Teräsbetoni

Teräsbetoni elää tällä hetkellä hiljaiseloa julkisuuden suhteen, mutta kesällä on luonnollisesti luvassa keikkoja ja yhtye kaavailee julkaisevansa uutta materiaalia ensi vuoden alussa. Toisenkin levyn jälkeen on tapahtunut kaikenlaista ja erityisesti Taivas lyö tulta -biisi elää omaa elämäänsä. Tapasin tamperelaisessa kahvilassa A.Järvisen, joka oli innoissaan hiljattain Aku Ankassa esiintynestä Teräspekoni-yhtyeestä.
     - Toihan on hirveä kunnianosoitus. Tää liittyy tavallaan myös siihen, että Teräsbetoni on yllättävänkin nuorisobändi. Lapset diggailee, ei me muuten oltais Aku Ankassa.
     Teräsbetoni on saanut kuitenkin myös epämiellyttävämpää huomiota piirretyiltä hahmoilta. Nimittäin sekä The Ratzz että Pikku-Orava -levyt sisälsivät coverin Taivas lyö tulta -hitistä.
     - Vaikka tekis mieli, niin niitä ei voi haastaa oikeuteen loukkauksesta. Kirjoitin Rantaselle yhtenä iltana sähköpostia ja kyselin, että mitä mieltä se on ja miten se suhtautuu, että onko se muusikko, joka tekee musiikkia ja muut ihmiset voi käyttää sitä. Vai tekeekö se hevikappaleen, jota ei saa raiskata. Pikku-Orava on ihan hauska ja kämppi, mutta hirveen huonosti se on tehty, A.Järvinen naureskelee.
     Suomessa coveroimiseen ei tarvita lupaa, mikäli sanoitukset pysyvät alkuperäisinä.
     - Smurffien levyllä oli Taivas lyö tulta ja siinä on idea, että sanat muutetaan. Ei oltais haluttu antaa lupaa muuttaa sanoja, mutta sitten sanottiin, että se tehdään joka tapauksessa, että se on silloin ainoa biisi koko levyllä, jossa on alkuperäiset sanat, mies harmittelee.

Soturi-imago ei kyllästytä

Teräsbetonin nelikko tunnetaan valmissanaisena joukkona, jonka soturiteeseiltä harva on välttynyt.
     - Se on itseäni ihmetyttänyt, että ei se vaadi hirveästi mitään erityistä keskittymistä. Se on kivaa, että se tulee esimerkiksi keikoilla automaattisesti. Kyllä se on jollain tapaa luontevaa. Keikoilla on esiintymässä ja ihmiset kuuntelee, mitä sä sanot, niin mieluummin siellä on itsevarmana ja kehottaa muita kulkemaan valitsemiaan polkuja kuin että esitettäis vain kappaleita ja ollaan levynkansissa hurjia. Sitten tämä mun aivovaurio saattaa vaikuttaa siihen, että kuvittelen olevani soturi, Järvinen naurahtaa.
     Myöskään ilman paitaa esiintyminen ei ole muodostunut taakaksi, ainakaan vielä.
     - Joskus alussa joku kysyi, että miksi meillä on paidat päällä, kun oltiin bäkkärillä juomassa kahvia. Kyllähän Freddie Mercurykin pisti keikoille hienommat vaatteet kuin käytti siviilissä, se on meidän esiintymisasu. Vielä ei ole ollut hirveen kylmiä keikkoja, että ei ole estänyt esiintymistä. Aika viimaista on joskus kyllä ollut ja pari kertaa on niska krampannut.

Suomi riittää

Teräsbetonia on myyty kourallinen Keski-Euroopassa ja Saksassa on piipahdettu esiintymässä, mutta Järvisellä ei ole hinkua ulkomaille.
     - Pienemmät hevibändit, jotka kiertää Saksaa, menee 50 hengen bussissa neljän muun bändin kanssa. Nukkuu bussissa, vetää joskus kahdeksalta tunnin keikan, puoli tuntia aikaa kasata oman kamansa lavalta. Se on hirveen kuuloista, oon kuitenkin aika mukavuudenhaluinen. Oma sänky ja suihku kiitos, ei mitään elukkatouhua. Yhdessä bussissa kulkemiset tuli koettua jo koulussa luokkaretkillä.
     Suomessakin voi päästä esiintymään legendojen kanssa kuten Twisted Sister ja Megadeth, mutta se ei varsinaisesti hetkauta.
     - Teatrian avajaisissa oltiin samaan aikaan Twisted Sisterin kanssa, mutta ei se merkinnyt meille mitään. Niillä oli oma bäkkäri, ovi kiinni ja äijä ovella katsomassa. Niiden manageri oli meille hirveen tyly, niillä meni soundcheck pitkäksi, kun ne oli hotellilla nukkumassa. Olikohan toka tai kolmas biisi Twistareiden keikalla, niin rumpalilta meni virvelistä yläkalvo halki. Ne kysyi meiltä hyvin nöyränä, että olisko antaa virveliä. Meidän keikkamyyjämme, joka on aina mukana, neuvotteli siitä 200 euron vuokran, niin päästiin pikkaisen näpäyttään Amerikan ihmeille. En mä sitä kuitenkaan meriittinä pidä, että pääsee samana päivänä samalle lavalle jonkun valtavan hienon taiteilijan kanssa. Niiden näkeminen ihmisinä on kuitenkin hienoa.
     Teräsbetonin tarina jatkuu, vaikka jatkossa yhtye siirtyykin lähes väistämättä pois suosion aallonharjalta.
     - Mä oon kokenut jo lähes kaiken, mitä Suomessa voi saavuttaa hevimusiikilla. Toinen levykin oli jo semmonen, että näytettiin, että tää on pysyvä juttu. Jos me saadaan joku neljäs-viides levy ulos, niin voluumit on varmaan ihan erilaiset, mutta se on ihan yhtä hienoa. Siinä on enemmän aikaa keskittyä siihen itse hommaan, kun haastatteluita on vähemmän ja lapset ei huutele kadulla. Ihmiset tuntee jo sitten pitkänlinjan hevarina tai muusikkona, Järvinen enteilee tulevaa.