Viimekertaisessa Idols-kisailussa kakkoseksi sijoittunut Katri Ylander on menestynyt
mainiosti esikoisalbumillaan. Houkuttelin Katrin kahvilaan selvittämään ajatuksensa
levyn tiimoilta.
- Mun mielestä se on tosi monipuolinen, eli kuten olen usein haastatteluissa
sanonut, niin sitä ei ole suunnattu oikeestaan millekkään tietylle kohderyhmälle.
Sitä ei ole tehty vain nuorille tai aikuisille, vaan siinä on toivon mukaan jotain
kaikenikäisille. Se on tavallaan siten helppo ostaakin. Musta tuli Idolsin aikaan sellainen
kuva, johon on helppo samastua, joten se kynnyskin levyn ostamiseen saattaa
olla matalampi sen takia, Katri pohtii.
Katri koosti levyn yhdessä vastaavan tuottajan Janne Halmkronan kanssa.
Yhdessä kaksikko valitsi levylle päätyvät biisit.
- Kuunneltiin kappaleita, joita biisintekijät oli lähettänyt. Niistä sitten yhdessä valittiin. Oli joitakin
kappaleita, joista Janne sanoi, että olis tosi hyvä, mutta itse taas
en tykännyt, niin ei niitä laitettu levyllekään. Tietenkin kompromissejäkin
piti tehdä. Jos yksinään olisin lähtenyt tekemään, niin eihän siitä olisi tullut
yhtään mitään. Tosi hyvä, että oli ammattitaitoisia ihmisiä mukana, hän kehaisee.
Katri ei säntää omien biisien tekoon
Esikoislevyä työstettiin kolmessa helsinkiläisessä studiossa, mutta Katri ei
pitänyt ongelmana, että levyn teossa oli monta tekijää.
- Mä olin Patrick Sarinin, Jukka Immosen sekä
Jukka Backlundin ja Aku Sinivalon studioissa.
Eli näissä kolmessa studioissa tehtiin kaikki biisit ja itse
biisintekijöiden kanssa en ollut tekemisissä.
Mutta olihan kolmessakin studiossa tutustumista.
Pitää vaan avata suuta, jos joku askarruttaa, tiedonhalu palkitaan kyllä
tollasessa studiotyöskentelyssä.
Katri ei kuitenkaan kiellä, etteikö yhden tiimin
kanssa levystä saisi yhtenäisemmän kokonaisuuden, vaikka esikoisalbumista tulikin eheä.
- Olishan se tavallaan hyvä, että olis koko ajan tuttuja siinä,
eikä tarvis mennä paikasta toiseen, mutta vaihtelukin on kivaa.
Samojen tyyppien kanssa tulis ehkä tasaisin lopputulos, Katri tuumii.
Myös omien biisien teko houkuttaisi Katria, mutta
hän tunnustaa tosiasiat. Niiden aika ei ole ainakaan vielä.
- Hirveesti haluaisin osata sen taidon, että osaisin säveltää ja sanoittaa.
Sanoittaminen tulee ainakin jossain vaiheessa mukaan, mutta pitäis varmaan opetella
nuotteja tai soittamaan jotain soitinta, että voisin säveltää. Musta tuntuu, että
mulla on hirveesti vielä kuulematta, millaista musiikkia maailmassa on. Haluais tehdä
täysin omaa juttua, eikä sellaista, jota jo on. Ehkä siihenkin kasvaa jotenkin mukaan
vuosien varrella, 20-vuotiaana on tällä alalla vielä aika lapsenkengissä.
Syntyi biisit sitten millä tahansa tavalla, niin kysyntää Katrin musiikille
riittää ja radiokanavat ovat ottaneet levyn avosylin vastaan. Albumi valittiin myös paikallisradiokanavien
toimesta kuukauden levyksi.
- Levy on soinut aika hyvin paikalliskanavilla ja soittelevat
muitakin biisiä kuin sitä sinkkua. Se on tosi hyvä juttu, Katri iloitsee.
Idols kehitti kritiikinsietokykyä
Katrin tapauksessa Idols-lähtökohta ei ole tuonut
mainittavasti ylimääräistä kritiikkiä.
- Ennen kuin pääsi studioon laulamaan niitä kappaleita, niin oli tosi epävarma
fiilis ja pelottava olo, että miten levy otetaan vastaan.
Kyllä se on mun mielestä siihen nähden hyvin pärjännyt.
Idols oli kuitenkin nimenomaan hyvä koulu myös kritiikkiä kohtaan.
- Kun siihen lähti mukaan, niin tiesi, että jossain vaiheessa tulee
kritiikkiä, mutta se pitää ottaa rakentavasti vastaan. Kyllä mua harmitti hirveesti silloin
kuin sain ensimmäistä kertaa kritiikkiä. Pakko kritiikkiä on kestää, kun kukaan ei voi
miellyttää kaikkia.
Pahimmat tekstit nähdään kuitenkin nykyaikana nettifoorumeilla, jotka
Katri jätti kuitenkin kisailun aikana vähemmälle.
- Niitä tuli seurattua vain jonkin aikaa.
