Syna

Toni Kurkimäki, Mika Vuorela ja Timo Juuti ovat miehemme Synan takana. Syna julkaisi juuri toisen singlensä Do You Feel?, jolla se nousi heti Suomen singlelistan kärkikahinoihin neljänneksi. Tapasin Tampereella Toni Kurkimäen, joka oli tyytyväinen, että sinkku oli vihdoin saatu kauppoihin.
     - Do You Feel? on itse asiassa meidän neljäs biisi, ekalta Syna-demolta. Se oli ehkä ton nelikon vahvin biisi, kun se tehtiin 2004 kesällä. Se oli Face Of Godin (ensimmäinen single) tavoin alunperin ihan täysi breaks-biisi, josta alettiin vääntää sitten vähän dj-ystävällisempää versiota, johon Electric Saunan Joonas Hahmo ja Matti Kotala osoittivat kiinnostusta.
     Miehet olivat odotustilassa noin puoli vuotta, kunnes suomalaisen trancen kokoelma Finity Essence ilmestyi.
     - Laitettiin Finityn Mikolle Do You Feel? ja muitakin biisejä, joista se innostui ensimmäisenä Face Of Godista, joka tuli sitten pihalle digitaalisesti. Face Of Godin aikoihin puhuttiin jo kakkossinkusta, joka olisi Do You Feel?, jota piti kuitenkin vielä parannella soundien osalta. Sitä fiksailtiin jonkin aikaa ja se oli valmis maalis-huhtikuussa viime vuonna. Julkaisu venyi ja venyi ja välillä levy-yhtiö ajatteli vinyylijulkaisuakin, mutta vinyylitehdas kaatui.
     Vasta viime vuoden syksynä alettiin kaavailla, että Do You Feel? julkaistaisiin cd-singlenä.
     - Vaikka digitaalisuus on ihan järkevää, se säästää resursseja ja se on nopeampaa ja kätevämpää hankkia, niin varsinkin Mikan kanssa ollaan kuitenkin vanhaa koulua ja meidän mielestä käsin kosketeltava, oikea sinkku on vähän arvokkaamman olonen. Ja kun me haluttiin cd-sinkku, niin se taas myöhästytti julkaisua. Sillä välin tehtiin se meidän Lost In Love -miksaus, joka mun mielestä onnistu vielä paremmmin kuin originaali, johon on jo vähän väsähtänyt, niin kauan sitä on fiksattu. Se on kuitenkin yksi meidän onnistuneimmista biiseistä, että toivottavasti joku muukin huomaa sen potentiaalin, Toni toivoo.

Digitaalisen jakelun puolet

Digitaalinen jakelu on Tonin mielestä kaksiteräinen miekka. Musiikki leviää nopeammin, kun fyysisiä levyjä ei tarvitse välttämättä lähettää postissa.
     - Promotyö on helpottunut kovasti, esimerkiksi MySpacenkin kautta voi ponnahtaa maailmanmaineeseen. Trance-piirien positiivinen suhtautuminen mp3-juttuun on aivan ilmiselvästi nopeuttanut kuviota kuten Allende-miksaus DYF:stä oli soinut Markus Schultzin setissä jo ennen kuin edes meillä oli siitä aivan lopullista versiota. Schultzilla ei olis sitä vieläkään, jos pyörittäs vaan painettuja levyjä. Eli ei se ole ainoastaan huono asia, että yhä enemmän mennään digitaalisuuteen.
     Digitaalisuudessa piilee kuitenkin vaara, että perinteinen cd-aikakauden promotyö unohdetaan.
     - Se on siinä huonoa, että se on vähän turhankin helppoa jo. Nythän voi kuka tahansa pistää labelin noin vaan pystyyn ja pistää kaiken digitaalisena, niin ei siinä hirveesti kuluja tule, jos tekee kaiken vielä kaveripohjalta. Biisi leviää jo vähän kuin itsestään netin ja dj:iden kautta. Levy-yhtiön pitää kuitenkin tehdä duunia sen eteen, että niiden digijulkaisutkin on uskottavia. Ei van Buurenille ja Corstenillekaan mene kaikki lävitse, ne kuuntelee vain valikoituja juttuja. Pitää olla tiettyä uskottavuutta labelilla, artistilla nimeä tai järjettömän kova puskaradio biisin takana. Toivottavasti ei mennä tulevaisuudessa niin laiskaan hommaan, että biisi vain pistetään pihalle, ilmotetaan siitä muutamalla foorumilla ja heitetään kaikki herran haltuun, Toni tuumii.

