Hausmylly teki kotimaista pioneerityötä
ja julkaisi uuden levynsä, In Sonus Veritas,
7 päivää -lehden nettisivujen kautta. Findance.com kohtasi yhtyeen kosketinsoittajan ja tuottajan Petri "Lowland" Alangon, joka selitti, mistä levyssä on kysymys.
Yhtyeen uusi kitaristi Alpertti Rieskjärvi oli yksi ratkaiseva tekijä, jonka kautta uuden levyn soundia lähdettiin muodostamaan.
- Löydettiin lopulta kitaristi, joka viihtyy keikoilla, mutta haluaa soittaa myös studiossa ja tuo esille omia ideoita. Meillähän oli ollut monenlaista kitaristia, joista vain osa sopi porukkaan ja osa osasi soittaa. Aina vain tietyt sektorit ympyrästä oli värjätty. Alpertti oli sitten sellainen sopiva kilpakumppani, kirittäjä ja hemmetin kriittinen sälli, Petri kehaisee.
Ärhäkkä live-asenne levylle
Hausmylly haki levylleen erityisesti live-asennetta, jotta keikat ja studiomateriaali kohtaisivat jatkossa enemmän.
- Kitaraa oli tarkoitus saada mukaan, mutta sen voi tehdä kahdella tapaa: se on joko sitä pörinää tai se on sitä toista ääripäätä. Ei ole mitään siltä väliltä. Se on sama asia kuin piano, että vaikka sä kaadat sen täyteen nauloja ja pingispalloja ja prosessoit, niin se on silti piano. Ärhäkkä live-asenne haluttiin saada nyt levylle, koska ei ole reilua, että levyt on syntikkaa ja keikoilla on kitaraa ja yleisöä ikään kuin harhaanjohdetaan, Alanko pohtii.
- Mä halusin sellaisia elementtejä joka biisiin, että ikäänkuin jokaista biisiä olisi kiva vetää livenä. Edellisellä levyllä on hyvä esimerkki Virheet ja valheet, jota ei ole vedetty livenä, koska se on sen tempoinen ja se vaatisi tietynlaisen mielentilan, että sen kuljettaminen onnistuisi livenä. Tunnelma saattaisi lässähtää hyvinkin nopeasti. Oli tarkoitus tehdä levyllinen biisejä, jotka voisi toimia jopa yhtenä live-kokonaisuutena.
Myös Pasi "Poju" Heinosen lauluääni otettiin aiempaa enemmän huomioon.
- Pasin lauluäänelle teki mieli tehdä enemmän tilaa. Se ei ole niin korkea, se on lähempänä baritonia kuin tenoria, jota Aspin Sami oli selkeesti ja mihin Jari (Karjalainen) oli laulu-uransa alussa kallellaan. Nyt vanhemmiten Jaristahan on tullut bassobaritoni spiikkihommien myötä.
Pendulum vauhditti biisintekoa
Albumin selkein vaikute tuli australialaiselta Pendulum-bändiltä biisiin Poltetut päiväkirjat.
- Tutustuin Pendulumiin jo edellisellä levyllä Hold Your Color, mutta nyt kun tuli tämä In Silico, niin sen kolmosbiisi Propane Nightmares pärähti muutaman kerran joltain pääkaupunkiseudun radioasemalta. Siinä on alussa torviporukka ja sen jälkeen se on vähän aikaa englantilaista kitararokkia.
Lopulta Pendulumin kautta biisi muotoutui lopulliseen muotoonsa.
- Meillä oli pitkään ollut biisi, joka kulki työnimellä Tulta. Se ei missään vaiheessa tuntunut liikkuvan mihinkään. Roudasin Hohnerin vanhan melodican pajalle. Huomasin, että nyt taisi päästä jotain kätevää. Äänitin riffin ja se taipui biisiin. Sinne eksy sitten aika paljonkin Pendulum-meininkiä, mutta ne taitaa jäädä tohon yhteen biisiin, Petri tuumii.
Trance ja Hausmylly yhteen sopii
Hausmyllyä ja trancea ei ihan heti välttämättä yhdistä toisiinsa, mutta uudella levyllä on aiempaa enemmän myös trance-elementtejä. Esimerkiksi Kesäpoika palaa (aurinkoon) on selkeästi trance-johdannainen biisi, vaikka alunperin siitä tehtiin myös kevyempi versio.
- Mä olisin paloitellut ihmisten jäseniä, jos se humppaversio olisi pitänyt pistää levylle. Alunperin yhtyeen jäsenet tilasi siitä semmosen version, joka olisi lähempänä Septemberia ja näitä kevythouse-versioita. Mulla on se, että joko output on ihan huttua, että itseäänkin hirvittää tai sitten se on Älä sano mitään ääneen / Poltetut päiväkirjat -meininkiä. Kyllä se oli aika itsestäänselvää, että se reitti oli tuomittu.
- Jos huomaan, että tietoisesti säästelen, ettei tule liian rankkaa, niin lopputulos on aivan liian iskelmällinen ja siirappinen. Oon jotenkin oppinut varomaan sitä, aiemmin olin huoletonkin sen suhteen. Lopputuloshan oli karvasta kalkkia, mutta ilmeisesti muut pojat tykkäsivät. Pistin kellekään kertomatta ton version levyversioksi, muutamaa juttua korjasin ilmaisversioon verrattuna.
