Loistokkaan Vuosipäivä-albuminsa juuri julkaissut Happoradio
oli haastatteluretkellä Tampereella ja koin velvollisuukseni kohdata
yhtyeen laulajan Aki Tykin ja kitaristin AH Haapasalon.
Yhtye harhautui uutukaiseen Soittoruokala Sahaan, jossa
suoritimme haastattelutoimenpiteen. Miehet olivat syystä tohkeissaan
julkaisua edeltävänä päivänä, koska kyseessä on ensimmäinen albumi, joka
on tuotantoa myöden yhtyeen omaa käsialaa.
- Paha sanoa, että huomaako matti ja maija meikäläinen
mitään eroa aiempaan. Uskaltaisin väittää, että soundi on vähän orgaanisempaa
ja kun täysin keskenämme sitä äänitettiin pienessä ja sympaattisessa loimaalaisessa
studiossa, niin kyllä siihen varmaan jää elämää vähän enemmän kuin aikaisemmin.
Rohkeampia ratkaisuja ainakin pyrittiin tekemään ja soundimaailma on laaja-alaisempi, Aki
Tykki kertoo.
- Nykypäivän studiotyöskentely on aika paljon sellaista hiirellä klikkailua, niin
pyrittiin siihen, että soitetaan ne, eikä koota paloista. Toivottavasti siitä
kuuluu enemmän sellainen soittaminen, AH toivoo.
Vuosipäivää edeltäneissä kahdessa levyssä saattoi kuulla
vielä rippeitä muilta suomirock-yhtyeiltä tutuista elementeistä, mutta viimeistään nyt
Happoradio on löytänyt itsensä.
- Toinen levy oli jo lähempänä sitä, mitä haluttiin tehdä. Nyt
on vielä enemmän, kun kaikki on meidän päättämää. Tilanne on kuitenkin aina toinen, kun
on ulkopuoliset tuottajat. Siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa ollaan studiossa,
niin siinä vaiheessa ei osaa ajatella
edes, että mitä haluaa. Tuottaja sanoo, että täällä olis tämmöinen synasoundi ja ite on, että
"wou ja tolla mennään" ja sitten sitä on joka paikassa. Enemmän mietitään nyt sitä,
että ei tehdä noin, koska kaikki muut tekee niin. Yritetään kylmästi antaa omien tyhmienkin
ideoiden tulla läpi, sitä kautta se löytyy. Väittäisin, että
on eniten meidän näköinen, ehkä rumempi, mutta enemmän meidän näköinen, Aki naurahtaa.
Miekkoset olivat juuri edeltävänä päivänä saaneet tietää, että
neljäskin albumi on varmistettu. Kotimaiset levy-yhtiöt ovatkin nykyään valmiimpia
pitkäjänteiseen työhön kuin vielä 90-luvun lopussa.
- Just eilen saatiin tietää, että saadaan tehdä neljäskin levy, meni tämä miten tahansa.
Pitkäjänteisyys on nykyään enemmänkin trendi, että se "sainataan bändi ja jos eka levy
ei myy 20 000, annetaan potkut". Kun diili tehtiin ennen Sonyn ja BMG:n fuusiota, niin alkuperäinen
sopimus oli, että levy-yhtiö sitoutuu julkaisemaan vain yhden sinkun, mutta se onneksi lähti
hyvin soimaan radioissa, Aki tuumii.
- Sonyn ja BMG:n fuusio oli meidän kannaltamme hieno juttu, nyt siellä on tekemisen meininki,
että vastataan jo puhelimeenkin.
Aiemmin oltiin monikansallisella levy-yhtiöllä, jossa oli vain kaksi asioita hoitavaa ihmistä töissä.
Silloin meillä oli ison ja pienen levy-yhtiön haitat eli jähmeä koneisto ja liian vähän ihmisiä töissä,
AH nauraa.
Tavikset tahtovat tosi-tv:n
Aiemmat Happoradio-levyt ovat myyneet kohtuullisesti, mutta suuria menestyksiä niistä ei tullut.
Tavikset-radiohitin myötä odotukset ovat varmasti kasvaneet kolmannen levyn osalta.
- Eletään hetkeä päivää ennen levyjulkaisua, niin kaikki tuntuu mahdolliselta.
Ei sitä voi sanoa, toivotaan, että levy myy 200 000 kappaletta, ja vaikkei se myisikään, niin
homma jatkuu ja juuri mietittiin, että koska aletaan tehdä uusia biisejä. Ei eletä veitsi kurkulla,
Aki korostaa.