Matkalla DeCallista kohti Synaa

Toni Kurkimäki ja Mika Vuorela muistetaan myös projektista DeCall, jota ei varsinaisesti ole vieläkään kuopattu.
     - Viimeisin julkaisu DeCallin nimissä oli remix The Candymanille Sunshine-biisistä, sen jälkeenkin tehtiin vielä biisejä, mutta homma vaan jäi, kun ruvettiin Syna-juttuja puskemaan eteenpäin. Ollaan me välillä mietitty, että tehtäis DeCallillekin vielä biisejä, mutta ei ihan just nyt. Kun kuulee hyvää dance-musiikkia tai vähän populaarimpaa trance-juttua voksujen kanssa, niin tulee mieleen, että vois tehdä melodisempaa tai kaupallisempaa musiikkia. DeCallista ehkä vielä kuullaan, Toni lupailee.
     Syna on siis syrjäyttänyt DeCallin, mutta alunperin Syna oli jotain aivan muuta kuin millaisena se nykyään tunnetaan.
     - Tehtiin yhden naislaulajan kanssa melodista ja iloista dancen suuntaan olevaa matskua, niin sen projektin nimi oli Syna, kun halusin lyhyen ja suomalaisuuteen viittaavan nimen. Se projekti jäi sellaiseksi kaverien puuhasteluksi, mutta se nimi jäi mieleen, että tota pitää vielä käyttää. Kun yritettiin keksiä tälle uudelle projektille nimeä, niin mä sanoin sen ja se sitten jäi. Mun mielestä se oli heti hyvä ja hauska nimi, mutta Juuti oli vähän, että ei tiedä, mutta myönsi myöhemmin, että onhan se hyvä nimi.

Kalkkunaleffa vauhdittaa Deck Jaggeria

Kolmikolla on käsissään myös toinen erittäin varteenotettava projekti Deck Jagger, joka julkaisi hiljattain debyyttisinglensä Megaforce.
     - Megaforce tuli Baroquen alalabelin Rococon kautta ja seuraava Arcade Weapon tulee portugalilaiselta firmalta. Se on vähän electrompi, electro houseen viittaava. Deck Jagger -julkaisuja tulee varmaan useammaltakin labelilta, mutta on toi Baroque lisännyt meidät nettisivujen artistirosteriin, että ehkä niillä on jotain suunnitelmia. Noiden kahden biisin lisäksi on muutama 90%:sti valmis biisi. Syna on pääprojekti, mutta Megaforce lähti niin hyvin liikenteeseen, että ollaan innostuneita tekemään sentyyppistä matskua enemmänkin.
     Megaforcessa kuullaan mielenkiintoisia spiikkejä samannimisestä elokuvasta 80-luvulta.
     - Se on järkyttävän huono action-leffa 80-luvulta, ajellaan moottoripyörillä ja megaforce räjäyttää kaikki pahat pois tieltä. Mä katoin sitä traileria kersana monta kertaa, kun se oli niin cool. Leffan näin paljon myöhemmin ja se on oikeen semmonen kalkkunaleffa. Se on aika kuuluisakin siitä, että se on niin huono. Mullahan on oikein fiksaatio tosi huonoihin leffoihin ja selailin sellaista sivustoa, jossa oli kautta aikojen huonoimpien leffojen arvosteluja, jotka oli aika humoristiselta kantilta tehty. Siellä oli ääninäytteitä ja pieniä pätkiä leffoista. Kuuntelin niitä ääninäytteitä ja toi tuli vastaan, niin mietin, että tota pitää käyttää joskus. Kun aloin tekemään sitä Megaforce-biisiä, niin kaivoin ne samplet uudestaan esiin ja kokeilin sitä siihen. Ja sehän oli just hyvä, tuli just sopivan kieli poskessa -meininki siihen.

Toinen keikka tiedossa

Kokonaisen albumin teko on Synan haaveena.
     - Me ollaan hirveesti ihailtu Hybridia ja niiden levyjä. Olis siistiä tehdä sellainen albumi, joka viidenkin vuoden päästä kestäis kuuntelua. En mä usko, että meidän soundi tulee hirveesti muuttumaan Face Of Godista. Uskoisin, että sen pystyy aina jotenkin tunnistamaan, että ketkä on asialla, jos ei muuten, niin meidän kitarasoundista. Kyllä mä uskon, että Syna-soundi on jo löydetty. Tottakai se aina menee vähän eteenpäin ja muokkautuu, mutta ei se tule totaalisesti muuttumaan, ei Syna tule tekemään koskaan esimerkiksi hard housea, Toni naurahtaa.
     Ennen levyhaaveiden toteutumista on luvassa keikkoja. Syna nähdään live-keikalla toista kertaa heidän itsensä järjestämässä Fiksaatio-tapahtumassa 8. syyskuuta Seinäjoella.
     - Väittäisin, ettei sadan kilometrin säteelläkään ole ollut vastaavan mittaluokan tapahtumaa muutamiin vuosiin. Rytmikorjaamo on vähän kuin Etelä-Pohjanmaan Tavastia, se on monien rokkibändien kehuma, ihan Suomen huippuja keikkapaikkana. Tosi hyvä kiinteä äänentoisto, paljon hyviä valoja ja tuodaan vielä itsekin sinne melkein kolmella tonnilla lisää valokalustoa. Yritetään laukaista tommonen tapahtumien sarja, että jos toi onnistuu, niin tulee ehkä lisääkin. Se on hienoa, että saatiin noinkin kovat dj't ensimmäisellä kerralla, itse soitetaan tunnin setti OlliS:n ja Orkidean välissä. Täähän on vasta meidän toinen keikka, eka oli Millenniumissa. Siellä tulee myös DeCallin Surrenderia ja Deck Jaggerin Megaforcea, Toni valottaa, mitä tuleman pitää.