Lapinlahden Linnut

Kun muut yhtyeet uusiutuvat, Lapinlahden Linnut palaa takaisiin tuttuun, alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Aiemmin julkaistiin jo nostalgiaa puhkuva kokoelma ja nyt syksyllä saadaan nauttia jo kauppoihin saapuneesta uutuuslevystä Etiäppäin. Tapasin Helsingissä legendaarisen Mikko Kivisen, jonka mielestä vanhaan kokoonpanoon palaaminen sujui kivuttomasti huolimatta siitä, että yhtyeessä on monta kiireistä jäsentä.
     - Lähtökohta oli se, että jos yksikin ei lähde, niin sitten ei lähde kukaan. Yllättävän helposti tuli, että ei oikeastaan kukaan ruvennut edes miettimään. Ongelmahan oli se, että oli siihen asti keikkaillut kokoonpano, jossa oli osa alkuperäisistä, mutta sitten siinä oli sitä muuta porukkaa. Sen piti lopettaa toimintansa, vaikka niillähän se oli ollut niin vaatimatonta, kaks keikkaa vuodessa tai jotain. Se oli oikeastaan isompi vääntö. Ei sitäkään nyt kukaan protestoinut, kaikki ymmärsi, että jos Linnuilla on jotain tulevaisuutta, niin se on juuri sen vanhan porukan kanssa.
     Lapinlahden Lintujen viimevuotinen kokoonpano oli jo edennyt pisteeseen, jossa mukana oli vain muutama suurelle yleisölle tuttu kasvo.
     - Täytyy sanoa, että en hirveesti seurannut sen jälkeen, kun itse lähdin vuonna 92. Viimeistään sitten Tapsan (Tapio Liinoja) lähdettyä 94 mielenkiinto lopahti pitkäksi aikaa. Oon kuullut jotain hajanaisia biisejä ja käynyt joskus keikalla. Kun sitä alkuperäistä kokoonpanoa rupee paikkaileen ja paikkaileen, niin harvoin se kyhäelmä pysyy kasassa. Mutta en oo paras tähän asiaan sanomaan, Mikko tuumii.
     Alkuperäinen kokoonpano oli jälleen kasassa, kun ryhmän tv-sarjoja alettiin julkaista dvd:llä.
     - Mehän tavattiin jälleen, kun kolme meidän tv-sarjaa julkaistiin dvd:llä vuosi sitten. Sitä kautta jouduttiin tekeen aika paljon duunia, kun koottiin oheismateriaalia. Tuntu siltä, että tässähän vois jotain vääntää yhdessäkin. Kuitenkin ajateltiin, ettei heti kokonaista uutta levyä. En muista tuliko aloite Yleisradiolta vai dvd:n julkaisija Panvisionilta, että tehtäis yks pisteohjelma, joka tuli sitten vappuna ulos. Siihen tehtiin pari uutta biisiä ja sitä kautta se lähti. Varovaisesti lähdettiin, että yksi ohjelma, pari biisiä ja kokoelma ja katsottiin miten ne lähtee. Ja EMI oli sitten halukas tuottamaan kokonaan uuden levynkin.

Järkeä keikka-aikoihin

Kivisen mielestä keikkailu tutulla ryhmällä on ollut samanlaista kuin aiemmin, mutta he ovat järkiperäistäneet sitä.
     - Ei hakata toisiamme keikkabussissa vaan kuljetaan muutamalla henkilöautolla ja kamat menee erikseen. Aiemmin keikat alko niin myöhään, pahimmillaan puol yksi ja kun meidän show'ssa on vähän jotain sketsiäkin, niin eihän puoli yhdeltä kukaan ole enää suomalaisessa kapakassa vastaanottokykyinen. Kun meidän varsinainen rundi alkaa, niin siinä on sopimuksessa, että viimeistään klo 23 aloitetaan.
     Mikko on ollut ilahtunut, että keikoilla on näkynyt niin tuttuja kasvoja kuin selkeästi myös nuorta polvea.
     - Viime rundihan oli nostalginen tavallaan, kun ei ollut muita uusia kuin pari biisiä. Nostalgiaahan se oli meillekin, että katotaan, miten tää toimii. Nyt kun esitetään uuden levyn myötä myös uutta materiaalia, niin toivottavasti tulee sellainen uusi potku, ettei se jää vaan sille nostalgiatasolle. Mä en ainakaan sitä halua, että käydään vaan keräämässä hilloja veks. Ei toi keikkailu tietenkään rikastuta, kun on näin iso porukka. Toivoo, että sais bändin kulkemaan eteenpäin. Vanhoja naamoja olikin paljon, mutta myös nuorempaa väkeä. Radiossahan meidän biisejä on soitettu todella vähän johtuen tietenkin soittolistoista. Ehkä dvd:iden ja YouTuben ansiosta jengillä on pysynyt mielessä, että tämmönenkin porukka on ollut.
     Mainitsen, että YouTubessa erityisesti sketsit vittuilupuhelin (linkki) ja työläinen saa mitalin ovat jääneet elämään.
     - Olin perinteisen suomalaisen firman vuosijuhlissa ja siellä jaettiin mitaleja. Yks sellainen vanhempi rouva tuli sanomaan, että eikös nyt pitäisi sanoa, että nyt ei vituta enää yhtään. Se on hienoa, että tällasessakin tilanteessa joku muistaa tuon sketsin, Mikko nauraa.