Meille sanottiin semifinaalin alussa, kun meitä oli 25, että älkää
menkö katsomaan niitä, että niistä tulee vaan paha mieli. Se loukkaa kaikkein eniten, että sellaiset ihmiset,
jotka ei yhtään tunne ihmisena, kirjoittelee kaikenlaista ilkeää. Siellä on hyvää, mutta siellä on myös hirveen pahaa.
Iltapäivälehdetkään eivät jättäneet Idols-tähtiä rauhaan, vaan marssittivat kaikenlaisia
iskelmätähtiä kritisoimaan uraansa aloittelevia artisteja.
- Siitä haluttiin tehdä juttu, että Katri ja Ilkka laulaa väärin. Viimeisessä
finaalikonsertissa saatiin valita joko korva- tai lattiamonitorit. Esiinnyttiin
vanhassa hallissa, joka on kostea tila ja siellä on tuhat ihmistä kaukana ja
meillä on kulmamonitorointi, joka sekin on vähän suunnattu yleisöön. Ainakin
mulla se ilmenee sitten huutamisreaktiona, kun bändi pauhaa lujaa ja täytyy kuitenkin
kuulla oma äänensä. Ammattilaisia ei oikeastaan oltu Pauliinaa lukuun ottamatta.
Jälkeenpäin on tajunnut, että korvamonitorointi on aika välttämätön.
Idols-kisailijat pitävät yhä yhteyttä, mutta omat kiireet vievät heitä omiin suuntiinsa.
- Ei ole ollut erityisiä kokoontumisia, kaikilla on omia juttuja ja kiireitä. Ilkka soitti tänään ja
Pete soitti joku päivä. Ronia tuli nähtyä, kun juonnettiin yhdessä listaohjelmaa ja
Tuurissakin oltiin samana päivänä keikalla. Pauliinan ja Hennan kanssa on vain pari viestiä lähetelty
kisan jälkeen, mikä harmittaa hirmuisesti. Agneksen kanssa puhuttiin, että olis kiva
kokoontua kaikki seitsemän ja pitää hauskaa. Idols-kiertueellakin oli kyllä vielä hauskaa yhdessä, Katri muistelee.
Julkisuuteen totuttelee koko elämänsä
Katrin kesän kohokohta keikkojen osalta oli esiintyminen Pori Jazzissa.
- Ehdottomasti paras keikka tähän mennessä, oli kauheesti ihmisiä.
Jännitin maha sekaisin, että tuleeko sinne ketään, kun
satoi tuntia ennen keikkaa. Mitä isompi yleisö ja mitä enemmän on ihmisten tavoittamattomissa, niin
sitä paremmin pystyy vapautumaan lavalla. Sen huomaan esiintymisestä ja laulamisesti ja kaikesta.
Mitä isompi yleisö, niin sen vapautuneempi olo.
Luonnollisesti keikkailu jännittää vielä alkutaipaleella
etenevää Katria.
- Jännittää melkeinpä enemmän kuin aiemmin, kun tietää, että nyt on yksin siinä artistina,
eikä ole muita tulossa jälkee, vaan vastaa itse siitä, että ihmiset viihtyy.
Haastattelut ei kuitenkaan jännitä enää. Vähän ennen kuin levy tuli ja sen jälkeen, niin on tavannut
paljon ihmisiä. En olis pari vuotta sitten nähnyt itseäni tilanteessa, että selitän
joillekin ihan oudoille ihmisille elämästäni asioita ja ne menee julkiseen käyttöön.
Olin tosi ujo, mutta nyt on tullut avoimemmaksi ja rohkeemmaksi.
Idols pakotti tottumaan julkisuuteen.
- Kun Idols-finalisteilla oli nimmarinjakokeikkoja, niin sillon alko tajuta, että
joku haluaa nimmarin ja pitää jopa esikuvanaan. Nyt osaa jo hyvin elellä
niin, ettei mieti liikaa sitä asiaa. Mutta kyllä siihen joutuu kuitenkin ehkä koko
elämänsä totuttelemaan.
Silti esimerkiksi oman naamansa näkeminen fanien paidoissa tuntuu
hassulta.
- Tietysti se kuuluu osaksi tota fanitusasiaa. On faneille
kivaa, että saa ostaa jotain, josta jää muisto ja jolla voi näyttää mullekin,
että ne tykkää musta.
Fanit eivät kuitenkaan ole ainoa ryhmä, jonka Katri on tekemisillään saanut
onnellisiksi. Stella nimittäin nousi tehokkaasti suosioon koko Suomessa, kun
Katri kajautti heiltä nappaamansa Piste-biisin Idolsissa.
- Mulle se on suuri ilo ja kunnia, että on saanut
aiheuttaa tuollaista jollekin bändille, jota itse ihan hirveesti diggaa.
Oon käynyt kisan jälkeen ekoja kertoja Stellan keikoilla. Itselle tulee hyvä olo, kun
ihmiset laulaa mukana uuden levyn biisejä ihan fiiliksissä. Kun itse tykkää, niin
on kiva nähdä, että muutkin on löytäneet sen. En halua kuitenkaan
todellakaan ottaa kunniaa siitä itselleni, Katri pysyy vaatimattomana.
Antti Niemelä 21.08.2006
