Tamperelainen Bloodpit yllätti varmasti monet nousemalla
Mental Circus -albumillaan hienosti albumilistan neljänneksi.
Laulaja Matthau Mikojan istutettiin samaan pöytään
Findance.comin edustajan kanssa.
- Bloodpit sai alkunsa 94, kun
tavattiin Pekkosen Paavon (kitaristi) kanssa. Juteltiin 15 minuuttia, kun huomattiin, että molemmilla
on kitara ja ruvettiin sitten tekemään töitä unelmien eteen. Meni monia vuosia ennen kuin saatiin eka kokoonpano
kasaan. Ensimmäinen keikka tehtiin sitten 99 vuoden lopussa ja siitä lähtien ollaan kasvatettu fanikantaa
keikkailemalla eli nimenomaan työllä. Vähän reilu vuosi sitten signattiin tälle Merceedees Recordsille.
Hommat meni koko ajan eteenpäin isommaksi ja isommaksi.
Yhtyeen perustamiseen liittyy myös metka uni.
- Paavo näki joskus 90-luvun puolivälin
jälkeen semmoisen unen, jossa John Lennon sanoi, että perusta
bändi, jonka nimi oli joku Bloodpitin tyyppinen, mutta kun Lennon
puhuu semmosta murretta, ettei siitä ota sikakaan selvää, niin se
sitten muokkautui Bloodpitiksi.
Bloodpit innostaa niin nuoria kuin aikuisiakin
Matthaulle ei ollut yllätys, että albumi nousi albumilistalla peräti neljänneksi, koska
tiedossa oli fanikannan suuruus.
- Se oli odotettavissa, kun tietää, että nuoriso ostaa
levyn heti, kun se ilmestyy. Aikuiset ostaa sitten pikkuhiljaa, jos
ostaa. Ajateltiin, että ekalla viikolla on hyvä listasijoitus ja sitten se putoaa nopeasti. Oli nelosena ja sitten 29. ja
sitten pois listalta, Matthau naureskelee. Eteenpäin uralla pääsy vaatii listasijoituksia,
vaikkei ole koskaan ollut tavoitteena, että ollaan listabändi.
Rockissa yleensäkin olennaista on anarkia ja kapina, mun mielestä rock-musiikin ei alunperin pitänyt edes
olla 13-14-vuotiaille, mutta sitä se nykyään on.
Matthaun mielestä heidän tyyppistä musiikkiaan korostetaan liikaa
teinityttöjen musiikiksi.
- Nyt on hyvä fiilis siinä mielessä, että k-18-keikat on ollut tupa täynnä melkein poikkeuksetta
ja monet mediatkin on huomannut sen, että meillä on aikuisempi soundi kuin monella muulla rock-bändillä
tällä hetkellä.
Teinejä ei kuitenkaan kannata aliarvioida missään suhteessa.
- Se ei ole millään tavalla huono asia ja se on se seikka, miksi nyt ollaan tässä.
Eikä se vie uskottavuutta pois, että nuoriso tykkää, koska mitä oon huomannut, niin
nuoriso on fiksua, että ne ymmärtää huumorin ja itseironian päälle.
Albumitiedotteessa puututtiin aiheellisesti siihen, että
Bloodpitiä ei pitäisi lokeroida Negativen ja Uniklubin kanssa.
- Kunnioitan molempia bändejä, mutta ei ne ole samanlaisia kuin me.
Alkuaikoina puhuttiin, että kuka on kellekin sukua, mutta nyt porukka alkaa tajuta, että
kaikki tekee kuitenkin omaa juttua.
Helloweenin seuraksi kolmelle keikalle
Bloodpitin keikkarintamalla pyyhkii hyvin. Yhtye pääsee marraskuun lopussa
legendaarisen Helloweenin lämppäriksi kolmelle keikalle
Helsinkiin, Ouluun ja Tampereelle.
- Se tuli ihan yllätyksenä. Yhtäkään biisiä en Helloweeniltä tunne, vaikka legendaarinen bändi onkin.
Hienoa päästä soittamaan todelliselle heavy-yleisölle, että miten ne näkee meidät, Matthau
iloitsee.
Bloodpit on ehtinyt soittaa jo Italiassa
Venice Rock Festivaalilla ja joulukuussa on tiedossa viisi lisäkeikkaa
Italiassa.
- Jotkut ihmiset tietävät meidät jo nyt, mutta siellä pitää lähteä ihan alusta
liikkeelle. Venice Rock Festivaalilla oli ainakin hyvä vastaanotto ja eturivissä
oli muutama tyyppi, jotka lauloi biisejä ulkoa. Ilmeisesti netin kautta
meitä on löydetty ja muiden suomalaisten
yhtyeiden takia meihinkin on saatettu kiinnittää huomiota.
Levy tulee marraskuussa ulos Italiassa
ja myös Saksa siintää edessä.
- Saksassa on jopa Bloodpit-fanisaitteja.
Sinne ollaan menossa, mutta siitä ei tiedä vielä sen enempää.
Ruotsiin mennään viimeistään alkuvuodesta.
Haastattelu tehtiin juuri päivänä, jolloin uusi tekijänoikeuslaki
hyväksyttiin eduskunnassa. Matthau ei ollut asiasta ollenkaan tietoinen ja
hänen mielestään musiikkopiireissä ei ole edes keskusteltu asiasta.
- Hirveen paljon muusikoilta kysytään
näistä asioista ja kantaa otetaan, mutta
mä oon ihan varma, että joka muusikolta löytyy poltettuja levyjä,
niin myös minulta. Kyllähän mun pitäisi sanoa, että älkää polttako sitä
ja tätä, mutta en mä osaa kauheen pahana katsoa, jos joku kopioi levyn,
eikä olisi sitä kuitenkaan ostanut, vaikka se olisi munkin omista rahoista pois.
Jos ihmiset ihan oikeesti haluaa tietyn levyn, niin kyllähän ne sen ostaa.
Varmasti levymyynti on vähentynyt, mikä on toki huono asia, mutta sillä ei ole mitään
merkitystä, mitä mä siihen sanon, koska ihmiset tekee sitä joka tapauksessa, Matthau tuumii.
Antti Niemelä 04.11.2005