Viime vuonna menestyksekkään paluun tehnyt Waldo’s People tavoittelee edustuspaikkaa Moskovaan Suomen Euroviisukarsintojen toisessa erässä perjantaina 16.1. Takana on lukuisia treenejä ja haastatteluja, mutta bändi ei ota turhia paineita kisasta.
– Mennään katsomaan millaiset kinkerit ne ovat. Niistähän on tullut tasokkaammat ja populaarimmat, enää kisoissa ei ole pelkkää Tapani Kansaa ja Jari Sillanpäätä. Osaltaan Lordi teki muutokselle tietä, että tavalliset pop- ja rockbänditkin voi mennä sinne, bändin nokkamies Waldo eli Marko Reijonen kertoo.
Ehdokkuus ei leimaa euroviisubändiksi
Euroviisujen myötä on selvää, että Waldo’s People saa paljon näkyvyyttä ja uusia kuulijoita. Waldon mielestä ehdokkuus ei enää nykyään tee hallaa bändien julkisuuskuvalle.
– Viisuyleisö on kuitenkin iältään viidestä kuuteenkymmeneen vuotta, ja niihin mahtuu varmasti paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan meistä. En usko, että mukaan lähdössä on minkäänlaisia haittapuolia. Osallistuihan Nightwishkin jokunen vuosi sitten karsintoihin, eikä heille jäänyt euroviisuleimaa.
Toisaalta mahdollinen viisuedustus ja hullunmylly seurauksineen myös hieman pelottavat Waldoa.
– Suomalaisilla on aika huonot odotukset ja jos siellä ei pärjää, saa vain haukut niskaansa, kuten Teräsbetoni viime vuonna. Muutenkin kisat menevät vuosi vuodelta pahemmiksi, kun mukana olevia maita on enemmän. Nyt on kaksi karsintaa plus finaali, ja porukka yrittää kaikin keinoin nousta esiin muiden joukosta.
Bändi lähti kisaan levy-yhtiön pyynnöstä. Alun perin ehdolla oli kaksi biisiä, Lose Control ja World Empire, joista ensimmäinen lopulta päätyi viisuehdokkaaksi. Päätöstä ei tarvinnut miettiä kauaa, sillä se syntyi ennemminkin arpapelillä.
– Kysyivät, saadaanko mahtumaan kolmeen minuuttiin yksi meidännäköinen ralli. Valinta tehtiin ihan fiilispohjalta, se on näitä henkimaailman juttuja. Lose Control vaan tuntui hyvältä. Jos liikaa pohtii, lopputulos on yleensä huono.
Lose Control on Waldo's Peoplelle ominaista soundia, ja tuttuun tapaan mukana ovat myös Waldon räpit ja vahva kertosäe naisvokaaleineen.
– Biisin piti tietysti kuulostaa meiltä. Ei olisi uskottavaa, jos tarkoituksella väsättäisiin oikein euroviisuhenkinen kappale. Joitain elementtejä, kuten kitarariffejä, oli tosin pakko karsia pois viisukappaleiden kolmen minuutin pituusrajan takia.
Tällä kertaa muutakin kuin heviä
Waldo itse ei osaa nimetä muista viisuehdokkaista mitään erityistä suosikkia. Hän ei kuitenkaan lähettäisi Moskovaan rock- tai hevityylistä edustajaa enää neljättä kertaa.
– Meidän tyylistä matskua ei ole ikinä pistetty Suomesta sinne. Hevi ei kyllä enää uppoa viisukansaan, sillä Lordi oli enemmän ilmiö. Hard Rock Hallelujah’n kertosäekin oli sellainen, että voisiko eurompaa enää olla.
Waldon mukaan biisin pitäisi joka tapauksessa olla englanninkielinen.
– Viime vuonna ulkomaalainen tuttuni sanoi Teräsbetonin biisin kuultuaan, että suomi kuulostaa muiden korvaan rumalta, kuin kuuma peruna olisi suussa. Olisi ihan sama, vaikka laulaisi maorikielellä.
Hänen mielestään taso on kuitenkin tänä vuonna kovin pitkään aikaan, sillä esimerkiksi toissa vuonna sävellykset eivät olleet järin vahvoja. Vielä joulukuun alussa Waldo’s Peoplen edustuskappale ei ollut juuri saanut kritiikkiä yleisöltä.
– Ainoa negatiivinen palaute oli, että meidän biisi on liian tavanomainen. Toisaalta, kuinka monena vuonna samalla konseptilla onkaan voitettu? Yleensä popimmat renkutukset ja balladit ovat kärjessä, harvoin siellä pärjää taiteellisuudella tai erikoisuuksilla.
– Ruotsissakin kaikki biisit on samalla poppiskaavalla. Ne, jotka kisoja seuraavat, ne myös kuuntelee semmoista musiikkia ja äänestää sitä.
Bändi luottaa laulun voimaan
Waldo valittelee, että Suomessa Euroviisuilla on viime vuosien muutoksista huolimatta yhä hienoinen ”mummofestarien” maine.
