Nightwish on vihdoin saattanut kauppoihin poikkeuksellisen
odotetun uuden albuminsa Dark Passion Play. Tapasin kosketinsoittaja / biisintekijä Tuomas Holopaisen elokuun lopulla, jolloin yhtye punoi viimeisiä juoniaan kohti reilun kuukauden päässä sojottavaa julkaisupäivää.
Olin jo saanut promo-kopion tulevasta albumista ja kehaisen aluksi, että vaikka laulaja on vaihtunut, niin Nightwishiltahan se edelleen kuulostaa.
- Kiitos, mie tykkään tuosta kommentista, kun oon kuullut niin paljon sellaista, että tää on täysin erilaista Nightwishia. Mie en allekirjoita sitä, koska musiikin sielu ja ideologia on edelleen samoja. Yksi elementti on vaihtunut ja se on laulu ja onko se laulukaan nyt vaihtunut niin paljon. Ihmiset kitisee, että se ooppera on nyt sitten hävinnyt, mutta mun mielestä se hävis jo Century Childin aikaan. Se jäi pois tästä musiikista jo viis vuotta sitten, ei se ole Anetten mukanaan tuomaa.
Bändin studiotyöskentelykin on jatkunut
samanlaisena kuin Tarja Turusen aikoihin.
- Tarja tuli aina laulaan studioon valmiiden pohjien päälle sen mitä oltiin hänelle kirjoitettu. Teki sen helvetin hyvin. Tällä kertaa Anette lauloi valmiiden pohjien päälle ja teki sen todella hyvin. Molemmat on viimeiseen asti perfektionisteja, yhtä helposti saa naurun kuin itkunkin. Anettella oli ehkä vähän sellaista sisäistä stressiä, mutta se ei näytä koskaan sitä. Mä veikkaan, että se oli sille aika kova paikka tulla laulamaan, pakko onnistua, Tuomas tuumii.
Huomasin jo keväällä tehdessäni Nightwish-haastattelua, että uusi laulaja Anette Olzon ymmärsi ajoittain suomeksi sanomiani lauseita.
- Se ymmärtää suomea pelottavan hyvin. En mä uskalla selän takana puhua enää mitään. Se opiskelee suomea puolivakavissaan, että se osti jonkun suomen kielen kurssin, kuuntelee luureilla sitä.
Kuten arvata saattaa niin mielipiteet
kahden eri laulajan välillä ovat vaihdelleet rankasti.
- Oli odotettavissa, että mielipiteet jakautuu tosi vahvasti. Mutta se on otettu positiivisemmin vastaan kuin kuvittelin. Se tuli vähän yllätyksenä, että on ollut paljon ihmisiä, jotka on kymmenen vuotta diggaillut Nightwishista musiikin takia, mutta Tarjan ääni on ollut kova pala ja nyt ne on, että tätä voi vihdoin kuunnella. Sitten on vastakkaisia, että Tarjan ääni oli ainoa asia, joka teki Nightwishista erityisen ja nyt se on mennyt. Ääripäät on hirveen vahvasti läsnä.
Nightwish haluaa vain parasta
Nightwish ei kitsastellut edelliseenkään Once-albumin kanssa ja Dark Passion Play tekee kaikesta vielä koreampaa.
- Puolella mentiin yli Oncesta. 500 000 maksoi levy ja 270 000 videot, vajaat 800 000 euroa tähän mennessä. Ei näin hyvää voi tehdä halvalla. Sovittiin, että ainuttakaan kompromissiä ei tehdä, tehdään just niin pitkään ja siellä, miten ja missä halutaan. Hinnalla millä hyvänsä, koska tässä vaiheessa ollaan kuilun reunalla. Se on viimeinen moka, joka voidaan tehdä, että aletaan kitsastella. Me haluttiin Abbey Roadille, niin mentiin ja kun haluttiin isompi orkesteri, niin otettiin sellainen. 10 kuukautta menee studiossa ja pelkästään miksaus tolle levylle kesti 75 päivää. Se miksattiin vielä kolmesti uusiksi. Eli se levy, joka on jaettu lehtimiehille ympäri maailman (nettiinkin levinnyt voice over -versio), ei ole lopullisessa miksauksessa. Se on vielä miksattu ja masteroitu kokonaan uudestaan. Se oli vähän vaikea saada balanssiin, kun sitä kamaa oli niin paljon. Nyt me ollaan tyytyväisiä.
Runsas rahankäyttö mahdollistaa Holopaisen ajattelun, että joka levylle pitää tuoda aina jotain uutta, mitä ei ole aikaisemmin käytetty.
