soittaa klubeilla, eli chill-out ja klubisoundi elää tavallaan mukavasti symbioosissa. Eiköhän sitä myös allekirjoittaneen tyyliselle soundille löydy jokunen kiinnostunut korvapari tuolta jostain. Veikkaan kuitenkin, ettei esim. Yoji Biomehanika tai Proteus tule heittämään kuminaamio päässä Passing Lightsia kesken hc-settiä, mies naureskelee.
Inspiraatiota Venetsiasta
Siinä missä projektin nimessä on aavistus Japania, niin albumi
taas etenee täydellisesti Venetsian tunnelmissa.
- Sain muutama vuosi sitten Venetsiasta tuodun taulun, jossa esiintyy Paolo Busaton valokuvaama Ponte dei Sospiri (Huokausten silta). Oon pitänyt sitä kotistudioni seinällä suoraan laitteiden ja tietokoneen screenien yläpuolella. Jäin sitten yksi yö katselemaan sitä kuvaa ja soittelin samalla syntikalla Bridge Of Sighsin saksofonin tyylisellä soundilla. Painoin Cubasessa record-nappia ja improvisoin koko biisin. Kun olin saanu kaikki osat nauhoitettua, niin albumin avausraita oli valmis. Biisi ehti kuitenkin olla joitakin päiviä koneella, kunnes sain idean lähtee työstämään suurempaa kokonaisuutta Venetsia-aiheesta. Ponte Dei Sospirista meinasi tulla aluksi vaan 3-5 kappaleen EP, mutta Miika Kuisma sai mut lopulta taivuteltua tekemään kokonaisen albumin, Erkko lähettää terveisiä Singaporeen muuttaneelle konemuusikolle.
Biisien nimet eivät ole vain nimetty Venetsian mukaisesti, vaan hän myös selkeästi haki innoitusta saapasmaasta.
- Tavoitteena oli suunnitella musiikin avulla pieni kuvitteellinen matka kuulijalle. Albumin valmisteluun kuului paljon opiskelua Venetsian nähtävyyksistä ja historiasta. Hain inspiraatiota lähinnä siitä Busaton taulusta ja satojen web-kuvien kautta, ja kun sopiva jatkoidea synty seuraavalle biisille, niin koitin rakentaa soundikokonaisuuden sitä myötäillen. Levyn alussa saavutaan Bridge Of Sighs -biisin myötä huokausten sillalle ja kokonaisuus päättyy hieman haikeasti Leaving Venicen saattelemana.
Subtraxxin julkaisema Ponte Dei Sospiri on nyt saatavilla digitaalisista kaupoista. Keikkoja tamperelaismies ei vielä lupaile.
- Näillä näkymin keikkailua ei ole tiedossa, mutta katsotaan, mitä vuodet tuo tullessaan. Viihdyn muutenkin paremmin studion puolella, eli ainakin uutta materiaalia on tulossa lähitulevaisuudessa!
Antti Niemelä 17.02.2010