– Yli 40-vuotiaat ei välttämättä diggaa meidän räpeistä. Ruotsissa viisuinnostus tuli Abban menestyksen myötä, ja nykyään ne on siellä koko kansan karnevaalit.
Euroviisujen lavaesiintymisessä Waldo paljastaa meiningin olevan sitä mitä keikoillakin. Hän ei kaipaa esitykseen suurta spektaakkelia ja vähäpukeisia tanssijoita.
– Koko bändi ei ole lavalla vaan kolme laulajaa. Lisäksi on pari tulitaiteilijaa. Aiomme keskittyä lauluun. Luotamme voimakkaaseen melodiaan, jotta biisi jäisi ihmisten mieleen. Kolme minuuttia on kuitenkin niin lyhyt aika.
Koska Suomi on tunnetusti hevikansaa, ennakkoluuloja dance-musiikkia soittavaa bändiä kohtaan varmasti löytyy.
– Saatamme olla paha pala suurelle massalle, musiikkia tuntemattomat voivat leimata biisimme. Toivottavasti saataisiin tämmöisenkin musan kuuntelijat aktivoitumaan!
Jälleen tänä vuonna Suomen karsintakappaleet edustavat useita eri genrejä. Osa artisteista on jo suurelle yleisölle tuttuja, osa uudempia kykyjä.
– Totta kai nimi vaikuttaa, kun fanejakin on paljon jo valmiiksi, se on ihan saletti. Onhan se tavallaan epäreilua, mutta toisaalta on hyvä juttu, että nimekkäätkin artistit kantavat kortensa kekoon. Tuntemattomillakin ehdokkailla on kyllä kovia biisejä.
Ei niin perinteinen dance-video
Lose Controlin musiikkivideo ei ole aivan tyypillinen dance-biisin video, jossa ihmiset bilettäisivät vähissä vaatteissa discovalojen välkkeessä. Se korostaa dancen valtavirrasta niin ikään poikkeavia sanoituksia, jotka Waldon mukaan kertovat "pinnallisesta pissismeiningistä, ja kuinka ihminen voi voida pahoin".
– Videossa me esitetään spurguja sillan alla. Se kuvaa sitä, että korkealtakin voi pudota pohjalle. Se on samalla myös elokuvamaisempi.
Musiikkivideolta voi bongata viime vuonna debyyttinsä tehneen Cristal Snow'n. Hän päätyi mukaan Lose Controlin ohjaajan Misko Ihon kautta, sillä Iho on ohjannut Cristalin kaikki musiikkivideot.
– Cristalhan on Miskon kavereita, tapasin hänet ensimmäisen kerran juhannuksena Himos Festivalin bäkkärillä.
Comeback onnistui yli odotusten
Parin viime vuoden aikana 90-luvun musiikki on vaivihkaa tullut takaisin lukuisien bändien comebackien myötä. Waldon mielestä kyse on ympyrän sulkeutumisesta, kun 90-luvun teinit alkavat muistella vanhoja hyviä aikoja.
– Siihen musiikkiin liittyy monilla paljon muistoja ja tunteita. Kymmenen vuoden päästä omasta nuoruudesta aletaan muistella niitä aikoja, ja lähdetään vanhojen koulukavereiden kanssa bilettämään. Eihän ysäridance ole koskaan Euroopassa hävinnytkään, ja silloin Suomessa siihen hurahdettiin ihan satanolla.
Waldo’s Peoplella päätös comebackista syntyi, kun ohjelmatoimisto oli jo kahden vuoden ajanut yrittänyt puhua bändiä ympäri. Ensimmäinen paluukeikka Vantaan Tulisuudelmassa onnistui yli odotusten, sillä kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet sisään ravintolaan.
– Alun perin keikkoja oli suunnitteilla vain 5-10, mutta tänä iltana (joulukuun alussa, toim. huom.) on jo 40. keikka tänä vuonna.
Kahden ensimmäisen albumin kappaleiden lisäksi keikoilla kuullaan tietysti uusiakin biisejä, vaikka vanhatkaan eivät vielä kyllästytä Waldoa.
– Back Again ja Emperor’s Dawn toivat kivasti uutta mielenkiintoa, niitä on ihan sikamakeeta vetää. On meillä setissä jopa legendaarinen Paranoidkin, niin kenenkään ei tarvitse huudella, että soittakaa se.
Waldo’s People julkaisee uuden Paranoid-albuminsa 21. tammikuuta. Waldon mukaan tulossa on bilelevy, joka sisältää kymmenen uutta biisiä mukaan lukien Lose Controlin ja World Empiren. Mukana ovat myös jo aiemmin sinkkuina sekä viime vuonna ilmestyneellä kokoelmalla julkaistut Back Again ja Emperor’s Dawn uusina versioina.
kuvat: Sony Music, Annika Aho, Elisa Järvinen
Johanna Järvinen, Annika Aho ja Elisa Järvinen 16.01.2009