Alati mainettaan maailmalla kasvattava Miika Kuisma valmistelee parhaillaan seuraajaa esikoisalbumilleen Inwardgaze. Tuleva Sententia ei ole kuitenkaan seuraaja siinä mielessä, että luvassa on aivan uudenlaista Kuismaa.
- Jos miettii Inwardgazea, niin Sententia tulee olemaan rankimmillaan sitä, mitä Inwardgaze oli löysimmillään. Luvassa on siis erityisesti olohuoneeseen suunniteltu kokonaisuus, jonka jälkeen on yhtä kiva mennä nukkumaan tai lähteä bileisiin. Luulen, että levy kestää ajanhammasta huomattavasti pidempään, jos se on enempi chill. Ainahan niistä biiseistä voi sitten tehdä sinkkuja varten klubiversioita, Miika tuumii.
- Vaikka mulla on edelleenkin tavoitteet niin korkealla kuin ne saa, niin olen tavallaan lakannut yrittämästä ja teen vain sitä mikä tuntuu hyvältä. Joku päivä tulee ambientia, toisena tech trancea, riippuu ihan fiiliksistä.
Hänen mielestään artisti ei saa pelätä, että menettää kaikki faninsa.
- Silloin jää paikalleen junnaamaan, eikä kehity, pitää uskaltaa muuttua. Artistin pitää uskaltaa tehdä juttuja vain itselleen ja luottaa siihen, että aina löytyy joku jota kiinnostaa. Jos genre ja fanikunta vaihtuu uran varrella paljon, niin sehän tarkoittaa vain sitä, että tavoitat enemmän ihmisiä kuin yrittäessäsi miellyttää aina sitä samaa porukkaa kynsin hampain. BT on siitä aika hyvä esimerkki, että se on vaan tehnyt, eikä miettinyt, mitä muut tykkää.
Miikalla oli idea, että tuleva levy tulisi koostumaan niin, että ensimmäinen raita kestää minuutin, toinen kaksi minuuttia jne.
- Tällä hetkellä näyttää vähän siltä, etten kuitenkaan saa ideaa toteutettua. Muutenkin lähtökohtana pitäisi varmaan olla, että tekee ne biisit ja sitten miettii järjestyksen ja pituudet selviää vikana. Mutta en ole vielä ihan täysin luopunut ajatuksesta.
Levy-yhtiöapu kelpaa jälleen Miikalle
Miikan levy-yhtiötilanne on vuosien varrella elänyt.
- Mulla oli aikanaan JOOFin kanssa sellainen tilanne, että ajattelin julkaista kaikki sieltä, mutta meininki tuntui hyytyvän samalla, kun oma soundi muuttui sellaiseksi, ettei se sopinut heille. Myös siirtyminen täysin digitaaliseksi vaikutti asiaan.
Siinä vaiheessa mies ajatteli, että voi tehdä sen itsekin.
- Nyt on taas se vaihe, että on vähän haku päällä ja keskustelenkin parin firman kanssa kokonaisvaltaisesta kuviosta, johon tulevat kuulumaan biisien julkaisun lisäksi managerointia ja keikkamyynnit jne. Tällä hetkellä mielessä on, että yritetään ensin sen unelmamestan kanssa ja tullaan sieltä alas, jos näyttää siltä, että on pakko.
Kuisman levymerkki Subtraxxin käytännön hallinnointi onkin jo siirretty muihin käsiin.
- Teimme sopimuksen belgialaisen Bonzai Musicin kanssa jakelusta ja promootiosta, koska en koe olevani paras ihminen pyörittämään labelia vaan paikkani on studiossa ja dekkien takana. Hoidan edelleen A&R-puolen ja osan promootiosta, mutta paperihommat yms. ovat nyt muissa käsissä. Bonzai Music on pioneeri digitaalisessa jakelussa ja niillä on hallussa kaikki mahdolliset digitaaliset kaupat sekä myös CD ja vinyylitoiminta, Miika kehuu.