- Siinä mielessä Nightwish on siunaus, että tällä bändillä voi tehdä melkein mitä vaan ja se menee läpi. Ei olla millään tavalla minkään formaatin vankeja. Mie luulen, että joku Kotiteollisuus ei pystyis tosta vaan ottaan orkesteria tai kuoroa mukaan. Meillä on ollut alusta lähtien silleen, että rönsyillään joka paikkaan, eikä oo minkäänlaista punaista lankaa, se on se meidän punainen lanka. Edellisellä levyllä tuli orkesteri ja kuoro, dakota-intiaani ja yks suomenkielinen biisi. Mietin, että mitäs nyt tehdään. Kelttisoittimet joo, niitä ei oo koskaan käytetty. Ja toinen on gospel-kuoro. Sitten vielä poikasopraano. Pieniä yksityiskohtia sinne tänne.
Levy kajautetaan käyntiin todella
mahtipontisella raidalla The Poet And The Pendulum.
- Tässä oli aika konkreettinen syy, että miksi se pääty ensimmäiseksi. Meadows Of Heaven on levyn viimenen biisi, se on pakko olla viimenen, siinä on sellainen lopun tunnelma. 14 minuuttia pitkä biisi ei voi olla keskellä. Mun mielestä sen pitää olla eka tai vika. On siinä vähän sellaista tervettä show off –meininkiäkin, että kun me halutaan tehdä näin, niin niin tehdään. Nightwish on aina tehnyt asiat vähän eri tavalla. Se on kiva shokkielämys siihen alkuun ja mun mielestä levyn paras biisi, että sikäli se ei ole hyvä, että se on ykkösenä.
Nettivuodot hävittävät levyn arvoituksellisuutta
The Poet And The Pendulum on myös biisi, joka kärsi erityisesti Dark Passion Play -albumin nettiin vuotamisesta.
Biisiä jaettiin YouTubessa viiden ja seitsemän minuutin pätkissä, mikä harmittaa Tuomas aivan erityisesti.
- Se oli odotettavissa, mutta se, että se meni noin aikaseen. Se syletti, että se meni jo kolme kuukautta ennen julkaisua. Se on niin kaksteräinen miekka, että en osaa sanoa siihen juuta enkä jaata, että mitä tälle asialle pitäis tehdä. Lähinnä ihmetyttää, että mitä sillä nettiin laittavalla ihmisellä liikkuu päässä.Toisaalta mie en usko, että se tulee loppupeleissä hirveesti vaikuttamaan levynmyyntiin. Levy on hieno paketti kansine ja kaikkineen. Hevijengi on niitä, jotka haluaa sen aidon paketin. Siinä ei ole mitään väärää, että käy kuunteleen netissä jonkun pätkän ja jos innostuu, niin ostaa levyn. Se on ihan hyvää promoo.
- Se, mikä tässä harmittaa kaikkein eniten on, että koko albumin ympärillä vellova mystisyys ja arvoituksellisuus häviää ihan täysin. Jengi kuuntelee silppuna sitä levyä, sieltä täältä pätkiä kolme kuukautta ja keskustelupalstat on täynnä kommentteja ja lyriikanpätkiä, joita analysoidaan. Ite on suunnitellut tarkkaan konseptin, että minä päivänä ilmestyy levy ja biisit pitää kuunnella tässä järjestyksessä ja just näillä soundeilla, viimeisellä miksauksella. Samalla kun kuuntelee, niin lukee sanoja ja bookletissä on levyyn liittyvät kuvat, yrittää tehdä kaikesta semmoisen pienen taide-elämyksen. Sitten kuunnellaan jotain paskoja YouTube-versioita sieltä täältä kolme kuukautta ennen julkaisua.
Nettivuodot koettelevat myös faneja, jotka
haluaisivat kuulla levyn vasta, kun se on virallisesti saatavilla.
Faneille on kuitenkin järjestetty odotellessa muuta aktiviteettia kuten fanitapaaminen
Nuclear Blastin kotikaupungissa Donzdorfissa.
- Se oli hurja. Se kohotti itsetuntoa ja antoi uskoa tulevaisuuteen. Seitsemästä maasta oli lentänyt sinne nimmarisessioon. Oli Italiasta, Ruotsista, Norjasta ja Ukrainasta tullut lentämällä tapaamaan meitä kolmen minuutin ajaksi ja pyytämään nimmarit. Ihmisiä oli yli 800 Donzdorfissa, joka on keskellä ei mitään. Edellinen ennätys oli Dimmu Borgirin 200. Joko jengiä oikeesti kiinnostaa tää juttu tai sitten he haluavat olla paikan päällä ensimmäisinä, kun nimmareita jaetaan. Se oli hirveen lupaavaa, Tuomas iloitsee.
