Mm. Dallas Superstarsista ja Moovonista aiemmin tunnettu Heikki Liimatainen otti muutama vuosi sitten käyttöönsä aliaksen Heikki L ja suuntasi house-musiikin maailmaan. Nyt mies esittelee Selected Worx -tupla-albumilla,
mitä hän on viime vuosina saanut aikaiseksi.
Tapasin miehen Jyväskylässä, jonne hän oli saapunut heittämään dj-keikan yhdessä MC:nä toimineen Chris Sandersin kanssa.
- Selected Worx on showcase siitä, mitä olen tehnyt sen jälkeen, kun kaksi ja puoli vuotta sitten otin
Heikki L -nimen käyttöön. Olen tehnyt paljon house-juttuja ja tuli fiilis, että siitä saisi tehtyä yhden levyn. Kun aloin kasata sitä, niin tajusin, että materiaalia on niin paljon, että siitä pystyy tekemään tuplalevyn.
Selected Worx -tyyppinen ratkaisu oli hyvä myös sikäli, että mukaan oli helppo sijoittaa muitakin projekteja kuin Heikki L ja remiksauksia.
- Mä halusin mukaan muutamia sellaisia remiksauksia, esim. Sunrise Avenue, jotka on hyviä nosteita Heikki L -nimelle. Ja muutamia sellaisia kimppabiisejä kuten Passion, jotka on herättänyt huomiota Suomessa ja jengi on kysellyt, että mistä sitä saa, Heikki kertoo.
Eri projekteja ja covereita
Albumi esittelee useita projektinimiä, joista osalle on luvassa
myös pidempiaikaista elämää.
- Disco Te Que on Kimmo Kauppisen kanssa, Soultronics Max C:n kanssa, Syndicate of Beats taas vaan sattui tulemaan joskus sillä nimellä ulos. Full Fource on Elena Madyn kanssa, levyllä on vaan sellainen remix. On niiden nimien takana aina jotain ideaa.
Yhteistyö Ercolan kanssa jatkuu, uusia biisejä on jo tulossa. Danceteria taas on sekä levy-yhtiön että klubin nimi, jota tuodaan esille myös Mr. A:n kanssa tehdyillä biiseillä, joista monelle tuttu on jo Gat Decor -cover Passion.
- Passion oli mieletön projekti, siitä tuli hyvää feedbackia ulkomailta. Itse Gat Decor otti meihin yhteyttä ja sanoi, että te ette saa julkaista tätä biisiä tai joudutte oikeuteen. Me uskottiin sitä, eikä julkaistu. Seuraavassa lauseessa se sano, että tehkää siitä remix hänelle. Tehtiin remix hänelle, kirjoitettiin sopparit, mutta se ei koskaan julkaissut sitä. Harmitti, koska sille biisille olisi pari vuotta sitten voinut tapahtua mitä tahansa, nyt se soundi on vähän outdated, Heikki harmittelee ja mainitsee, että tällä kertaa
biisi pistettiin levylle kaikesta huolimatta.
Levyn toinen mielenkiintoinen cover on The Future Sound Of Londonin klassikon pohjalta tehty Papua New Guinea.
- Yotto oli tehnyt neljän minuutin kyhäelmän siitä. Kuuntelin sen, että siinä on hyvät palaset, joista voisi saada väännettyä. Istuttiin studiossa pari päivää ja se oli valmis. Se oli taas sellainen, että tehdään pois ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Muistelua Mia Permannosta
Yksi levyn tunteikkaimmista hetkistä on varmasti Rising Sun, jossa laulaa edesmennyt Idols-tähti Mia Permanto.
- Mä olin tosi paljon tekemisissä Mian kanssa. Oli tosi traaginen juttu, kun se lähti täältä. Se oli Leri Leskisen kanssa tekemässä albumia ja siellä oli mukana yksi mun, Mian ja Jimi Pääkallon biisi. Siitä piti tulla eka sinkku. Se oli ihan maailman paras laulaja, Heikki muistelee Miaa.
Jimi "Pääkallo" Constantine on myös ollut läheisissä tekemisissä Liimataisen kanssa. Levyllä hän laulaa biisissä Don´t Want Your Love.
- Se tuli joskus vaan studiolle, meidän piti tehdä vain jotain musaa. Jimi pyysi soittamaan Cristal Snow´n Pump It Up -biisin. Se diggaili sitä ja halusi, että koitetaan tehdä joku biisi Cristalille. Tehtiin Cristal Clear ja se tuli niin kivuttomasti, että päätettiin tehdä yhdessä koko levy. Se on musikaalinen ja sillä on hyvä poppikorva. Se jeesas siinä paljon, Heikki kehaisee.