Jos kaikki tietäisi, mutta harva pitäisi
Audiojellyn myyntilistan kärjessä käynyt One Step Behind The Mankind on saanut runsaasti soittoa maailmalla ja seuraava single One Morning By The Riverside on lisensoitu merkittävimmille kokoelmille, mutta kotimaiseen radioon pääseminen tuntuu vaikealta.
- Koko ajan se on kuitenkin helpompaa, uudet R&B-biisitkin on aika elektrosoundista ja muutenkin huomaa, että meidän soundi on taas tulossa takaisin. Itsellä on ollut oikeastaan sellainen suunnitelma, että halusin kehittää rauhassa oman, hyvin persoonallisen soundin, jota on vaikea kopioida. Tai oikeastaan ei voida puhua pelkästä soundista vaan jostain muusta tunnistettavuudesta, jota on vaikea kuvaillakaan. Jos tästä tyylistä sitten tulee joskus kova juttu, niin pitäisi olla asiat hyvällä mallilla.
Miika pitää valtavirran suosiota kaksiteräisenä miekkana.
- Artisti tarvitsee julkisuutta siinä missä julkisuus tarvitsee artistia. Uskon, että julkisuuden kanssa on helpompaa tulla toimeen, jos pelaa avoimilla korteilla, muttei lähde karttamaan tai kerjäämäänkään julkisuutta, vaan jotenkin kelluu siinä virran mukana.
Tähti-dj koiraa ulkoiluttamassa
Miikan mielestä Suomessa järjestetään erinomaisia tapahtumia konemusiikin saralla ja ne saavat arvostusta myös ulkomailla.
- Aika usein, kun on käynyt jossain ulkomailla esimerkiksi Hollannissa, niin huomaa miten meillä on pienissäkin bileissä parempi äänentoisto, valot ja flyerit kuin mitä mä oon tuolla maailmalla nähnyt. Suomessa yleisökin on usein parempi. Esimerkiksi Hollannissa skene on hemmoteltu pilalle ja uusien nimien on todella vaikea päästä esille, vaikka isoimmat starat eivät edes ehdi soittelemaan kotimaassaan niin paljoa kuin on kysyntää.
Suomessa ulkomailta saapuvat artistivieraat saavat pääasiassa loistavaa kohtelua. Ulkomailla näin ei aina ole.
- Keikkailu on muutenkin hyvin yksinäistä puuhaa ja suurin osa reissusta on odottelua. Parin tunnin keikan eteen voi joutua reissaamaan ja valvomaan parhaimmillaan parikin päivää. Silloin vähän nyppii, jos promoottori tai edes kuski ei jaksa pitää seuraa. Hotellilla siten tapetaan aikaa ennenkuin promoottori tulee ehkä viemään syömään tai haastatteluun, sitten taas lorvitaan kunnes mennään vihdoin bileisiin. Seuraavaksi sitten odotellaan omaa soittovuoroa ja jännitetään, että millaiset soitto-olosuhteet paikassa on ja onko mitään omista toiveista huomioitu. Sen takia onkin tosi siistiä, kun menee sellaiseen paikkaan, jossa on valmiiksi tuttuja tyyppejä ja tietää alusta asti, että tulee olemaan hieno ilta, tai jos matkustaa yhdessä jonkun toisen kanssa. Näillä reissuilla myös aina tutustuu muihin soittajiin ja sovitaan mahdollisesti jotain keikkavaihtareita tai remix-juttuja. Ulkomaiset dj´t tykkäävät käydä Suomessa senkin takia, koska meillä ketään ei jätetä yksin. Niitä viedään kebabille, jatkoille ja dokataan ihan ku ne olis kavereita. Tosin pari kertaa on ollut sen verran iso stara kyydissä, ettei ole kehdannut viedä Eerikin Pippuriin.
Kuisman asunnon lattialle on päätynyt nukkumaan jopa suhteellisen isoja nimiä ja onpa vieras saattanut viedä aamulla jopa koiran ulos. Jälkeenpäin on sadellut kiitosta siitä, ettei kaikki ollut niin muodollista ja vieraat ilmaisevat halunsa tulla mielellään uudestaankin.
Antti Niemelä 24.04.2007