Lieksa!-biisi syntyi helposti
Nightwishia kuullaan myös juuri ensi-iltaan tulleessa Lieksa!-elokuvassa, jossa soi Amaranth-singlen b-puoleksi sijoitettu
While Your Lips Are Still Red. Markku Pölönen ja Nightwish ei ehkä aluksi kuulosta kaikkein todennäköisimmältä parilta, mutta yhteyskohtia löytyykin helposti.
- Molemmat ollaan Itä-Suomesta, melkein naapureita, että se tuntu ihan luontevalta. Mie diggaan sen leffoista ihan hulluna. Se tekee omanlaista jälkeä ja sellaista, jossa on vielä aitoa lämpöä mukana. Ei ratsasteta pintakiitotrendeillä, vaan sillä on aina lämmintä kuvausta, esimerkiks Koirankynnenleikkaajan oon kattonut varmaan kymmenen kertaa. Siitä jää aina hirveen hyvä mieli, Tuomas kehuu.
Pölönen pyysi Holopaista säveltämään biisin
ja se syntyikin loppujen lopuksi mutkattomasti.
- Se tuli tosi helposti. Mie menin Markun luona käymään ja se näytti pätkiä siitä Lieksa!-elokuvasta ja selitti minkälaista biisiä haluaa. Hän halus nimenomaan englanninkielisen balladin, jossa olis päähenkilön sielu, eli Jenni Banerjeen Lara. Sit se anto vielä dvd:n matkaan, että voin katsoa klippejä. Oli kaikkein kiehtovinta saada sellainen visuaalinen juttu audioksi. Mie katoin monta kertaa Laran kohtauksia, että minkälainen ihminen tuo on ja miten tän tarinan voi kertoa neljässä minuutissa. Lähdin säveltään ja kyllä se hänen sielunsa sinne tarttu. Tää on semmoista, mitä jatkossakin haluaisin tehdä. Tää on ihan sama ideologia, jolla teen Nightwishin biisejäkin. Mä nään tarinan ja mietin, että miten jutun sielun vois vangita musiikkiin.
Yhtyeen basistin Marco Hietalan
ei kuitenkaan ollut tarkoitus laulaa biisiä.
- Sekin on hauska juttu, että alun perin oli tarkoituksena, että sen laulaa joku suomalainen nainen. Siihen haluttiin naislaulua. Pyysin Marcoa laulamaan demolaulua biisiin, että tyttö tulee kohta laulaan tänne. Sitten lähetin sen demon Markulle ja se oli, että tää Hietala vois laulaa koko biisin, tää kuulostaa niin hyvältä. Ihan vahingossa Marco pääty laulaan sen biisin. Se tuo kivaa kontrastia, kun tommonen karvanen viikinki laulaa viattomasta rakkaudesta hempeällä äänellä.
Elokuvasta on tehty myös englanninkielinen versio ja Tuomas toivookin kysyttäessä, että heistä olisi jotain
apua leffan ulkomaille viemisessä.
Elokuvasäveltäminen kiinnostaisi
Nightwish on aiemminkin soinut elokuvassa, nimittäin Wish I Had An Angel soi Alone In The Dark -elokuvassa. Vaikka elokuvaa on haukuttu kaikkialla, niin on yllättävää, että Holopainen ei ole
edes katsonut sitä.
- Mie en oo edes nähnyt sitä leffaa, mutta sehän on eri asia tehdä tilaustyönä tietynlainen biisi tiettyyn juttuun. Siinähän oli kyse vaan siitä, että otettiin yksi biisi soimaan lopputekstien ajaksi, eikä sillä ole mitään tekemistä leffan kanssa. Kyllä toi meidän rumpali katso sen, eikä se hirveesti siitä diggaillut. Ohjaaja (Uwe Boll) ystävällisyyttään lähetti sen dvd:n mulle, mutta kuulin siitä niin paljon pahaa, etten jaksa katsoa, Tuomas naurahtaa.
Miestä kiinnostaisi elokuvasäveltäminen
laajemmassakin merkityksessä.
- Sitä olis tosi kiva kokeilla, vaikka mulla taitaa olla siitä touhusta yltiöromanttinen kuva. Mie tykkään hirveesti katsella leffoja ja kuunnella leffamusiikkia, joiden tekijät on mun suurimpia musiikillisia idoleita. Siinä saatetaan kuitenkin mennä niin paljon elokuvan leikkausten ja ohjaajan ehdoilla, että siinä ei sitä biisintekijää paljon kunnioiteta. Niinhän sen pitää mennäkin, leffaahan siinä tehdään eikä musaa. Mutta jos mulla on joku täydellinen biisi tai teema johonkin kohtaukseen, niin se saatetaan pistää silpuksi vaan sen takia, että se mahtuu siihen. Ainakin kerran kuitenkin haluaisin kokeilla.
