Orkidea saattoi hiljattain päivänvaloon uuden luomuksensa Metaverse, jonka nimissä hän parhaillaan kiertää Suomea. Tapasin Orkidean Tampereella, jossa hän poikkesi maaliskuun puolivälissä.
Trancea vuodesta 92 saakka soittanut
Orkidea pitää uusinta albumiaan ehdottomasti trance-levynä, jossa on niin vanhoja kuin uusiakin sävyjä.
- Mä koen olevani
enemmän trance-dj ja -tuottaja, vaikka tulee soitettuakin
house, chill out, techno ja psyke-settejä silloin tällöin.
Metaversessä mä oon katsonut taaksepäin, mutta samalla eteenpäin. Oon ammentanut vanhan koulun trance-maailmasta sekä
melankolisen melodiamaailman että soundien suhteen.
Above & Beyondin kundit sano sitä retrofuturistiseks, joka
on musta hyvä, kuvaava termi siihen.
Miehen mielestä trancea on vaivannut
monta vuotta eräänlainen viihteellistyminen. Trancesta tuli kaupallista, hyvinmyyvää musiikkia, jolloin sitä alkoivat
tehdä ihmiset, jotka elävät musiikkia tekemällä.
- Musiikkia alettiin tehdä sillä ajatuksella, että halutaan miellyttää suurta ihmismassaa, vaikka sillon, kun itse aloin soittaa, niin trance oli ug-musaa, johon tuli vaikutteita mm. Goalta. Toivoisin, että Metaversessa on kuitenkin tietty älykäs tai laadukas vivahde, Orkidea tuumii ja mainitsee tavoittelevansa paikoitellen jopa elokuvallisia äänimaisemia.
Petri Alangon kanssa Nightwishin kimppuun
Orkidean luottohenkilö Metaversellä on ollut monista yhteyksistä tuttu Petri Alanko, johon hän tutustui
Slusnik Lunan Niko Nymanin kautta.
- Niko anto mulle Peten Stains-biisin demon joskus neljä vuotta sitten. Diggasin siitä ihan sairaan paljon ja julkaistiin se Unitylla, mutta silloin ei tutustuttu vielä sen paremmin. Kun menin Sulakkeelle töihin äänisuunnittelijaksi, niin sinne haettiin tyyppiä joihinkin projekteihin jeesaamaan mua. Niko suositteli Peteä, että se on tyyppi, joka pystyy tekemään melkein mitä vaan.
Kaksikko teki yhdessä äänisuunnittelua
muutaman vuoden, kunnes uuden levyn teon tullessa ajankohtaiseksi
Orkidea kysyi Alangolta kiinnostusta yhteistyöhön.
- Pete on työstänyt uransa aikana ehkä 60 albumia ja mä kahta. Kokemus on ihan toista luokkaa miksaamisessa ja säveltämisessä. Kaikki biisit on saanut alkunsa mun studiolla, mutta melkein kaikki niistä miksattiin Peten studiolla.
Remiksaus Nightwishin
Bye Bye Beautiful -hitistä oli Orkidean ja Alangon ensimmäinen
yhteistyö. Orkidea ja Nightwish olivat remix-töistä
yhteydessä jo Once-levyn aikoihin.
- Mä teinkin yhden demoversion Nemosta, että minkälainen remix vois olla.
Ewo (Rytkönen, Nightwish-manageri) sanoi silloin, että muu bändi diggas, mutta Tuomas Holopainen ei, mutta se ei ollut hirveen järkyttynytkään siitä. Kun ne oli miksaamassa Bye Bye Beautifulia, niin Holopainen oli sanonut, että tää on lähellä tanssikamaa ja pyytänyt kysymään Orkidealta remixiä. Ewo soitti mulle ja oli kuvaavaa, että tää oli viisi kuukautta ennen levyn julkaisupäivää. Ne tekee ihan erilaisella aikataululla, kun yleensä remix-hommat tulee silleen, että viikon kuluttua pitää olla valmis.
Orkidea sai kuultavaksi biisin, josta hän innostui välittömästi.
- Sain kaikki raidat siihen ja myöhemmin kuultavaksi koko levynkin, joka oli tosi monitasoinen. Lähtökohta oli tehdä sellainen biisin ja levyn laatua kunnioittava remix. Joidenkin mielestä se on liian pitkä, mutta jotkut taas tykkää, että siinä on e, f ja g-osa.
- Hevi ja trance on melodisesti tosi lähellä toisiaan, että siinä on sellainen elokuvallinen paatos, tiettyä melankoliaa ja eteenpäin menevää energiaa.
Ite olin niin tyytyväinen, että ajattelin, että olis siistiä saada se levylle. Suht pian saatiin siihen varmistuskin.
Legendaarinen elokuvateema uusiksi
Requiem nousee ehdottomasti yhdeksi levyn tähtihetkistä.