Lowland on tuottanut mm. Orkidean levyn ja trance-puoli on selkeästi miehen hallussa.
- Mähän oon aina tykännyt hyvästä kiksusta, semmosesta anthem-osastosta, joka aiheuttaa sen, että tekee mieli seisoa lavan reunalla x-asennossa. Se musatyyli toimii murokitaran kanssa erittäin hyvin. Kun on vedetty keikoilla vanhoista biiseistä vähän vastaavanlaisia versioita, niin se on uponnut hyvin niin vanhoille karjuille kuin nuorille tytöillekin. Sillon tuntuu, että jotain on tehty oikein. Mä kokisin, että tommosesta musasta saa enemmän irti kuin hoonaamalla tehdystä listadiskosta, josta puuttuu kaikki jännite, kaikki dynamiikka, vaikkei siinä mitään vikaa olekaan. Jos siinä on suvanto, niin se on varmaan sitä varten, että radio-dj:t voi puhua päälle. On kiva tarjota ihmisille jotain muuta, Petri hymyilee.
Se mustamies saisi painua roskakoriin
Itse todistin Kalajoella kuinka eturivissä ollut tyttö fanitti lähes koko keikan kyyneleet silmissä. Onkin hieman ristiriitaista, että Hausmylly käsitetään edelleen ns. pornoräpiksi.
- Se on jännä homma, että jotkut toimittajat elää 90-luvun alkupuolella. Musiikkitoimittajathan on osaavia ihmisiä, että pitää niiden mielipiteitä kunnioittaa, mutta annan aika paljon arvoa taustatutkimukselle. Jos huomaan, että haastattelua tulee tekemään joku kesätyttö, joka on pikkaisen googlettanut ja tunnistanut yhden biisin, niin hälytyskellot alkaa soida, että tää on tätä. Esim. iltapäivälehtien kohdalla tätä on sattunut paljon.
Se yksi biisi ei luonnollisesti enää ole kovin mieleinen esitettävä keikoilla.
- Aina se Myllyn hassu imago ei ole johtunut meistä itsestä, vaan on ollut vähän vääränlaisia tyyppejä hääräämässä. Enää pornoräppijuttuun ole niin paljoa törmännyt, että ehkä se alkaa vähitellen iskostumaan, että tehdään jotain muuta. Setissä on vain yksi pakollinen räppibiisi Se mustamies, jota ei voi olla vetämättä tai tulee lättyyn. Mä mieluummin kyllä ottaisin pari kertaa turpaan kuin vetäisin sen, Alanko naurahtaa.
Seiskan risteily tuotti netti-idean
Sattumuksien kautta Hausmylly todellakin päätyi julkaisemaan uuden levynsä seitsemän euron hintaan vain 7 päivää -lehden nettisivuilla.
- Ei meillä mitään ruusuisia kuvitelmia ole, että nyt pistetään levy downloadiin ja tullaan miljonääreiksi, ei todellakaan. Oon erittäin realistinen sekä artistina että tuottavana osapuolena. Se oli vain sellainen yllättävä älyllinen hätkäys yhdellä Seiska-risteilyllä, jossa oltiin ns. hausbändinä aiemmin keväällä. Mulla oli mukana joku kummallinen frendin lopputyöhon liittyvä materiaali. Panin sellaisen seikan merkille, että 7 päivää -lehteä lukee tismalleen identtinen porukka kuin Hausmyllyä kuuntelee. Meistähän tehtiin pariinkin otteeseen asiakastutkimusta.
Alanko lähestyi ensi kerran Seiskan edustajia jo risteilyn aikana.
- Tekaisin hätäisen presiksen ja aluksi vaikutti, ettei se kiinnostaisi. Kun Kauppisen Mika jatkoi hämmentämistä ja Jaakonmaan Eevakin oli mukana, niin he näyttivät vihreää valoa. Ehkä ne hiffasi, että tää on ensimmäinen tällainen ratkaisu, että lehtikustantamo toimii ikäänkuin levy-yhtiönä.
Netissä julkaisu tuottaa yhtyeelle yksinkertaisesti enemmän rahaa.
- Pointtihan tossa jutussa on se, että kun katselee ÄKT:n raportteja, niin rupesi ynnäileen, että kun tienataan niin vähän muutenkin, niin miksi pitäisi antaa tukku/vähittäiskaupalle kolmannes levyn hinnasta. Tai minkä takia pitäisi lihottaa jotain tiettyä instanssia, joka ei ole valmis antamaan sataa prosenttia tuotteen eteen. Haluttiin niistä päästä eroon.
Fyysisiä julkaisuja ei unohdeta
Vaikka In Sonus Veritas julkaistiin vain netissä, niin Hausmyllyllä on jo suunnitelmia tulevista cd-julkaisuista.
- Toi oli nyt tällainen pilotti, jolla testataan ja opitaan virheistä. Tavallaan tyhmää tehdä omalla projektilla täillanen pilotti, mutta se oli tehtävä nyt, koska ensi vuonna täytetään 20 vuotta.
- Pihalle tupsahtaa todennäköisesti siinä vaiheessa Peilipallo 2 ja sitten ehkä edellisen kokoelman jälkeen julkaistujen levyjen parhaista biiseistä kokoelma. Ehkä In Sonus Veritas kokonaisuudessaan siihen kylkeen, ei voi tietää, Petri aprikoi.
Antti Niemelä 23.10.2008