- Ekaks tehtiin yhdessä Cristalia ja tehtiin Jimille itselleen joku neljä-viisi biisiä. Siitä piti tulla sellaista modernia rockia konesysteemeillä. Se alkoi mennä enemmän rock/pop-jutuksi, niin musta tuntui, että mulla ei ole mitään annettavaa enää. Sitten se löysi Jukka Backlundin ja tekee nyt sen kanssa. Se on paljon paremmissa käsissä siellä. Tehtiin muutamia tosi hyviä biisejä, jotka tulee takuulla jotain kautta ulos.
Uutta Cristal Snow´ta on pian tiedossa.
- Eka sinkku ja video saatiin just valmiiksi. Siellä on sellainen uusi jätkä kuin Jukka Kosunen kirjoittamassa biisejä Cristalin kanssa. Mä oon enemmän jälkituotantovaiheessa vaan.
Ulkomaat haaveissa
Heikki on jo pitkään tavoitellut todellista läpimurtoa ulkomailla, mutta vielä ei ole natsannut, vaikka Dallas Superstarsin ja Ercolan kanssa onkin tavoiteltu myös ulkomaiden listasijoituksia.
- Se on hakemista ikävä kyllä. Eilen oltiin palaverissa Orkidean kanssa ja ensi viikolla menen Orionin kanssa neuvottelemaan. Koitetaan kasailla palasia, kun levy on nyt lyöty kasaan. Koitetaan peilailla, että miten sinne pääsisi. Julkaisuja on ollut, mutta se on silti ihan alkutekijöissä. Pitäisi olla joku sellainen tyyppi, joka alkais puskea sitä muualla. Sitten, kun saa jalan sinne oven väliin, niin sitten se menee ehkä nopeastikin.
Yksi keino erottautua massasta on musiikkivideo. Classic-sinkusta tehtiinkin kunnon video.
- Tossa oli just se, että kun tein levyn Suomessa, niin koittaa levyn ja videon kanssa erottua muusta dj-massasta, että jengi kattois, että toi oikeesti tekee jotain. En tiedä onko siitä suoranaisesti rahallista hyötyä, mutta se on osa sellaista isompaa suunnitelmaa. Koitetaan todistella ja brändätä itseään. Jos ulkomaillakin joku kiinnostuu, niin huomaa, että täällä tapahtuu.
Yhteisbiisit eivät pelkkää hauskanpitoa
Heikillä on kokemusta yhteistyöstä usean eri artistin kanssa ja
hän myöntääkin, että yhteisbiisien teko ei ole aina yhtä hauskanpitoa.
- Ei se oo aina niin, että kivaa tehdä biisi jee. On meillä Ercolan kanssa varmaan joku neljä tai viisi biisiä, jotka on vaan jäänyt, eikä kumpikaan ole saanut lopullista intoa. Mä diggaan tehdä yhdessä ja oon aktiivi osapuoli, koska siinä saa ja oppii toisilta. Se on siistiä tehdä muiden kanssa ja siinä on kaksi tyyppiä puskemassa biisiä valmiiksi, se tulee nopeemmin valmiiksi ja kun se on valmis, niin siinä on kaksi tyyppiä puskemassa sitä eteenpäin. Pitäis säätää enemmän kimppaproggiksia ulkomailla seminosteessa olevien deejiiden kanssa, niin sitä kautta vois saada uutta kuuntelijakuntaa itselle.
- Yksikseen kun tekee, niin kokonaisprosessi saattaa olla pidempi ja välillä jumittaa enemmän, kun on vain itse siinä. Sitten, kun on kaksi luovaa tyyppiä, pallotellaan sitä ja mennään johonkin suuntaan, niin lopputulos on aina vähän erilainen. En tiedä tuleeko rikkaampaa, mutta erilaisempaa.
Jyväskylän Gigglin Marlinin keikalla
Heikki L tarjosi pääasiassa tuttuja biisejä, joita sävytettiin
Chris Sandersin mc-huudatuksilla ja yleisön sekaan tuodulla rumputaiteilulla.
- Suomessa se toimii niin, että tapahtuu enemmän vuorovaikutteisuutta jengin kanssa, sitä perusrafloissa halutaan. Itse oon niin kankea spiikkausten kanssa, niin mieluummin keskityn levyjen soittamiseen.
Klubimmissa tilanteissa Heikki L keskittyy kuitenkin vielä enemmän olennaiseen, mutta miehen baarikeikkoja ei kannata vältellä, vaikka vierastaisi varsinaista klubikulttuuria.
Antti Niemelä 29.05.2009