Kyseessä on Orkidean näkemys Clint Mansellin
säveltämästä ja Kronos Quartetin esittämästä kappaleesta
Lux Aeterna, joka kuultiin ensimmäisen kerran Requiem
for a Dream (Unelmien sielunmessu) -elokuvassa.
- Katsoin elokuvan ja olin siitä erittäin vaikuttunut, etenkin äänimaailmasta, joka on ihan uskomaton.
Kun loppukrediitit pyöri ja teema soi kokonaan, niin aattelin, että tästä on tehtävä jotain. Ensimmäinen versio Requiemista synty jo sillon 2003 tai 2004, tosi kauan aikaa sitten. Se oli bootleg, jota mm. Marco V soitteli.
Orkidea alkoi saada kyselyjä, että
koska biisi julkaistaan.
- Requiem on levyn napakin biisi, ehkä napakampaa kuin tällä hetkellä tekisin, mutta se on hyvä osa palapelissä. Jousethan on Peten uudelleen tekemät. Jos otetaan suomalainen mies ja läjä syntetisaattoreita tai otetaan maailman paras jousikvartetit Kronos Quartet, niin eihän ne kuulosta yhtä hyvältä, mutta mun mielestä ne on tarpeeksi hyvät.
Petri Alangon lisäksi Orkidea tekee
levyllä yhteistyötä myös ulkomaalaisten huippunimien kanssa. Andy Moorin, Solarstonen ja David Westin houkuttelu
mukaan ei ollut vaikeaa. Miehen mielestä kaikki lähtee aina ystävyydestä, jolloin jossain vaiheessa tulee vastaan ajatus
musiikin tekemisestä yhdessä.
- Andy Moorin kanssa oltiin keikalla Hollannissa ja kun istuskeltiin hotellissa, niin Andy sanoi, että sillä on biisi, jonka kanssa se on jumissa, että jos mua kiinnostais jatkaa sitä. Mä jatkoin sitä, me ei oltu samaan aikaan studiossa ollenkaan, vaan se lähetti Logic-filet mulle. Solarstone ja David West oli Suomessa keikalla ja ne otti pari päivää pidemmän reissun ja mentiin studioon. Kaikkien kanssa on tosi nastaa, että ne on pyyteettömiä, että mennään tekemään musaa ja pidetään hauskaa. Joku suunnitelma on ollut, mutta enemmän on pidetty hauskaa.
- Kaikissa biiseissä työtapa vaikutti lopputulokseen. Oon miettinyt, että pitäis laittaa nettiin eka versio Year Zerosta, joka oli tosi semmonen laid back ja vähäeleinen. Solarstonen kanssa kävi silleen jännästi, että se ei kuulosta oikein kummaltakaan meistä. Meillä on kuitenkin aika samanlainen tausta, että digataan molemmat sellaisesta Vangelis-osaston vanhasta elektronisesta musasta, vanhasta trancesta ja progehousesta. Siitä tuli sellainen välimuoto.
Nettikoodin kautta lisäarvoa
Metaversen kansilehtiseen sisältyy koodi, jonka avulla
netistä voi ladata lisää versioita biiseistä.
- Tanssimusalevyjä tehdään kolmenlaisille ihmisille. Yksi on dj, jotka haluaa mahdollisimman pitkiä dj-ystävällisiä versioita.
Toiset diggaa albumikokonaisuuksista, mutta haluaa ne kuitenkin yksittäisinä biiseinä. Kolmannet haluaa miksatussa muodossa tanssimusaa. Ne, jotka haluaa sen (yhteen)miksattuna, niin sieltä on se saatavilla. Itse cd on välimuoto, kuunteluystävällinen. Netistä
saa editoiduista biiseistä täyspitkät versiot. Lisäksi siellä on vielä remixejä, jotka on lisäarvoa levylle.
Orkidean mielestä 20 euroa
yhdestä cd-levystä on liian iso raha verrattuna dvd-elokuvien hintoihin. Mies tuumii, että levyjen pitäisi olla halvempia tai vanhalla hinnalla pitäisi saada enemmän.
- Yksi amerikkalainen professori kiteytti loistavasti, että musiikkibisneksellä menee loistavasti, levybisneksellä menee huonosti. Eli ihmiset kuuntelee, kuluttaa ja diggaa musiikkia enemmän ajallisesti ja rahallisesti kuin koskaan aikaisemmin. Vanhoihin hinnoittelu- ja ansaintamalleihin jäänyt levybisnes jää pahasti jalkoihin tässä.
- Mulla ei ole mitään vertaisverkkoja ja warettamista vastaan. Mä uskon, että 90% haluaa sen musiikin ilmaseksi ja 10% on valmiita maksamaan siitä. Jos miettii globaalisti asioita, niin ei eteläamerikkalaisilla, itäeurooppalaisilla ja kiinalaisilla ole varaa ostaa 20 euron hintaisia cd-levyjä tai Beatportista 2,50 maksavia mp3:sia. Se on jollain tavalla hienookin, että köyhät ihmiset voi nauttia musiikista ilmaseksi.