Alankin kehua Tuomasta, että häntä kunnioitetaan entistä enemmän säveltäjänä, josta mies on lähes
punastua.
- Melkein hävettää, koska oon huono lukemaan nuotteja, enkä osaa kirjoittaa nuotteja juuri ollenkaan. Musiikin teoria on aika hakusessa, enkä oo edes kovin kaksinen soittaja. Ympärillä bändissä neljä ihmistä, jotka on paljon kovempia soittajia kuin minä. Biisinteko on sitten ehkä se lahja, joka minulla on. Saan vangittua jonkun tarinan musiikkiin ja lyriikoihin. Mozart ja Sibelius oli säveltäjiä, mie oon jotain vähän arkisempaa.
TV-ohjelma antoi mahdollisuuden
Tuomas Holopainen ei siis turhaan korosta itseään ja hänestä
sai nöyrän ja maanläheisen kuvan myös tv2:n lähettämässä
Maan mainiot -ohjelmassa.
- Se oli oikein kiva! Tykkäsin tehdä sitä just sen takia, että välillä pikkasen käy ahdistamaan, että ihmisillä tuntuu oleva musta ihmeellinen kuva ihmisenä julkisuuden kautta. Julma naistenhyväksikäyttäjä, joka kirjoittelee avoimia kirjeitä, rahanahne ja bisnestietoinen. Tää oli hyvä mahdollisuus antaa sitä oikeeta kuvaa itestäni, koska en oo koskaan allekirjoittanut sitä lausetta, että ei oo mitään väliä, mitä ihmiset musta ajattelee. Totta kai sillä on väliä ja paljon.
Ulkonäkö ei ole kuitenkaan miehelle tärkeää, vaan hän on vain sen näköinen kuin haluaa itse olla.
- Koskaan ei ole suunniteltu mitään, että kaikki on ihan luontaista. Ei ole koskaan ollut stylistia, tärkeintä, että pitää sellaista vaatteita, joissa on hyvä olla. Tää on mun arkiasuste kotonakin. Imago ei ole sillä tavalla tärkeä. Musta on tullut joku ihmeen Jack Sparrow –klooni, niin vedetään se oikein överiksi ja ollaan sitten semmosia, mutta mä oon ollut tän näkönen jo vuodesta 2001.
Suomessa sanomiset heitetään överiksi
Ruotsalaiset ovat vuosien varrella omineet monia asioita
Suomesta, mutta Nightwishin kohdalla sellaista
ei ainakaan vielä ole ollut havaittavissa.
- Ei oo muuten luojan kiitos tullut. Pelkäsin vähän, että omiiko ruotsalaiset tapansa mukaan bändin itselleen, koska me ollaan edelleen suomalainen bändi, ennen kaikkea kiteeläinen bändi, jossa sattuu olemaan ruotsalainen laulaja. Yllättävän vähän siellä on ollut hässäkkää.
Sen sijaan ulkomailla tehdyt haastattelut
heijastelevat Suomeen joskus yllättävin tavoin.
- Norjassa oli kaksi psykologia, joille piti kertoa jotain seksielämästään, mitä kukaan ei tiedä, niin ne analysoi. Sanoin, etten oo koskaan elämässäni omistanut pornolehteä, mikä on totta. Heitin siihen ihan vitsillä, että seksi on yliarvostettua. Tarkotin sillä, että seksi on ylimainostettua. Kivaa puuhaa, mutta ylimainostettua. Yksi sivulause norjalaisessa nettilehdessä ja nyt se on ollut viidessä suomalaisessa sanomalehdessä. City-lehden mukaan se oli viikon kolmanneksi puhutuin aihe. Tullut jo vähän varovaiseksi, että mitä sanoo missäkin. Niin ja jos sanon espanjalaisessa hevilehdessä, että mie lähetin Tarjalle joulukortin, niin se on seuraavana päivänä Ilta-Sanomien kannessa ”Tuomas yritti sovinnonelettä – Tarja edelleen vihoissaan”, Tuomas nauraa.
Christina Ricci -huhu piti kuitenkin
paikkaansa. Hollywood-näyttelijä oli lähellä päätyä Nightwish-videoon.
- Hän oli jo suostunutkin tulemaan Amarathiin. Siinä tuli jotain säätöä, kun alun perin piti tehdä se video Euroopassa ja hän oli silloin Euroopassa. Ryssiyty täysin aikatauluihin se homma. Kerrankin huhulla on todellisuuspohja. Toisaalta toi enkeli on hyvä noin, Tuomas kehaisee.
Dark Passion Play -albumi on nyt
siis kaupoissa, uusi Bye Bye Beautiful -video tv:ssä ja joulukuussa yhtyeen voi nähdä keikoilla Suomessa.
Antti Niemelä 27.09.2007