Yksi kevään omista suosikkilevyistäni oli
iiwanajulman esikoinen Sitä ei ole mitä en näe.
Olikin syytä tarttua laulaja Wille Hartosta
rinnuksista kiinni, tosin tällä kertaa ihan sähköpostin
välityksellä. Mies paljastui kirjallisessakin muodossa
melkoiseksi verbaaliakrobaatiksi kuten Willen
vertailu edustamansa yhtyeen ja muinaisen hirmuhallitsijan välillä.
- Mitä yhteistä voi olla, vuonna kirves ja äpärä eläneellä keisarilla, sekä persaukisilla ja ihan hieman
viinaan menevillä rokkarin rentuilla. 24 neliötä Kalliossa, tili miinuksella, ruosteen puhkoma Peugeot
kasettisoittimella, radionauhuri, jossa molemmat kasettidekit ja cd-soitin on paskana, eri sarjoista koottu
kahvinkeitin, kuivunut kaktus ja Marilyn Monroe -kuumavesipullo. Ei paljoa.
Iiwanajulma on edennyt jo pidemmän aikaa omakustanteiden maailmassa ja pitkäsoittokin
oli alunperin tarkoitus julkaista oman käden kautta.
- Meillä oli suuri ja
romanttinen tavoite julkaista levy omakustanteena, mutta rahat vaan pääsi loppumaan. Laitettiin
Huume sekä Helvetti on muut ihmiset madoksi koukkuun ja jäätiin odottelemaan nykyjä. Nem-bookingin
ja Harri Karvisen kautta viimein onnisti. Harri lähetti promon Atte Blomille ja hetki myöhemmin jo
juotiin coctaileja Petri Tyynelän huvilalla Oulussa ja todettiin, että tämä se on nyt sitä rokkiglamouria.
UHO Production kautta julkaistu levy on monen muun esikoisalbumin tavoin ainakin
osittain yhtyeen siihen astisen uran best of -kokoelmaa.
- Mutta oikeastaan vain keskimmäiseltä, Ei Perkeleeksikin kutsutulta ep:ltä, kelpuutettiin
mukaan nuo ”demojen best of” kappaleet. Rakkaani, Ei Perkele, Ehkä huomenna on toisin ja Tyyny
ansaitsivat mielestämme ehdottomasti paikan jollain merkittävämmällä julkaisulla kuin pelkästään
omakustannedemolla. Kuningas-ep:n aikaan orkesterimme opetteli enemmän elämään yhdessä sen sijaan,
että oltaisiin tehty kunnolla duunia hyvien biisien eteen ja se eka ep, no jostainhan sitä on aloitettava.
Aidoilla soittimilla monivivahteista äänimaailmaa
Sitä ei ole mitä en näe on äänimaailmaltaan niin rikas ja monivivahteinen, että luulin sitarin, kanteleen
ja muiden erikoisempien ratkaisujen lisäksi käytetyn myös konesoundeja, mutta ei.
- Minua viehättää aitojen soittimien ääni. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että levyllä ei
ole käytetty koneita muuhun, kuin äänen nauhoittamiseen. Ja kyllä minä haluan iiwareiden levyjen
aina kuulostavan soundillisesti rikkailta. Pari viikkoa sitten kuulin, siskoni häissä, kirkossa
soitettavan flygabonea, eikä ollut tolkkua kylmien väreiden määrässä. Tuli siinä joku tippakin
herautettua, niin kaunista se oli, vai oliko se ne häät vai humun tumut, noin niin kuin muutenkin,
tiedä häntä, mulle toimi. Kirjaviin soundeihin panostettiin, kuin
mummo haulikkoa rusakoiden varalta.
Myös biisien osalta tarjoillaan niin rauhallisempaa tunnelmointia kuin rankempaa
räyhäämistä.
- Omalta kohdaltani voin sanoa, kun nyt satun olemaan tällainen herkkä runopoika ja muutenkin peruslässy
tissiposkiromantikko, että minua viehättää, äänityksellisesti, rauhallisemmat sekä instrumentaalisesti
moniulotteisemmat kappaleet. Keikat ovat sitten taas täysin eri asia. Kuka kaipaa laiskaa rakastajaa,
jonka perse latistuu ja jonka hiki haisee ihralta. En minä. Eloa ja tekoja me kaipaamme. Tekoja, joista
voimme olla ylpeitä ja tekoja, joista saamme sisältöä elämäämme.
Iiwanajulma pitää kuitenkin huolen, ettei
levyjä täytetä kokonaan hitaalla ilmaisulla.
- Eihän sitä nyt sovi tulla slovari-bändiksi haukuttavan, sen verran olemme miettineet. Saa hempeillä,
mutta kyllä me rokkilevyjä halutaan tehdä. Sellaisia kappaleita, joiden mukana voi heiluttaa hanukkaa
ja sellaisia kappaleita, joita on mukava soittaa livenä.
Jokainen keikka kuin urheilijan kauden päätöskisa
Levyjä arvostellessa tulee usein mieleen, että miten Suomen kokoisessa maassa voi olla
kysyntää näin usealle bändille. Näkyvyyden saaminen ainakin on usein
vaikeaa ylitarjonnan keskellä, mutta Wille Hartonen ei valita.
- Yksi arkkitehti suunnittelee toimistorakennuksen Pitäjänmäkeen, kun taas
toisen kädenjälki on eduskunnan lisärakennus. Sillä aikaa, kun toinen rokkibändi itkee
yhtiönsä pomolle, että promootio kusee ja haistakaa kaikki vittu, niin toinen myy
omakustannettaan festareilla kädestä käteen parikymmentätuhatta. Vain teot puhuu
puolestaan ja kaikki saa, mitä ansaitsevat. Ei ole koskaan helppoa, mutta sen sijaan
että me ruikutettaisiin siitä, kuinka vaikeaa tämä elämä, noin niin kuin muutenkin on,
niin voisimme tehdä itse jotain mistä voi olla ylpeä. Elämme mahtavassa arvotyhjiössä,
missä moraali asuu historian kirjoissa ja missä onnelliset ihmiset ovat houkkia ja ärsyttäviä.
Meitä jokaista pitäisi aika ajoin hoonata hanuriin, että tajuaisimme edes joskus olla tyytyväisiä.
Joidenkin yhtyeiden menestyksen salaisuus on pitkäjänteisessä työssä, joka
lopulta nostaa tahon koko Suomen tietoisuuteen. Osa taas ponnistaa pinnalle yllättäen yhdellä
yksittäisellä biisillä. Iiwanajulman mahdollinen nousu listabändiksi tulee olemaan varmastikin
yhtä hämärä kuin Willen mietteet aiheesta.
- Aika näyttää miten tässä käy. Oliko se juuri se yksi biisi, joka nosti meidät sankareiksi
tuolle kunnian kentälle onnellisina, mutta tietoisina menetyksistä, joita kunniakas voitto meiltä vaati.
Iiwanajulma keikkailee harvakseltaan, mutta Wille mainitsee, että positiivista
palautetta on saatu runsain mitoin.
- Meidän päällimmäisenä tarkoituksena on pitää
hauskaa ja siinä ollaan omasta mielestämme toistaiseksi onnistuttu. Me suhtaudumme keikkoihin
samanlaisella vakavuudella, kuin urheilija kauden päätöskisaan. Eikä pidä unohtaa juhlia,
sillä olemme onnistuneet juhlimaan keikan jälkeen, kuin urheilijat kauden päätöksen jälkeen.
Mutta niinhän meidän kai kuuluukin.
Antti Niemelä 27.06.2006