-
Monet suomalaiset metallibändit ei juuri myy levyjä Etelä-Amerikassa, mutta tekevät valtavia kiertueita siellä ja tienaa sillä tavalla. Itsellä on muutenkin sellainen fiilis, että omat biisit ja remixit on enemmän promootiota itselle keikkoja aatellen. Monet isotkin tuottajat tienaa pääosan rahoista keikoista, musiikki on promootiota. Eikä se vähennä musiikin arvoa, ihmiset rakastaa niitä biisejä, sen takia niitä tyyppejä buukataan keikoille.
Vaikka cd-levyn kuolemaa pidetään useissa yhteyksissä lähes varmana, niin Orkidea ei lähtisi sitä vielä kuuluttamaan.
- Kyllähän cd-levy tulee elämään vielä jossain muodossa. On autostereoita ja mökkiradioita, ei se kuole tosta kovin nopeesti. On jännää, miten mp3:set ei tällä hetkellä tarjoa mitään visuaalista omistussuhdetta musiikkiin. Yhdet jenkki-Warnerin digivisionäärit esitteli niiden visiota, millainen digitaalisen musiikkiformaatin pitäis olla. Se olis faili, jossa on metadataa. Kun oltais yhteydessä tietoverkkoon, niin se vois itse päivittää itseään: kertoa uutisia bändistä, lyriikoita, taustatietoja, biografioita, valokuvia ja kaikkea mahdollista. Jos kuuntelee vaikkapa Nine Inch Nailsin
biisin vuodelta 97, niin se kertoo, että yhtyee tekee nykyään sitä ja tätä ja on esimerkiksi juuri tulossa keikoille Pohjois-Eurooppaan. Siinä on mielettömät mahdollisuudet.
Bänditouhukin kiinnostaisi
Kun Orkidea alkoi soittaa levyjä, niin nykyisenkaltaista tähti-dj-kulttuuria ei vielä ollut syntynyt.
- Käytiin yöbileissä Lepakossa, dj oli pimeessä nurkassa ja tiedettiin, että näissä bileissä soittaa Eliot Ness ja Jokke. Pitkään en edes tiennyt, kumpi on kumpi.
- Nykyään verkko on täynnä kuvia dj'istä. Oma lähtökohta oli erilainen kuin nykypäivänä, kun moni nuori dj toivoo nykyään jonkinlaista tähteyttä ja suosiota. Internetissä on helppo alkaa mitata omaa suosiota. Kun ite aloitti, niin oli pyytettömämpää.
Orkidean omat unelmat ovat täyttyneet
jo monen kertaan.
- On päässyt hirveen paljon pidemmälle kuin ikinä olis voinut ajatellakaan. Pitäis olla arvostusta jo sitä kohtaan, että saa soittaa sellaista musaa, josta ite diggaa, siellä paikassa on ihmisiä ja mulle maksetaan siitä vielä rahaa. Tällä hetkellä oma ajankäyttö on ollut 90% deejiyttä ja 10% tuottajuutta, niin toivoo, että se olis tulevaisuudessa enemmänkin 50-50.
Mies ei myöskään pidä mahdottomana, että
hänellä olisi jatkossakin muitakin musiikkiprojekteja.
- Ideoita on aina enemmän kuin aikaa. Viimeisen vuoden aikana oon yrittänyt fokusoitua, että jouduin jättämään YleX:n ohjelman ja muutamia muita juttuja jättänyt väliin, että vois keskittyä kahteen kolmeen asiaan ja yrittää tehdä niitä hyvin. Meillä on ollut semmonen ajatus konemusabändistä Leftfieldin, Planet Funkin ja Underworldin hengessä Alangon Peten ja Slusnik Lunan tyyppien kanssa. Kaarlosen Markustakin siihen visioitiin mukaan. Siinä on tää krooninen aikapula, joka hankaloittaa sitä. Mua kyllä kiinnostais, jos toi porukka tekis musaa.
- Bändipuolella genret on paljon vähemmän rajottavia. Miettii vaikka Faithlessin live-keikkoja, niin onko se rokkia, dancea vai hiphoppia. Bändillä on paljon enemmän vapauksia varsinkin live-tilanteissa. Siinä on yleisön ja esiintyjän välinen kontakti. Esimerkiksi kitaristi voi vetää kaks minuuttia sooloa ja 10 000 ihmistä on ihan hyppysissä. Jos nää ihmiset menis baariin ja siellä sois biisi, jossa on kahden minuutin soolo, niin ei ne varmaan olis tanssilattialla sitä fiilistelemässä.
Antti Niemelä 26.03.2008