Sanoituksista lähtee kaikki

Lapinlahden Linnuilla ei ole ollut koskaan selkeää omaa musiikkityyliä.
     - Varmaan se soundi on omansa, mutta meillähän ei ole perinteisesti katsoen musiikkityyliä. Tässäkin voi melkein jopa konemusiikista puhua, mutta sitten on ihan valssia ja hymninoloisia lauluja. Meillä on musiikillinen skaala ollut hirveen laaja. Kyllä siinä soundissa silti tunnistettavuutta on.
     Sanoitukset ovat Lappareiden musiikin perusta.
     - Nyt on kyllä tehty muutamia biisejä niin, että melodia on ollut ekaksi. Aikaisempi työtapa oli, että aluksi sanat ja sitten melodiat. Nythän meillä on Oinosen Puka tehnyt melkein puolet sävellyksistä. Kuten Jaakko Salo on sanonut, että sanoituksista lähtee kaikki, niin meillä varsinkin. Aina toivoo, että sanoituksissa on joku itu, ettei ole täyttä skeidaa kuten iskelmäpuolella saattaa olla. Mutta siis iskelmässä on älyttömän hienojakin juttuja, Mikko myöntää.
     Miehet saivat tehdä musiikkiaan rauhassa ilman että EMI-levy-yhtiö vaikutti lopputulokseen.
     - Anto ihan vapaat kädet, mutta annettiin levy-yhtiön päättää single-biisit. Me ollaan spesiaalitapaus, mutta voin kuvitella, että nuorelle nousevalle tähdelle sanellaan aika paljon. Tangokuninkaallisista puhumattakaan, nehän ei saa edes tietää, mitä ne myy ja mitä ne laulaa, mitä oon sivusta seurannut, Mikko naurahtaa.

Mukana myös Kummelin Alivuokralaisessa

Kun vanha porukka on kasassa, niin esille on otettava myös uuden tv-sarjan mahdollisuus.
     - Kyllä me ollaan käyty keskusteluja. TV:n alennustila on niin suunnaton, että tilausta olis, mutta onko tv-kanavalla uskallusta ja tarpeeksi hyvä taloudellinen tilanne. Se aika on jo ohi, millä koneistolla me tehtiin aikoinaan tv-sarjojamme. Ymmärrän, että kaupalliset, kilpailevat kanavat on tiukilla, mutta Yleisradion touhu on jotenkin niin järjettömän säälittävää. Ne on ajanut alas koko tällaisen laatukomiikan. On siellä jotain yrityksiä kuten ykkösen Läpiveto, jossa on ideaa. Kun mä kirjottelin Akkaa päälle ja Kaverille ei jätetä -sarjoja, niin tarvi jo kirjottaessa miettiä, että kuinka moneen näyttelijään on varaa ja montaako kuvauspaikkaa voi käyttää. Se on hirveen rajoittavaa. Jotenkin elättelen toivoa, että jossain vaiheessa joku havahtuis, että täytyyhän näitäkin Suomessa tehdä.
     Kivinen oli äskettäin saanut valmiiksi omalta osaltaan Kummelin Alivuokralainen-elokuvan kuvaukset.
     - Kyllä se helvetin kivaa oli. Mä juonsin niiden viimeistä sarjaa ja näyttelin pienen roolin Jackpotissa sekä juonsin making of -pätkän. Nyt tässä näyttelin ison roolin. Meillä on jatkuvaa yhteistyötä ja pyrin näillä aamuilla jo siihen, ettei tarvis kusipäiden kanssa tehdä töitä. Alivuokralaisessa on hyvä teksti ja meillä on hyvät odotukset. Sehän tulee ensi-iltaan vasta vuoden päästä syyskuussa. Siinä pitää mennä Kilimanjarolle kuvaamaan, tai en mä tiedä missä ne oikeesti kuvataan, alku- ja loppukuvaukset. Ne on suurinpiirtein ainoat kohtaukset, joissa mä en ole mukana. Oon nyt yrittänyt sanoa, että kyllähän munkin pitäis olla, muutetaan kässäriä, Mikko hymyilee.
     Lisäksi luvassa on teatteriohjaus Helsingin kaupunginteatterissa.
     - Iloisiin kuulemiin ja näkemiin, sen ensi-ilta on vasta 14. tammikuuta. Siinä on pitkä harjoitusaika, mutta olen välissä tekemässä Liinojan ja Eija Kantolan kanssa Silja Europalla pikkujoulushow'ta Kaunotar ja hirviöt -nimellä.
     Etiäppäin-levy on jo kaupoissa ja kiertue aloitetaan 5. lokakuuta Lappeenrannan Lappeesta.