Sittemmin Vuosipäivä debytoi Suomen albumilistalla lupaavasti sijalla 23.
Levyn johtotähtenä toimiva Tavikset on biisi, joka herättää helposti intohimoja
puoleen tai toiseen.
- Se on meikäläisen elämäntarina oikeasti se koko teksti, mutta ihmiset tulkitsee
sen vittuiluna, kun ne muistaa vaan sen kertosäkeen. Jos se on vittuilua, niin sitten
se on vittuilua kyllä itselle. Yritän näytellä rokkitähteä, mutta kotona
menee Baari nauhalle. Eikös se oo ihan ok, mitä se kellekään kuuluu, Aki sanoo.
Keskustelu ajautuu hetkeksi tosi-tv:n kuninkaaseen Big Brotheriin, johon
Aki oli allekirjoittaneen tavoin jäänyt viime vuonna koukkuun.
- Näinhän tässä käy, että Happoradiosta tulee tosi-tv:n
puolestapuhuja, AH vitsailee.
Tosi-tv:tä sivuaa myös Tavikset-video, johon ohjaaja Kusti Manninen
kehitti hauskan idean.
- Se on tehty Cheaters-tv-sarjan idean pohjalta. Minä epäilen että bändikavereilla on musiikillisia
sivuprojekteja ja sitten selviää, että ne vetää humppaa salaa, Aki kertoo.
Hauska musiikkivideo on nähtävissä
Happoradion kotisivuilla.
Joensuulaiset yhteistyössä
Happoradion kotisivut on erinomainen esimerkki bändien sivuista, joissa
todella on kahlaamista. Yhtye kunnostautuu erityisesti päiväkirjojen pidossa. Sivuilla
on juttua niin keikoilta kuin studiostakin.
- Meillä on ollut periaate, että määrä korvaa laadun. Jos diggailee jostain bändistä ja
menee sen sivuilla, niin on kiva, että siellä on kaikenlaista materiaalia, eikä vaan tulevat
keikat. Siellä on keikkaraportti myös ihan meidän ensimmäistä keikasta, joka meni pilalle, kun
oltiin liian kännissä. Uskon, että tällaiset asiat kiinnostaa ihmisiä, joita meidän bändikin
kiinnostaa.
Toteamme yhteen ääneen, että kännitoilailuthan ovat aina hauskoja lukea. Mutta
Aki ja AH ovat ehtineet tehdä muutakin kuin toilailla. Kaksikko nimittäin tuottaa oman yhtyeensä lisäksi
myös lupaavaa Poor Seamus -kokoonpanoa.
- Se lähti siitä, kun Poor Seamus oli mun äänitysstudiossa tekemässä demonsa ja
se kulkeutui Jani Jalosen (Elements Music) korviin. Jalonen soitteli mullepäin ja kyseli, että
onko tästä bändistä mihinkään. Mä sanoin, että tottakai. Tuli puheeksi, että
jos ryhdyttäisiin tuotantoalalle ja Poor Seamus oli loistava juttu siihen, AH tiivistää tapauksen.
Happoradiolla on juuriensa vuoksi yhteistyötä myös joensuulaisten yhtyeiden kanssa.
Happoradio, 51koodia, Stella ja Tohkasen Rautahammas muodostavat Dallas-yhteisön.
Viimeisimpänä konkreettisena esimerkkinä on, kun Stellan Marja Kiiskilä laulaa
Vuosipäivä-levyssä ja Aki Tykki puolestaan vierailee Stellan uutuuslevyllä.
- En tutustunut heihin vielä Joensuussa, kun ovat muutaman vuoden nuorempia.
Myöhemmin joku joensuulainen kaveri antoi Stellan demon ja tykkäsin paljon ja kiikutin
sitä joka paikkaan. Sen jälkeen tutustuttiin, kun oltiin samalla levy-yhtiöllä. Olin laulanut
alunperin demo-version siitä Tulva-biisistä ja pyysivät sitten levyllekin.
Me taas tarvittiin uuden levyn päätöskappaleeseen naislaulusamplea, niin
pyydettiin Marjaa siihen. Stellalla menee hyvin ja sen heille suo, vain hieman
katkeroituneena, Aki päättää haastattelun leveään hymyyn.
Antti Niemelä 04.05.2006
